Kolmen järven kierros 30.12.

Tänään pidin välipäivän pilkiltä, mutta eilen tuli käytyä ja huomenna kausi jatkuu.

Tässä raporttia eiliseltä:

Aloitin Sastamalan Pitkäjärveltä, jossa olen pilkkinyt viimeksi toissakeväänä. Rei'itin heti aamusta pari kolme aiempien vuosien varminta kala-aluetta läpi, enkä saanut yhtään kalaa. Viimeisellä reiällä sain varovaisen tärpin, ilmeisesti särjen tai pikkuahvenen toimesta. Totesin jo tässä vaiheessa Pitkäjärven (jälleen kerran) turhan haasteelliseksi ensijäillä ja vaihdoin edellisen päivän paikoille Murtojärvelle.

Murtojärvellä aloitin matalasta alle metrin vedestä kahden edellispäivän kalaisan alueen välistä. Pilkin tällä kerralla ainoastaan morrilla. Muutama kymmentä reikää eivät kuitenkaan antaneet kuin kolme pikkuahventa. Tuon jälkeen kävin pikaisesti läpi edellispäivän parhaan alueen, enkä saanut siitäkään kuin 6kpl pikkuahvenia. Jatkoin rei'ittämistä eteenpäin, mutta seuraavilla rei'illä ei ollut lainkaan eloa.

Siirryin rei'ittämään kuuran valkeaksi värjäämää aluetta, ja sainkin heti ensi reiästä muutamia ahvenia, mutta koko oli edelleen pientä. Sen verran innostuin kuitenkin näistäkin kaloista, että viitisentoista uutta reikää tein alueelle. Näistä en saanut kuitenkaan kuin pari tärppiä, joten vaikeata oli. Tuossa vaiheessa aloin hipsiä pikkuhiljaa pois järveltä, mutta lähtörannan puolelle tein vielä lopuksi kymmenkunta reikää. Näiden joukossa oli sentään yksi hieman parempi reikä, josta 6kpl ahvenia ylös ja suurin oli noin 100g kokoluokkaa, joka jäikin päivän selvästi suurimmaksi ahvenekseni. Syvyyttä oli tällä kohtaa hieman yli 2 metriä. Viimeisistä rei'istä sain vielä muutamia pikkuahvenia. Saalis jäi reiluun 20 ahvenen tirriin ja päätin vaihtaa vielä kerran järveä.

Loppuajan olin Sastamalan Roismalanlahdella. Päätin pilkkiä siellä vain tapsilla. Jäätä sieltä löysin 6-8 senttiä, mutta sen verran täytyy sanoa että jos tuonne meinaa joku mennä niin pitää tuntea paikat hyvin. Pilkin Torranniemen lähettyvillä ja aivan Torranniemen vieressä oli sulaa vettä. Virtaus on ollut monta viikkoa jo poikkeuksellisen kova.

Heti ensimmäinen reikä antoi pasurin, ja myös seuraavista rei'istä sain pasureita. Kuljin jääsauvalla hakaten ja kairaten muutaman metrin välein kohti syvempää vettä. Vajaan kolmen metrin vedestä sain ensimmäiset ahvenet. Ahvenet söivät yllättävän hyvin, kun parvi löytyi. Hetkessä tuli vajaat 15 pikkuahventa, jonka jälkeen tuli vielä muutama pasuri. Lähialueelta sain tuon jälkeen vielä yksittäisiä pikkuahvenia, särkiä ja pasureita, mutta syönti tuntui kyllä melkoisen huonolta. Viime talvena sain samassa ajassa samasta paikasta useamman kilon ahvenia, mutta nyt oli tyytyminen pariinkymmeneen 10-25g ahveneen.

Olettaisin, että ainakin pari viikkoa suurin osa järvistä on melkoisen tukossa ainakin eteläisessä Suomessa, jossa järvet vasta jäätyivät. Tuulet pääsivät syksyllä/myös juuri ennen jäätymistä sekoittamaan vedet sen verran pahasti, että vesi on varmaan aika lailla jääkylmää pohjasta pintaan. Huomenna olisi tarkoitus kokeilla jälleen 1-2 uutta vesistöä tälle talvelle.

Pilkkikausi avattu!

Vihdoista viimein saatiin pikkujärviin sen verran jäätä, että pääsi kauden avaamaan. Joka askelta ei ihmeemmin tarvinnut edes varoa, sillä jäätä oli kauttaaltaan noin 6-7 senttiä. Kauden aloitin samalta järveltä kuin mihin viime kauden päätin, eli Sastamalan Murtojärveltä.

Odotettavissa ei ollut kummoista kalantuloa, sillä jäät tulivat sen verran myöhään ja vedet ovat kylmiä ja sameita. Järvi oli varmaankin kerran tai kaksi ollut marras-joulukuun aikana jäässä aiemminkin, mutta sulanut aina välissä.

Jää oli etupäässä kirkasta, mutta pari kolme vaaleampaakin aluetta oli.

Järven rantaan päästyäni ensimmäinen tehtävä oli löytää turvallinen kulkureitti jäälle, sillä rannoissa on paljon puroja, jotka eivät olleet jäässä. Näin ollen jäät olivat monesta kohdasta rantoja vielä ohuita. Virtaukset puroissa olivat poikkeuksellisen suuret ilmeisesti johtuen vielä aikaisemmista sateista. Kovin kauaa ei onneksi kuitenkaan tarvinnut sopivaa jäällemenopaikkaa etsiä, vaan jäälle pääsin jo puolta tuntia ennen auringon nousua.

Ensi töikseni kairasin reikärivin joka meni poikittain koko järven ylitse. Näin oli varmistettu tältä alueelta jään määrä ja laatu ja saatu eri syvyydelle reikiä. Aloitin joka reiän tapsilla ja "tarkistin" perään morrilla. Vaan kalojapa ei näkynyt. Noin 20-30 reikää kokeiltuani ja oltuani reikärivistön 2. viimeisellä reiällä nappasi kuitenkin kauden avauskala, noin 15g ahven. Tästä seuraava reikä olikin koko päivän kalaisin antaen noin 10 ahventa. Tälle alueelle kairasin pitkälti toistakymmentä reikää lisää ja suurin osa rei'istä antoi myös kaloja. Muutama ahven oli ihan mukavaa kokoluokkaa, mutta valtaosa oli alle 40-grammaista sinttiä. Yleensä ahvenet ottivat tapsivehkeisiin pienen houkuttelun jälkeen, mutta muutamalla reiällä vasta pelkkään morriin. Usein ensimmäistä kalaa sai odottaa jonkun aikaa, eli eivät ne syönnillään olleet. Myös tärpit olivat todella heikkoja.

Kalat olivat yllättävän matalassa. Syvimmillään kaloja sain noin 2 metrin vedestä ja matalimmillaan alle metristä. Aiemmin olen joka kerta saanut kyseiseltä järveltä ahventa hyvin kolmeen metriin saakka, tosin keväällä. Nyt sain noin 1,5 tunnissa pieneltä alueelta noin 2 kiloa ahventa. Sen jälkeen paikka tuntui hiipuvan täysin ja lähdin etsimään kalaa muualta.

Loppujen lopuksi kiersin melkein koko järven ympäri rei'itellen vähän sinne sun tänne, mutta pääasiassa rantoihin. En saanut muualtakaan kaloja yli 2 metrin vedestä lainkaan, vaan keskimäärin parhaiten sai 1,5m vedestä. Muutama vahinkokala tuli reilusti alle metrin vedestäkin. Varsinaisia parvia en löytänyt ensimmäistäkään loppupäivän aikana, vaan yli kahden ahvenen reiät olivat todella harvassa.

Loppusaldo oli 74 ahventa ja 3,6kg. Suurin ahven painoi 263g ja seuraavaksi suurimmat 206g ja 205g. Veikkaampa, että kalantulo tulee olemaan muillakin järvillä nihkeätä nyt alkuun. Huomenna on tarkoitus korkata toinen pikkujärvi.

Kokonaissaalis

Laituripilkkikauden päätös, Ratina 13.12.

Mielumminhan sitä jäältä pilkkisi jos olisi mahdollisuus, mutta ilahduttavan paljon väkeä oli tämän päivän kisassa, 24 henkeä miesten ja 11 henkeä naisten sarjassa. Taisi lihanhimo houkuttaa väkeä paikalle, kun osanottajamäärät melkein tuplaantuivat. Olihan kyseessä kinkkupilkki.

Ennen kilpailun alkua huomasin virran olevan tänään poikkeuksellisen voimakas, mutta sitä en osannut arvioida, tekeekö se kalan syönnille hyvää vai huonoa tähän aikaan vuodesta. Laiturin alkupää kuitenkin kiinnosti siksi, että siihen virta osuu parhaiten.

Tällä kertaa kisattiin klo 10-14 ja 40 arpapaikan joukosta otettiin aloituspaikan numero. Omaksi paikakseni osui paikka nro 10, eli noin puolessa välissä porukkaa laiturin oikealla reunalla rannalta katsottuna. Tällä paikalla piti jälleen pilkkiä ensimmäiset 15 minuuttia. Vaikka kisa alkoi tuntia myöhemmin kuin 2 viikkoa sitten, ei kalantulo tälläkään kertaa ollut ensimmäiseen 15 minuuttiin kovin kummoista. Enimmäkseen näytti nousevan ylös yksittäisiä pikkuahvenia, ainakin oman paikkani ympäriltä. Itse avasin pelin ensimmäisen vartin aikana yhdellä kiiskellä ja särjellä.

Tällä kertaa en siirtymismerkin saatuani siirtynytkään laiturin päätä kohti, sillä ajattelin sinne muiden ehtivän sen verran paremmille paikoille, johtuen aloituspaikkani sijainnista. Muutama pilkkijä sai kuitenkin rannan lähettyviltä kohtuulliseen tahtiin särkiä. Itse vaihtelin paikkaa tiheään, mutta monta kohtaa totesin kalattomaksi. Yhdeltä paikalta lopulta alkoi tulemaan kalatapahtumia, mutta todella harvakseltaan. Kaksi ulommalla puolella pilkkinyttä saivat kalaa huomattavasti parempaa tahtia, ja rannan puoleltakin nostettiin noin 250-grammainen siika ylös. Vielä tästä muutama paikka rannempaa nousi jonkun verran aiemmin 350-grammainen ahven.

Varmasti toista tuntia pilkin itse samalla paikalla, mutta saalis jäi kahteen 100g molemmin puolin olevaan lahnaan, noin 7 särkeen, kiiskeen ja ahveneen. Lahnat sain paino + morri -yhdistelmällä, kuten suurimman osan särjistäkin. Vierestä saatiin hyvin keskikokoisella tapsipilkilläkin, mutta itse en saanut sitä pelittämään. Syöttiä vaihtelin akselilla mato-kärpäsentoukka-surviainen, mutta mikään yhdistelmä ei saanut kaloja syönnille.

Kelloa en katsonut, mutta kisa oli aika lailla puolivälissä, kun päätin siirtyä niin laiturin päähän kuin mahdollista. Sieltä löytyi sopiva tila laiturin tyynemmältä puolelta, ja vieressä pilkkineet saivat tasaiseen tahtiin särkiä ylös. He näyttivät pilkkivän melko pinnasta morrilla, mutta itse aloitin Sepe-93 -pilkillä tapsin kanssa huomattavasti syvemmästä. Noin 9-10 metrin vedestä sain pari särkeä peräjälkeen, mutta sitten meni hiljaiseksi. Vaihdoin myös pelkkään morriin, ja sainkin monta särkeä heti peräkkäin.

Oikeastaan koko loppukisan vaihtelin välineitä pelkän morrin, lyijypaino-morrin ja pilkki-morri välillä. Ajoittain sain muutaman kalan putkia kaikilla näillä välineillä, mutta pilkin kanssa tämä onnistui oikeastaan vain kerran. Pelkkä morri toimi välillä sinänsä todella hyvin, mutta sen käyttö oli noin 6-7 metrin pilkkisyvyyden ja virtauksen vuoksi hidasta. Lyijypaino + tapsimorriyhdistelmä tuntui toimivan melko hyvin myös, mutta painot veivät morrin hieman eri alueelle virrasta johtuen ja kenties leijaavampi morri yksinään uitettuna oli heikolla syönnillä oleville särjille houkuttelevampi...
Myös virta vaihteli todella paljon ja pyrin kovemman virran aikana käyttämään painavampia välineitä kuin pienemmän virran aikana.

Kun kisa-aikaa oli jäljellä noin 20 minuuttia, osui ainakin omalle kohdalle selvästi päivän paras kalantulo. Hetken aikaa morrilla sai kaloja kaikista vesikerroksista 4-7m väliltä, ja muutaman särjen sain peräkkäin myös tapsipilkillä. Pilkistä särjet eivät vain pitkäksi aikaa kiinnostuneet, mutta morrilla kalantulo jatkui kisan loppuun saakka. Jälleen viimeiset kisan 3 minuuttia antoivat myöskin 3 särkeä, joten loppukiri oli kohdallaan!

Alla olevalla morrilla, tosin 4mm volframikuulassa ja nro 16 koukussa pilkin valtaosan varsinkin viimeisen tunnin kaloistani.VÄRIKARTTA.
Lisäksi käytin kisan aikana puna-valkoista ja kelta-vihreätä morria.




Punnitusta kohti kävellessäni kuvittelin, etten pärjäisi millään tavalla päivän kilpailussa. Hämmästys olikin suuri, kun saaliini 3022g riitti toiseen sijaan koko kilpailussa. Grammat olivat tällä kertaa puolellani, mutta voittaja oli täysin ylivoimainen. Ja tosiaan puolet kisasta tuli istuttua kyseisen voittajan vieressä, eikä kyseessä ollut ensimmäinen puolisko.

Tulokset:

Suurin kala: ahven 351g, Kauno Kota-Aho

Miehet:

1. Marko Helin 4239g
2. Atte Mustalahti 3022g
3. Ossi Aronen 3002g
4. Pertti Koskinen 2915g
5. Henrik Silfver 2737g
6. Armas Ruokolainen 2578g
7. Esko Huusko 2425g
8. Kauno Kota-Aho 2343g
9. Jorma Nyman 2159g
10. Paavo Pyöriä 1957g
11. Matti Helin 1933g
12. Veini Honkanen 1811g
13. Arto Särkikoski 1752g
14. Leo Laatikainen 1440g
15. Urho Karppinen 1211g
16. Tommi Musturi 1173g
17. Mauno Suhonen 1037g
18. Markku Helin 767g
19. Antti Sytelä 745g
20. Auli Nummenpää 728g
21. Reijo Tammisalo 577g
22. Kauko Heikkinen 553g
23. Toni Kulju 322g
24. Seppo Rajala 266g
Yhteensä =  41 692g

Naiset:

1. Mirja Soukko 1995g
2. Terttu Kota-Aho 1952g
3. Sinikka Mäkinen 1644g
4. Irene Siitonen 1608g
5. Helena Villenius 1552g
6. Riitta Nevalainen 1426g
7. Anna-Maija Pohja 1167g
8. Eeva Huhtala 1060g
9. Vieno Sisso 1019g
10. Airi Rodziewiez 622g
11. Leena Leivo 609g


Yhteensä = 14 654g

Molemmat sarjat yhteensä = 56 346g

Suosituimmat värikoukkuvärit ja päivitystä tarjontaan

Tulipa tuossa tutkailtua mitkä värikoukkuvärit olivat viime kaudella suositumpia/tilatuimpia, ja tässä ovat tulokset top 10:n osalta:

Värit nähtävillä täällä: LINKKI

1. Jyrmy
2. Meteoriitti
3. Tuho
4. Tähti
5. Raita
6. Skorpioni
7. Liekki 1
8. Puolukka
9. Kalakaveri
10. Revontuli

Nähtävästi sinisen ja mustan yhdistelmät ovat olleet erityisen suosittuja, ja toisaalta myös perus oranssin/keltaisen yhdistelmät ovat kelvanneet. Tästä top 10 listan väreistä olen itse käyttänyt eniten värejä Meteoriitti, Tuho, Skorpioni ja Liekki 1.

Tarkoitus on uudistaa värikarttaa tulevalle kaudelle...toivottavasti parempaan suuntaan!

Tässä alkajaisiksi neljä uutta väriä, jotka lisään värikarttaan. Selvää on, että värien selaamisen helpottamiseksi poistan myös useita värejä värikartasta.

Alla olevista uusista väreistä itselläni on tähän asti ollut käytössä kaksi alinta. Tämä väri "spesiaali" oli tarkoitus lisätä värikarttaan jo viime talvena, ja alimpana olevan värin "Siekki" valitsin siksi, että se toimi ainakin Siekkisjärvellä Hämeen PM-järvellä 2014.

Hypnoosi

Lelu

Spesiaali

Siekki

Kisajärviesittely osa 1: Sastamalan Roismalanlahti/Liekovesi

Ajattelin aloittaa järvikohtaiset esittelyartikkelit. Artikkeleissa kirjoitan eri kisavesistöistä nimenomaan pilkkikisailijan näkökulmasta. Aloitan artikkelisarjan hyvin tuntemastani Sastamalan Roismalanlahdesta SIJAINTI, jossa olen kisannut jo pikkupojasta lähtien. Jäätilanne on vain harmittavan usein pilannut kisojen järjestämisen. Mutta nyt asiaan:

Kilpailualue Roismalanlahdella on rajattu yleensä suunnilleen vetämällä viiva Torranniemestä kirkolle, joka on Vammaskosken vieressä. Rajan pohjoispuolelle ei päästetä virtausten vuoksi.
Roismalanlahdella tyypillinen kisojen voittotulos viime vuosina on ollut noin 6-10 kiloa. Kisat on pidetty aina noin tammikuun puolivälissä.

Alle 3m vesistä löytyy tyypillisesti pientä ahventa, kooltaan tavallisesti 5-30 grammaa. Takavuosina tuota 30g ahventa oli erittäin hyvin, mutta viime vuosina pikkuahvenkanta on pahasti taantunut ja tyypilisesti matalasta tulee etupäässä alle 20g ahventa. Välillä keskipaino voi jäädä alle 10 grammaan. Järven luonne onkin muuttunut melkoisesti viimeisen 10 vuoden aikana. Yli 100g ahvenet ovat yleistyneet, mutta niitä ei juuri koskaan alle 3 metrin vedestä saa.

Sen sijaan selkävesiltä, tässä tapauksessa noin 4m vedestä löytyy huomattavasti suurempaa ahventa. Ongelmana usein on niiden löytäminen ja syömään saaminen. Tyypillisesti "selkäahventen" keskipaino on 70-100g kokoluokkaa. Yleensä parven kohdalle osuessa ahventa tulee vähän aikaa hyvinkin nopeaan tahtiin. Näissä parvissa usein ahvenet ovat välivedessä kuoreen perässä. Itselläni on isoimmat ahvenet näistä parvista olleet yleensä 300-400-grammaisia. Kilpailutilanteessa en ole toistaiseksi osunut kertaakaan kunnolliseen ajoparveen, mutta moni muu on. Muutamat viime kisat on kaikki voitettu "selältä" eli vähintään 200 metriä rannasta.

Varmimpia kalapaikkoja nykyäänkin Roismalanlahdella ovat erityisesti länsirannat Torranniemestä etelään aina suurin piirtein ojansuuhun asti. Muualtakin toki pikkukalaparvia löytää, varsinkin itärannalta Kaalisaaren ja kirkon väliltä. Tuota aluetta pidän kuitenkin huomattavasti heikompana. Muut alueet rantojen lähettyviltä ovat olleet viime vuosina ihmeen kalattomia, mutta kuuleman mukaan takavuosina on voitettu jopa Roismalanlahden kaakkoisperältä kaislikon läheltä.

Nämä varmimmat kalapaikat vetävät aina kilpailuissa myös eniten porukkaa, ja se on osasyy siihen, että voittaja tulee nykyään vuodesta toiseen jostain päin selkävesiä. Toki näillä selkävesillä on potentiaalia muutenkin isompiin saaliisiin.

Ajoahvenen voi periaatteessa löytää mistä vain yli 3 metrin vedestä, mutta ehkä varmin alue on ollut aivan keskellä selkää Torranniemen ja kirkon välissä. Alueet ovat varsin tasaisesti 4m syviä, mikä ei tee kalan löytämisestä helppoa. Vähäisetkin laikut eli lumettomat paikat jäällä ovat usein ratkaisevassa asemassa, mikäli sellaisia löytää. Tyypillistä Roismalanlahdella on isomman ahvenen kohdalla myös ollut "iltasyönti". Paikat jotka vaikuttavat kisan alussa kalattomilta, voivat antaa hyvin kalaa kisan loppupuolella.

Kisoissa olen Roismalanlahdella pärjännyt hyvinkin erilaisilla välineillä. Vajaat 10v sitten käytin yksinomaan tapsi- ja ketjupilkkejä kun pikkuahventa tuli tyypillisesti 6-8 kiloa joka kerta. Nykyään kun isompaa ahventa on selkävesiltä etsinyt, niin käytössä on ollut yhä enemmän myös isot morrit ja pienet tasapainopilkit. Matalan veden pikkukalan pyynnissä toimivimpia ovat mielestäni pienet ketju- ja värikoukkupilkit. Ahven nousee Roismalanlahdella yleensä mielellään pilkin perässä ylöspäin ja on usein jo valmiiksi irti pohjasta.

Tässä vielä blogista löytyvä kisaraportti Roismalanlahdelta: (valitettavasti 2012, 2014 ja 2015 kisat peruttiin jäätilanteen vuoksi)
http://pilkkikilpailut.blogspot.fi/2013/01/roismalanlahden-kisa-131.html

Ratinan laituripilkit 29.11.

Tampereella kisattiin jälleen viime sunnuntaina klo 9-13.

Ensimmäisen vartin aikana en tällä kertaa saanut kalatapahtumia. Sen sijaan molemmilta puolilta vierestä saatiin ainakin yhdet särjet ja muuten kaloja tuli vähän sieltä sun täältä, mutta nähdäkseni kukaan ei kovin montaa saanut ensimmäisiin 15 minuuttiin.

Kun sai siirtyä, siirryin jälleen laiturin päähän. Vaan melkeinpä heti oli selvää, ettei siinä ainakaan aamulla ole syönnillä kala. Koittamassa alueella kävi monikin, mutta melkein kaikki lähtivät hetken päästä pois tyhjin käsin. Itse jatkoin kuitenkin sinnikkäästi samalla paikalla toivoen, että se särkiparvi paikalle uisi...

Syönti alkoi hiljalleen, mutta kalantulo oli auttamatta liian huonoa. Itse asiassa tuntui siltä, että liki jokainen sai meikäläistä paremmin kalaa tuossa vaiheessa. Enkä tainnut olla juuri väärässäkään. Ensimmäiseen tuntiin taisi olla kasassa vasta 7kpl särkiä. Syönti vaikutti todella onnettomalta ja kalat olivat pahasti hajallaan eri vesikerroksissa. Valtaosan kaloista ekaan pariin tuntiin sain kuitenkin 3-5 metriä pinnasta. Muutkin vaikuttivat pilkkivän yksinomaan tätä syvyyttä. Siinä tuli turhankin paljon itse vaihdeltua syvyyttä, kun ei sieltä yli 6 metristä juuri kaloja noussut. Aloin melko aikaisessa vaiheessa pilkkiä pääasiassa lyijypaino + morriyhdistelmällä, kun ei pilkeistä apua ollut. Ensimmäiseen kahteen tuntiin ei varmasti kiloa ollut vielä kaloja kasassa.

Tässä vaiheessa kisaa oli puolet kilpailijoista ryhmittyneet riviin aivan laiturin rannan puoleiseen päähän, ja melkein kaikki näyttivät kaloja saavan kun yhden pienen lämmittelylenkin kävin rannalla tekemässä. En silti vaihtanut paikkaa, vaan viimeiset 1,5 tuntia pilkin siinä toivossa, että kunnon syönti vielä alkaisi toisessa päässä. Syönti piristyikin, mutta ei todellakaan tarpeeksi. Jälleen silti sain noin puolet kaloistani viimeisen tunnin aikana. Mitään pitkiä kalaputkia ei tullut, mutta jossain vaiheessa sain peräjälkeen 5-6 särkeä. Syönti oli kisan lopussa parhaimmillaan 8-9 metrin syvyydessä, eli jälleen selvästi syvemmässä kuin mistä aamulla sai kaloja. Loppupäivän pilkin nopealla pilkillä, mutta sekin oli todennäköisesti virhe, kun syönti katkeili vähän väliä.

Saaliini oli tällä kertaa 2765g, joka on hieman tavanomaista pienempi Ratinassa. Oli selvää, ettei se riitä päivän kisassa "mihinkään". Omassa saaliissani oli särkien lisäksi yksi pasuri ja kaksi salakkaa. Ilmeisesti kaikki tai melkein kaikki yli 4kg saaliit nousivat laiturin alkupäästä selvästi alle 10m vedestä. Naiset olivat tällä(kin) kertaa kisassa omaa luokkaansa!

Tulokset:

Suurin kala: 180g ahven: Esko Huusko

Naiset:

1. Terttu Kota-Aho 5650g
2. Hilkka Helin 5060g
3. Helena Villenius 4290g
4. Sinikka Mäkinen 3685g
5. Anna-Maija Pohja 3090g
6. Irene Siitonen 2965g
7. Sirkku Nyman 2585g
8. Eeva Huhtala 1810g

Miehet:

1. Jorma Nyman 4815g
2. Tommi Musturi 4260g
3. Esko Huusko 4220g
4. Kauno Kota-Aho 4030g
5. Seppo Rajala 3540g
6. Matti Santonen 3430g
6. Leo Laatikainen 3430g
8. Urho Karppinen 3200g
9. Paavo Pyöriä 3045g
10. Atte Mustalahti 2765g
11. Antti Sytelä 2560g
12. Heikki Villenius 2140g
13. Armas Ruokolainen 1970g
14. Toni Kulju 1005g

Laituripilkkikisoissa Tampereen Ratinassa 22.11.

Vihdoista viimein pääsin avaamaan laituripilkinnän syyskauden Ratinan osalta. Keväällähän tuli käytyä kolmet kisat samassa paikassa, ja viime syksynä yli viidet kilpailut.

Näkymää laiturin oikealta puolelta rannasta päin katsottuna

Olosuhteet olivat tänään varsin talviset kiitos eilisen ja tämän päivän lumisateiden. Lämpötila oli juuri ja juuri pakkasen puolella ja tuuli nelisen metriä sekunnissa. Kalantulo oli kuuleman mukaan ollut tänä syksynä heikkoa, mutta parissa viime kisassa oli ollut piristymisen merkkejä. Pääsääntöisesti Ratinassahan kisataan syyskuun alusta alkaen joka sunnuntai klo 9-13, aina siihen asti kun talvi tulee tai kalantulo hiljenee.

Kisa alkoi siis jälleen klo 9, ja ensimmäinen 15 minuuttia tuli pilkkiä arvotulla paikalla. Osallistujia ei ollut tällä kertaa kovin kaksisesti, liekö lumentulo estänyt vielä kesärenkailla ajelevat tai muuten kylmähkö keli karkottanut. Laskujeni/muistini mukaan miesten sarjassa oli 11-12 osanottajaa ja naisten sarjassa 4-5.

Aloituspaikakseni sain paikan nro 31, joka tarkoitti sitä, että aloituspaikka oli oikealla ja samalla tyynen puolella laituria, arvottujen paikkojen keskivaiheilla. Aloitin kilpailun hopean värisellä Pieni Tuulihaukka -pilkillä, jolla pilkin pari kisaa voittoisasti viime talvena. Nyt käytin kyseistä pilkkiä ensi kertaa laiturilla. Kisapaikalla myytiin surviaisia, joilla myöskin kisan aloitin. Kisan ensimmäisen 10 minuutin aikana ei juuri kenellekään tullut kalatapahtumia, mutta itse onnistuin tällä kertaa saamaan arpapaikalta sentään yhden särjen: noin 8 minuuttia kisan alusta. Muutamia särkiä näin muiden saavan myös, mutta valtaosa osallistujista vaihtoi paikkaa heti kun sai vaihtaa.

Itsekin vaihdoin paikkaa heti kun mahdollista, ja tavoitteena oli päästä laiturin päähän päätypaikalle, missä on noin 18 metriä syvää. Tuolta paikalta (jommalta kummalta puolelta laituria) voitettiin viime syksynä etenkin loppusyksyn kisoja. Sain kuin sainkin itselleni päätypaikan, mutta eri puolelta kuin olisin halunnut. Olin nimittäin hetken päästä koko porukan ainoa, joka pilkki laiturin tuulisella puolella.

Aloitin laiturin päästä noin 12-13 metrin siimalla, ja pilkin tarkasti vesikerroksia ylös päin. Vasta neljä metriä irti pinnasta tuli ensimmäinen tärppi ja särki ylös. Samalta syvyydeltä/hieman syvemmästä alkoi tulla särkiä harvakseltaan, ja välillä osui joku salakkakin kohdalle. Mistään syövästä parvesta ei kuitenkaan ollut tietoakaan, vaan jokaisen kalan sai erikseen houkutella nappaamaan. Kalat olivat 10-50g särkiä ja noin 25g salakoita.

Kalantulo alkoi kuitenkin pikkuhiljaa heikentyä, ja välillä meni useita minuutteja ilman kalatapahtumia. Vähän ennen klo 11 tuntui syönti hiipuvan siinä määrin, että päätin käydä rannalla juoksentelemassa itseni lämpimäksi, kun sormet ja varpaat tuntuivat menevän turhan kohmeeseen. Helpompihan se on lämpimänä kaloja nostella ylös, jos parvi kohdalle osuu. Kalaa minulla oli lämmittelylenkille lähtiessä ehkä 1 - 1,5 kiloa.

Vasta tuossa hieman ennen klo 11 vaihdoin välinettä ensi kertaa kisan aikana. Kokeilin lyijypaino + morriyhdistelmää, leijaavampaa Salmo-pystypilkkiä ja teräksen väristä Style Fishingin Setämies-pilkkiä, mutta tulos tuntui olevan sama joka välineellä. Kala sieltä ja kala täältä, 5-8m syvyyksistä. Syönti jatkui olemattomana aina klo 12.15, saakka, jolloin päätin käydä vielä lämmittelemässä rannalla, jotta pystyn "lämpimin" käsin pilkkimään loppuajan. En kuitenkaan tässäkään vaiheessa vaihtanut paikkaa laiturin päästä.

Takaisin palattuani oli hetken hiljaista, mutta sitten alkoi ylivoimaisesti päivän paras syönti. Kalat löytyivät varsin syvästä, noin 9-10 metrin vedestä. Seuraavaan puoleen tuntiin nousi tasaisesti hyvän kokoista noin 50-60 -grammaista särkeä varmaan puolisentoista kiloa. Viimeinen vartti antoi vielä yksittäisiä särkiä, ja viimeiset 5 minuuttia tuli tahtia minuutti/kala. Minuutti ennen loppua sain päivän ainoan pasurini, ja muutamia sekunteja ennen loppua tuli vielä särki. Koko viimeisen tunnin pilkin Setämies-pilkillä ja noin 10-15cm tapsilla. Morrina käytin ATSU-tapsimorrien väriä "Keltasirkku2". Muiden pilkkien alla käytin morreja "Koho" ja "Pelimies". Värikarttaan tästä linkistä

Kuvassa alempana oleva tapsimorri sai peliaikaa nro 16 koossa.

Haaville ei tänään käyttöä ollut, mutta sellaiseen tuli investoitua pari viikkoa sitten

.

 

 

 

 

Saaliini oli 3905g, ja se oli kilpailun toiseksi suurin saalis ja miesten voittosaalis. Koko kilpailun voitto meni Sinikka Mäkiselle 4010g saaliilla. Miesten sarjassa sijat 2-3 menivät 2,5-3 kilon saaliilla, jos oikein kuulin. Kilpailussa yli 100g kalat olivat harvassa, mutta ison kalan palkinto vietiin 340g ahvenella.

Syönti oli kisassa kaiken kaikkiaan heikkoa, ja surviaisten kanssa tuli touhuttua melkein koko kisa. Ainoastaan kaksi kertaa tuli sellainen parvi kohdalle, että laitoin koukkuun välillä pelkän pienen savimadon palasen tai kärpäsentoukan. Tärpit olivat niin heikkoja, että useaan kertaan oli kala kiinni ilman että mitään olisin huomannut. Myös uittotekniikan osalta tuntui olevan niin, että isompien houkutusvetojen tekeminen oli pääasiassa turhaa. Paremmin toimi pilkin hitaasti värisyttäminen ylös-alas ja välillä jopa pilkin pysäyttäminen.

Laituri oli luminen ja osin jäinen, ja suurella osalla olikin liukuesteet jalkineissa.

Viikon päästä ainakin Ratinassa vielä kisaillaan, ja tarkoitus on osallistua, mikäli mahdollista.

Tapsimorrit saatavilla

Morrien osalta on päästy vihdoin siihen vaiheeseen, että sain jonkinlaisen värikartan julkaistua tapsimorreista. Tapsimorrit löytää TÄÄLTÄ.

Muutamista morreista ei saatu vielä tarpeeksi kelvollista kuvaa, joten ainakin muutama väri on vielä tulossa lisää tämän vuoden puolella.

Sen verran ongelmallista on eri kokoisien morrien/koukkujen lisäily tänne, että ainakin aluksi on tyytyminen vain tapsimorreihin. Myös suurempia morreja (= ilman pilkkiä käytettäväksi tarkoitettuja) on valmistettu, mutta toistaiseksi niitä voi kysellä vain kisapaikoilla tai kysymällä sähköpostitse kilpapilkinta @ gmail.com (poista välit @-merkin vierestä). Suurimmat morrit ovat halkaisijaltaan 5,5mm.

Tapsimorreista on tällä hetkellä saatavissa värikartan väreistä koot 18, 16, 14 ja 12. Myös nro 8 ja 10 koukkuun voimme morreja tehdä, mutta värivalikomaa on rajoitetummin. Lisätietoja saa sähköpostitse.

Morreista sen verran taustatietoja, että ensimmäiset morrit valmistin keväällä 2014. Viimejäillä kerkesin niitä silloin jo vähän testailemaan. Syksyllä 2014 päätin ottaa käyttööni Fulling Millin koukut, sillä totesin niissä olevan parhaat ominaisuudet kokeilemistani koukuista. Myös Kamasan B401- koukkuun tykästyin, ja se onkin malliltaan melkein identtinen tuon Fulling Millin koukun kanssa.

Tärkeimpinä ominaisuuksina tapsimorrien koukuissa ovat mielestäni:
- Ohutlankaisuus ja pieni väkänen (= syötit saa helposti ehjänä koukkuun ja kalat nopeasti irti)
- Jämäkkä koukku, joka ei helpolla taivu (= runsaasti käyttötunteja ja kestää)
- Sopivan mittainen varsi (= kala nielaisee helposti, koukku helppo irrottaa kalan suusta, syötit helppo laittaa)

Kuvassa Fulling Millin koukkuun tehty tapsimorri

2014 vuoden syksyn laituripilkkikisoista lähtien en ole kilpailuissa enää käyttänyt muita kuin omatekemiäni tapsimorreja. Kaikki tapsimorrit on valmistettu volframikuulia käyttäen.

Tässä suuntaa antava kokosuositukseni morreista eri kokoisille ahvenille:

Nro 18 - ahvenet alle 10g
Nro 16 - ahvenet 10-20g
Nro 14 - ahvenet 20-50g
Nro 12 - ahvenet 50-150g
Nro 10 - ahvenet 150g - 300g
Nro 8 -   ahvenet yli 300g

Ja tässä vastaava suositukseni särjille:

Nro 18 - särjet alle 20g
Nro 16 - särjet 20-70g
Nro 14 - särjet 70-150g
Nro 12 - särjet yli 150g

Lahden Vesijärven venepilkinnät

Venepilkinnät jäävät/jäivät tänä syksynä todella vähiin. Syys-lokakuun vaihteessa tuli kuitenkin pari kertaa järvellä käytyä pikaisesti, eli parin kolmen tunnin venepilkintäsessiot. Tuon jälkeenkin olisin järvelle lähtenyt, mutta flunssa jätti pari kalastuskertaa väliin. Nyt on mahdollista, että Vesijärvelle suuntaan ensi kerran vasta tammikuussa, sillä siihen asti majailen etupäässä Pirkanmaalla. Seuraavan kahden viikon aikana mahdollisesti käyn Vesijärvellä kuitenkin "iltasyönnillä".

Viime kalastuskerta oli melkoinen fiasko, sillä tuuli oli monin verroin kovempi kuin mitä kuvittelin. Ensimmäinen pari tuntia olikin tosi epätoivoista aallokossa soutelua, ja useaan kertaan aalto tuli aina veneen pohjalle saakka. Viimeisen tunnin ajaksi tuuli hieman tyyntyi ja yritin ajopilkkiä, vaikkakin se muistutti enemmän uistelua kuin pilkintää vauhdista johtuen. Muutaman ruokakoon ahvenen onnistuin lopussa saamaan yllättävän matalasta noin 4-5m vedestä. Harmi vain, että nuokin kalat jäivät lopulta hyödyntämättä kun kuumeen kourissa en jaksanut kaloista mitään valmistaa.

Tuosta edellinen kalareissu tuotti paremman saaliin, vaikka kala oli yllättävän pahasti hakusessa. Alle kuuden metrin vedestä oli aivan turha edes yrittää, edes pikkuahventa ei tahtonut se matalammasta saada. Tunnin hakemisen jälkeen kalaa kuitenkin löytyi melko tutulta alueelta noin 8-10m vedestä, mutta kokoluokka oli ihmeen pientä ja suurin ahvenkin oli vain 280 grammaa. 50-100g ahventa sen sijaan oli alueella erittäin runsaasti ja se oli myös kovasti syönnillään. Perattavaksi kelpuutin saaliista noin nelisen kiloa ahvenia, joten ruokakoon kalat olivat vielä vähän hakusessa.

Välineiden osalta kokeilin vähän eri tyyppisiä vermeitä kuin mitä aiemmin olen käyttänyt. Pääasiassa käytin suurikokoista tapsipilkkiä, jonka päässä nro 10 kolmihaarakoukku tai vaihtoehtoisesti perho nro 8 koukulla. Kolmihaarakoukku oli ainakin siitä toimiva, ettei siitä päässyt yhtään ahventa matkalta irti. Syöttinä käytin lisäksi ahventen silmiä ja kärpäsentoukkia. Käyttämäni pilkki oli painava, mutta hieman leijaava ja siihen otti välillä moneen kertaan peräkkäin ahven kiinni jo vajoavaan pilkkiin.

SM-laituripilkki. Vääksy

20.9 osallistuin ensimmäiseen laituripilkinnän SM-kisaani koskaan. Päätin osallistua, kun kisa oli vain noin 30km päässä kotoani. Kilpailuun oli ilmoittautuminen ainoastaan ennakkoon. SM-laituripilkki olisi kieltämättä hankala järjestää, jos osallistujamäärä selviäisi vasta aamulla. Sääntöjen mukaan nimittäin joka sarjassa pitää varata vaihtopaikkoja 10% osallistujien määrästä.

Kilpailussa pilkittiin kaksi kahden tunnin mittaista "erää" ja välissä oli reilun puolen tunnin tauko.

Etukäteistietoja kisapaikasta minulla oli melko niukasti, mutta ehkä siltikin riittävästi. Suurehkoja lahnoja, perussärkeä ja mahdollisia ahvenparvia. Kilpailupaikka kartalla. Kartasta poiketen paikalla oli oikeasti neljä laituria. Yleinen sarja aloitti 2. rannimmaiselta laiturilta, ja toinen osa pilkittiin 2. ulommaisella laiturilla. Vettä oli avauslaiturilla jotain 4-5 metriä, ja toisella laiturilla hieman enemmän. Miesveteraanit pilkkivät uloimmalla laiturilla, ja siellä oli vettä reilut 6 metriä.

Etukäteisodotukset kisaan olivat itselläni sellaiset, että täytyy epätoivoisesti yrittää pilkkiä lahnaa, sillä muuten tuskin on asiaa kärkitaistoon. Saaliit olivat olleet jo esikisassa todella niukat, eikä voi olettaa saaliiden paranevan jos pilkkijöiden määrä lisääntyy ja kolina laiturilla lisääntyy. Kisaan otin mukaan ainoastaan kehimisvapoja, joissa eri kokoisia morreja eri vahvuisilla siimoilla ja eri kokoisia tapsipilkkejä. Morrin koukun koko vaihteli välineestä riippuen 12-16.

Mutta sitten itse kilpailutapahtumiin:

Aloituspaikkani näytti tältä

Kuvaa miesten sarjan aloituslaiturilta

Ensimmäinen 15 minuuttia piti pilkkiä arvotulla paikalla. Pelin henki selvisi kisassa oikeastaan täysin jo siinä 15 minuutin aikana. En nimittäin nähnyt kenekään saavan yhtään kalaa. Itselläni ei nypännytkään ensimmäisen 2 tunnin aikana. Muutamasta kohdasta pilkin, jotka kaikki sijaitsivat lähellä toisiaan. Aloitin tapsipilkillä ja surviaisilla, koitin pientä ja keskikokoista leijaavaa pilkkiä ja morria pompottelin pohjassa. Välillä kokeilin myös välivettä varsinkin tapsipilkin kanssa. Mutta mikään ei vain tuntunut auttavan. Välillä otin surviaiset pois ja koitin pienellä kompostimadolla, sekä mato/surviais-yhdistelmällä.

Lähialueelta kuitenkin nostettiin ylös yksi lahna ja yksi särki, ja kuulemma kisa-alueen reunasta oli moni saanut särkiä.

Toiseen 15 minuutin arvottuun paikkaan nousi heti odotuksia, kun näin mille paikalle pääsin. Pääsin reunapaikalle, joten ainakaan toisella puolella ei ollut ketään, joka olisi mahdollisesta pilkillään kilpaillut samoista kaloista. Noin 10 minuuttia aloitusmerkistä sain päivän ensimmäisen tärppini, hopean väriseen morriin surviaisilla. Hetken päästä toinen tärppi ja samalla päivän ensimmäinen kala ylös, peruskokoinen särki. Noin 10 minuutin päästä sain samaisella morrilla kaksi särkeä peräkkäin. Vaihdoin tapsipilkkiin, mutta heti ei tapahtunut mitään. Aloin pilkkiä eri vesikerroksia, ja noin 1,5-2m irti pohjasta nousi päivän neljäs särki. Samalla kaksi vieressä pilkkinyttä saivat särjet mieheen ylös.

Seuraava reilu tunti oli kuitenkin pettymys. Kalantulo loppui siihen, eikä vierestäkään muut saaneet mitään yli tuntiin. Siinä vaiheessa meni lopullisesti usko ja lähdin kokeilemaan muualta, mutta en saanut enää loppuaikana kalatapahtumia. Yksi lahna olisi vaadittu, jotta olisi kisattu oikeasti hyvistä sijoituksista.

Neljä särkeäni painoi 200 grammaa, ja sillä ylsi miesten sarjassa 10. sijaan, kun osanottajia oli 80. Miesten sarjan puolustava mestari pilkki tällä kertaa itsensä kolmanneksi. Saaliit jäivät kisassa todella olemattomiksi, ja juurikin yksittäisillä lahnoilla vietiin ilmeisesti lähes kaikki mitalit ainakin aikuisten sarjoissa. Hieman jäi tuurikisan maku tästä, mutta varmasti taidoillakin on osuutta tuloksiin. Eipä ollut ainakaan nopeuskisa. Itselleni ei kyllä lainkaan sovi tuollainen lahnan kyttääminen. Itse asiassa en ole kaiketi saanut vielä kertaakaan laituripilkkikisassa lahnaa, vaikka kisoja on takana sentään vajaat parikymmentä.

Tarkemmat tulokset löytyy SVK:n sivuilta!

Laituripilkkikisat 13.9 Teivaan satama, Lahti

13.9 päätin osallistua kauden ensimmäiseen laituripilkkikisaani. Samassa paikassa kävin parit kisat viime vuonna. Kisan otin lähinnä tuntuman saamisena seuraavan viikon SM-kisaan. Kesän aikana on tosin tullut aika paljonkin pilkittyä veneestä ahventa, mutta siitä ei ole kyllä juuri laituripilkkeihin hyötyä.

Tällä kertaa kilpailussa oli käytettävissä Teivaan sataman neljä ulointa laituria, jos oikein muistan. Näiden laiturien lisäksi oli viime vuoden kisoissa käytössä myös rantalaituri. Etukäteen ajatellen olisin luultavasti käyttänyt kisassa tuota rantalaituria, mutta nyt se oli pois käytöstä. Treenasin kisan aikana kuitenkin pitkän, hieman alle metrin mittaisen laituripilkkivavan käyttöä. Kilpailuaika oli klo 9-14.

Kisa aloitettiin samalta laiturilta numeroiduilta paikoilta. Ensimmäinen 15 minuuttia piti pilkkiä samalla paikalla, jonka jälkeen sai siirtyä myös muille käytettävissä oleville laitureille. Tilaa olikin käytettävissä varsin reilusti. Ensimmäinen 15 minuuttia on minulla usein ollut täysin kalaton, mutta tällä kertaa sain sinä aikana 4 särkeä. Jäin tuon 15 minuutin jälkeen vielä joksikin aikaa samalle paikalle, ja se taisikin olla jo kisan ensimmäinen virhe. Särkiä ja pienen pieniä ahvenia kyllä tuli, mutta harvakseltaan. Särjet olivat kohtuullisen kokoisia, mutta ne olivat harvassa.

Lopulta päätin vaihtaa paikkaa ja myös laituria, ja osuinkin varsin pian särkiparveen, josta sai sekaan myös ahvenia. Särkiä tuli välillä hyvää tahtia, mutta ne olivat todella pieniä. 25-grammaiset olivat jo bonuskaloja. Siinä vaiheessa kun kalantulo tässä hiljeni, olisi viimeistään pitänyt vaihtaa reilusti paikkaa, mutta jäin turhaan nyhjäämään alueelle yksittäisten isompien särkien toivossa, niitä kun muutama tuli sekaan kuitenkin.

Lopputulos kisassa ei ollut osaltani kovin kaksinen, miesten sarjan viimeinen sija ja kokonaistuloksissakin ihan häntäpäässä. Jäipähän ainakin reilusti parannettavaa seuraavaan kertaan. Ja kisan aikana varmistui myös se, että en tule SM-laituripilkissä pitkiä vapoja käyttämään. Sen verran sähläystä on niiden käyttö omalla kohdallani.

Teivaan kisassa ei juuri isoja ahvenia kukaan tainnut ylös saada, mutta itselleni kävi kahteen kertaan niin, että särkeä ylös nostaessani suuri n. 500g ahven ui perässä pintaan asti. Molemmilla kerroilla ahven kuitenkin poistui paikalta yhtä nopeasti kuin paikalle ilmestyikin. Osa kilpailijoista sai lahnoja, mutta kukaan ei ilmeisesti kovin montaa. Valtaosa kalojen painosta kisassa kertyi suurehkoista särjistä, joita olisi tarvinnut ehdottomasti löytää! Myös salakkaa oli ollut paikoitellen, mutta itse sain vain pari kolme.

Kisan tulokset: (muiden kisojen tuloksia ja kilpailuilmoituksia löytää Lahden Kalaveikkojen foorumilta! LINKKI)

Naiset
1 Seija Orpana 5373
2 Tuija Airaksinen 4602
3 Terttu Kopra 4395
4 Laila Tamminen 4068
5 Ritva Kokko 3797
6 Maarit Haapaniemi 3678
7 Kaarina Peltola 3543
8 Lilja Lämsä 1828

Miehet
1 Pertti Piiroinen 4348
2 Paavo Tervo 2521
3 Atte Mustalahti 2482

Miesvet.
1 Kauko Jääskeläinen 4974
2 Tuomo Rakkola 4390
3 Raimo Tarkkonen 3323
4 Raimo Kuokkanen 2949
5 Eero Mäki 2382
6 Ville Toivonen 2019
7 Kalevi Rantala 1095

Testissä: Kuusamon pilkit

Kuusamo on aiemmin ollut itselleni tuttu vain kesäkalastusvälineistä, mutta viime talvena ja keväällä laituripilkeillä tuli testailtua myös Kuusamon pystypilkkejä. Tässä vähän omaa käsitystä niiden toimivuudesta.

Testatut pilkit olivat Pate-liukupilkki: LINKKI ja Sinfonia-pystypilkki kahdessa koossa, 4cm ja 6cm: LINKKI.

Pate-liukupilkki

Sinfonia-pystypilkki

Ensinäkemältä ajattelin, että käyttöä olisi näistä pilkeistä enemmän Pate-liukupilkille, mutta toisin kävi. Itse kun tapsia käytän lähinnä hieman syvemmässä vedessä, niin Pate osoittautui enemmän matalamman veden välineeksi. Uinti siinä oli yllättävän rauhallista, joten suosittelen käyttämään sitä korkeintaan 3m vedessä, ainakin näin kilpapilkkijän näkökulmasta. Pilkki on painoonsa nähden siis varsin hidas vajoamaan, joten se ei sovellu kovin hyvin kisakoneeksi pikkuahvenen pyyntiin. Soveltuvuus voisi olla parempi isommalle ahvenelle vähän vähemmän kalaisiin paikkoihin.

Pilkin päissä olevat liukutupit pitivät pilkin siimassa kiinni kohtuullisen hyvin, mutta mielestäni pilkki saisi olla tiukemminkin kiinni, että ei tarvitse pelätä pilkin liukumista vahingossa. Tarkoitus oli kokeilla pilkkiä tällä pilkillä myös ketjun kanssa, mutta jostain syystä se unohtui yrittää. Joka tapauksessa kuvittelisin tämän pilkin pelittävän ketjun kanssa vähintään yhtä hyvin kuin tapsilla.

Sinfonia-pilkit sen sijaan olivat nopeita vajoamaan noin 5 metrin veteen saakka, ja syvempäänkin pääsee varsin nopeasti jos hieman jarruttaa siimaa kun pilkki vajoaa. Eli pilkki soveltuu hyvin pienen kalan nopeaan pilkintään, ja tietysti isommallekkin kalalle jos pilkitään syvää vettä. Pilkin uinti on jonkin verran epäsäännöllistä. Välillä pilkki lähtee liukumaan enemmän sivulle ja välillä vähemmän. Mutta misään tapauksessa ei voida puhua sivuliukuisesta pilkistä vaan enemmänkin syvyyspommista. Pilkkiä käytin ainoastaan tapsin kanssa. Mielestäni näin vähäuintinen pilkki ei toimi hyvin ketjupilkkinä, vaikka onkin myyntipakkauksessa viritetty ketjupilkiksi.

Surviaisien nostaminen

Tässä yksi lukijan toivekirjoitus. Talvella (muistaakseni) kysyttiin kirjoitusta surviaissääsken toukkien eli "surviaisten" / "survareiden" nostamisesta. Tässä esittelen pääpiirteittäin miten näitä toukkia nostetaan. Käsittelen tässä vain haavilla nostamista, sillä sitä olen itse tehnyt. Toinen yleisesti käytössä oleva tapa on langalla nostaminen. Langalla nostettaessa ei kauhota mutaa ylös lainkaan, vaan toukat refleksinomaisesti pyörähtävät langan ympärille, jonka jälkeen ne nostetaan ylös ja ravistellaan irti. Langalla nostetut toukat eivät kestä kauaa säilytystä, vaan ne tulisi mielellään käyttää heti lähipäivinä. Puhutaankin ns. lankatoukasta ja haavitoukasta. Haavilla nostetut toukat säilyvät helposti 1-2 kuukautta hyväkuntoisina, jos vettä vaihtaa tarpeeksi usein. Pilkinnän harrastaja saakin 2-3 nostopäivänä toukat käyttöönsä koko kaudeksi.

Aluksi täytyy sanoa, että surviaisten nosto on fyysisesti raskasta hommaa ja varsinkin selkä joutuu siinä koville. Eli sitä ei voi suositella ihan kaikille. Optimaalinen jäänpaksuus tähän touhuun on noin 10-15cm paksu teräsjää. Ohuemmalla jäällä touhu menee turhan vaaralliseksi, ja paksuilla jäillä homma käy raskaammaksi, mutta onnistuu kyllä. Itse pyrin nostamaan itse omat kisatoukkani, mutta välillä toukkaa on tullut ylös sen verran huonosti, että välillä joutuu niitä itsekin ostamaan. Viime talvena muistaakseni tyypillisin määrä toukkia yhdellä haavillisella oli noin 50-70kpl, eli toukkaa oli huonosti. Toukat nostetaan mahdollisimman matalasta vedestä, sillä silloin haavin saa helpoiten täyteen mutaa

Aluksi tietysti tehdään haavin mentävä reikä jäähän, tavallisesti noin 1m x 1m kokoluokkaa. Reikiä voi tehdä monen mallisia, mutta suosittu tapa on tehdä ns. tähtikuvioinen, jolloin haavilla voi kauhoa mutaa melko pitkän matkan päästä. Itse päädyin tekemään tällä kertaa tämän mallisen. Reiät kairasin ihan perus UR:n 100mm kairalla.

Seuraava vaihe on sahata jäälohkare pois. Tässä tapauksessa jäätä oli sen verran reilusti, että jouduin ottamaan jään pois useassa osassa. Jäälohkareet voi joko nostaa ylös jään päälle tai liu'uttaa jään alle. Itse käytän jääsahaa, mutta sahauksen voi ohueen jäähän tehdä moottorisahallakin. Reiän teon jälkeen otetaan ylimääräiset sohjot pois joko toukkasihdillä tai lapiolla.

Nostohaavissa on reilun kokoinen pää ja monta metriä pitkä varsi, jotta saadaan yhdestä avannosta toukat mahdollisimman isolta alueelta. Yleensä reikiä tehdään kuitenkin päivän aikana useita, sillä samasta avannosta ei saa kunnollista toukkamäärää loputtomiin. Yleensä kuitenkin samasta avannosta kannattaa nostaa kymmeniä kertoja.

Nostotekniikka:
- Käännetaan haavi ylösalaisin ja työnnetään jään alle mudan sekaan.
-"Hulmutetaan" haavia pari kertaa pohjassa, jotta haavi uppoaa mutaan.
-Raahataan haavi pohjamutia pitkin suoraan nostoreiän alle.
-Siirrytään itse avannon toiselle puolelle, ja vedetään haavi avantoon oikein päin.

-> Tuloksena pitäisi olla mahdollisimman täysi haavillinen mutaa.
-Haavia nostellaan ylös-alas ja ravistellaan niin kauan että mudat liukenevat haavista pois.

-> Jäljelle jää surviaiset ja "roskat" esim. lehdet ja vesikasvit.
-Haavi nostetaan kokonaan pinnalle, ja lasketaan sitten hiljaa alas.
-Pintajännitteen ansiosta toukat jäävät pinnalle ja roskat vajoavat haavin pohjalle. (Joskus roskaa on paljon, joten tämän vajotukseen joutuu tekemään monta kertaa...)
-Sihdillä/siivilällä otetaan toukat pois pintakalvosta ja siirretään ne ämpäriin.

Yhteenveto pilkkikaudesta 2014-2015 ja katse tulevaan

Pilkkikauden päättymisestä on jo reilusti aikaa, mutta vielä täytyy näin jälkikäteen tarkastella mennyttä kautta kokonaisuudessaan.

Kausi alkoi saman tapaisesti kuin monena muunakin talvena. Jäitä ei tahtonut tulla millään edes pienimpiin järviin, ja silloinkin kun jäät vihdoin kantoivat pilasi plussakelit vähäksi aikaa kauden jatkumisen. Kausi joka tapauksessa alkoi 4. joulukuuta Hollolassa pikkujärvellä ja kerkesin pilkkimään kolmena päivänä ennen kuin jäät heikkenivät liikaa.

Saalista nousi ensijäillä vaihtelevasti, ekalla kerralla pari kiloa pikkuahventa, toisella kerralla 7kg hieman isompia ja kolmannella kerralla samasta paikasta vielä nelisen kiloa.

Pilkkikautta jatkoin jälleen 23.12 ja pian sen jälkeen olikin ensimmäiset kisat Lahden seudulla.
Joulukuun kalantuloa voisi sanoa hyväksi. Vaikka järvet jäätyivät melko myöhään, ei syksyllä ollut juurikaan myrskyjä jotka olisivat jäähdyttäneet vesimassaa pohjia myöten. Pilkkikertoja joulukuussa kertyi 10kpl.

Kisasijoitukset ja saaliit joulukuussa:
Merrasjärvi, Lahti 27.12 ->          1406g / 3. sija
Joutjärvi, Lahti 28.12 ->              12652g / 1. sija

Tammikuussa onneksi pakasti sen verran, että pääsi jo isommillekkin vesille pilkkimään ja kisailemaankin. Edelleenkään ei mitään myrskyjä isoilla vesillä ollut, joten oletuksena oli kelpo saaliit jäiden tullessa. Ja edellisvuotta parempia saaliit olivatkin melko lailla jokaisella järvellä missä kävin. Jopa hiipuneelta vaikuttaneet Sastamalan Rautavesi ja Roismalanlahti osoittivat piristymisen merkkejä, vaikka en käynyt kyseisissä paikoissa kuin kerran tai pari. Suurimmat odotukset kohdistin kuitenkin tammikuun osalta Lahden Vesijärveen. Vesijärveltä kalaa nousikin hyvin, mutta koko oli pientä lukuunottamatta yhtä treenikertaa. Pilkkikertoja tammikuussa kertyi 21kpl.

Kisasijoitukset ja saaliit tammikuussa:
Suoramanjärvi, Kangasala 6.1 ->                   6700g / 1. sija
Säkylän Pyhäjärvi, Kristalliranta 11.1 ->        3348g / 7. sija
Vesijärvi, Lahti 18.1 ->                                21980g / 2. sija
Ylistenjärvi, Vammala (seuraottelu) 24.1 ->   2390g / 3. sija
Säkylän Pyhäjärvi, Kristalliranta 25.1 ->        13570g / 4. sija
Säkylän Pyhäjärvi, Myllyojanlahti 31.1 ->      n. 250g / xxx sija

Helmikuussa piti ajatuksia kerätä yhä enemmän kohti SM-pilkkiä. Polttava puheenaihe oli, joudutaanko kisat jälleen esikisan jälkeen siirtämään vai ei. Mutta kuun lopussakaan kun ei vielä tietoa siirrosta tullut, niin näytti vahvasti siltä että kisat pidetään kuin pidetäänkin Ilmoilanselällä.

Yleisesti kalantulo oli jostain syystä helmikuussa huomattavasti heikompaa kuin tammikuussa. Kenties lumeton/vähäluminen jää sai kalat aroiksi ja sitä kautta syönti oli heikohkoa ja kala normaalia syvemmässä? Pilkkikertoja helmikuussa kertyi 15kpl.

Kisasijoitukset ja saaliit helmikuussa:
Pyhäjärvi/Riihilahti, Nokia (seuraottelu) 1.2 ->                          12875g / 1. sija
Köyliönjärvi (seuraottelu) 14.2 ->                                             2875g / 3. sija
Säkylän Pyhäjärvi, Kristalliranta (Lounais-Suomen PM) 15.2 -> diskaus / xxx sija
Veittijärvi, Ylöjärvi 22.2 ->                                                     6190g / 1. sija
Kyynämöinen, Hirvaskangas (maajoukkuekarsinta) 28.2 ->         1273g / 4. sija

Maaliskuussa oli vuorossa kauden päätavoite, eli SM-pilkki. Kisa ei mennyt suunnitelmien mukaan, mutta siitä huolimatta tuloksena oli 17. sija mikä on itselleni toisiksi paras sijoitus kyseisistä kisoista. Hämeen PM-kisa meni sen sijaan pahemman kerran penkin alle. Hampaankoloon jäi kuitenkin tuo SM varsin pahasti. Tuon kisan jälkeen olikin loppukausi hieman rennompaa, sillä tärkeitä kisoja ei enää ollut. Seuraava kisa SM-kisan jälkeen olikin ehkäpä kauden parhaiten mennyt kisani. Kisakausi päättyi etuajassa Vaskuunjärven kisaan, sillä loukkasin olkapääni pian kilpailun jälkeen. Pilkkikertoja kertyi maaliskuussa 12kpl.

Kisasijoitukset ja saaliit maaliskuussa:
Vanajavesi, Toijala (Hämeen PM) 1.3 ->                                6230g / 31. sija
Ilmoilanselkä, Hauho, SM-pilkki 8.3 ->                                  2336g / 17. sija        
Vesijärvi, Lahti 14.3 ->                                                         13098g / 1. sija
Kankaanjärvi, Suodenniemi (VUK:n mestaruuskisa) 21.3 ->     1885g / 2. sija
Vaskuunjärvi, Virrat 22.3 ->                                                  3745g / 5. sija

Huhtikuussa en olkapääni kanssa enää voinut kisata, mutta kävin vielä muutaman kerran pilkillä. Varovaisesti sain kairattua pehmeään jäähän muutamia reikiä päivässä. Vesijärvellä kävin vielä pari kertaa viime jäillä, ja samoin testaamassa samaa lampea kuin mistä sain ihan hyvin ahventa alkukaudesta. Vesijärveltä tuli ahventa kohtuullisesti, mutta lammella oli hiljaista. Raippaluotoon tuli vielä tehtyä kohtuullinen reissu noin 18 kilon ahvensaaliilla ja pilkkikauden päätin vielä tuon jälkeen Sastamalan Murtojärvellä noin 12-13 kilon saaliiseen. Pilkkikertoja oli vielä huhtikuussa 5kpl.

Näiden mainittujen pilkkikertojen lisäksi tein 5-10 muuta pilkkisessiota, joiden aikana pilkin korkeintaan 1,5 tuntia. Niistä ei joka kerta viitsinyt kirjoitella erikseen, kun kerrottavaa ei niin paljoa noin lyhyistä reissuista ole.

Joka tapauksessa pilkkikertoja kertyi talven aikana yhteensä noin 65-70kpl, jos lasketaan lyhyetkin käynnit. Isoja ahvenia oli pariin otteeseen kiinni talven aikana, mutta ylös asti en niitä saanut. Suurin ylös noussut jäi 494 grammaan, mutta pari muuta olivat lähes saman kokoisia.

Kisoja kertyi suhteellisen vähän, 18kpl.
Tässä vielä sijoitukset koosteena:
5x1
2x2
3x3
2x4
1x5
1x7
1x17
1x31
2x0

Pahasti penkin alle meni kauden kisoista vain 3kpl, joten tasaisuutta tuli roimasti verrattuna edellisiin vuosiin. Voittojen määrä pysyi suunnilleen samassa mitä ne on ollut tähänkin asti, joten parannettavaakin jäi. Kaiken kaikkiaan voi olla melko tyytyväinen kauteen.

Isoimmat kisasaaliit olivat kohtuullisen suuria. Itselläni viiden kalaisimman kisan ahventen yhteispaino oli 74175g eli hieman alle 15kg/kisa.

Välineitä käytin talven kisoissa erittäin monipuolisesti. Morreina käytin kisoissa ainoastaan omavalmisteita, ensimmäistä talvea koskaan. En kerennyt juuri tekemään morreja vielä myytäväksi asti, mutta tulevana talvena tulee olemaan kisapaikoilla tarjolla jonkinlainen satsi morreja ketjukoukkujen ja värikoukkujen lisäksi. Muuta välineiden "uudistumista" oli omalla kohdallani lisääntynyt liukupilkkien käyttö. Tuli huomattua, että mistä vain kapeapäisestä pilkistä saa helposti muokattua liukupilkin kun laittaa pilkin ympärille sopivan kokoista silikoniputkea.

Välinekehittely on kuitenkin aika pahasti vielä vaiheessa, vaikka kilpapilkintää on tullut harrastettua aktiivisesti jo 12 vuotta. Jalkineina käytin kisoissa Safari-saappaiden lisäksi lähinnä korkeavartisia Adidaksen Goretex-lenkkareita. Jalkineet ovat kuitenkin niin jäykät, että ilmeisesti siksi jalkapohjani kipeytyivät kovin helposti jään ollessa lumeton. Eli en ole vieläkään löytänyt omalle kohdalleni sopivia pilkkijalkineita "lämpimille" keleille.

Toinen kehittelyn alla oleva asia on pilkkivavat tai pikemminkin niiden kärjet. Tarkoitus olisi rakentaa paremmin pikkupilkeille sopivia vapoja, joihin tulee hiilikuitukärjet. Tunnokkuus on niillä ihan toista luokkaa kuin lasikuitukärjillä.

Kolmas vaiheessa oleva asia on pilkkireppu. Nykyisessä Ron Thompson -repussa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta materiaalit alkavat vedellä viimeisiään ja pitäisi hankkia uusi reppu.

...myös pilkkivaatetusasia on mietinnän alla, myös se vetelee viimeisiään viiden käyttövuoden jälkeen. Tähän asti ollut käytössä Visionin kuoriasu, mutta kenties edessä on vaihto paremmin hengittäviin materiaaleihin.

Ensi kaudella on tarkoitus käydä ainakin kisa tai pari myös Etelä-Suomen piirin alueella. Myös Lahden alueelta on vielä Alasenjärvi korkkaamatta. Uusiin vesistöihin on aina mukava tutustua ja sitä kautta taidotkin paranevat kun tulee monipuolisuutta. SM-pilkki 2016 on sen verran kaukana Joensuussa, että taidan lähteä niihin kisoihin kylmiltään.

Kooste viimeisiltä pilkkireissuilta - jäältä

Tässä vuodenajan jo kesäksi muuttuessa kirjoittelen vielä lyhyesti viimeisistä jäältäpilkintäkerroista. Viimeiset kisat jäivät tosiaan väliin kun loukkasin pallopelissä olkapääni.

Viimeisillä reissuilla tarvitsin enempi vähempi kairausapua, itsekin pehmeään kevätjäähän pystyin jonkun verran kairailemaan, kovaan jäähän olisi ollut hankalaa. Mutta tässä lyhyet päivitykset kerralla viime reissuista, joista en ole vielä kirjoitellut.

Lahden Vesijärvellä kävin viime jäillä vielä kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta täysin olkapäästä rampana Tonin kairatessa reiät valmiiksi. Pilkkiminenkin oli yhtä tuskaa, kun ainoa liike mitä pystyi kivuitta tekemään oli ranteen pyöritys kun kaloja kehi ylös. Siimasta veto ei todellakaan tullut kyseeseen.
Kävimme Enonsaaren kupeessa samassa paikassa, kuin mistä sain valtaosan kaloistani voitokkaassa viimeisessä Vesijärven yleisessä pilkkikisassa. Samalta kohdalta tuli kalat tälläkin kertaa, ja muuten oli hiljaista. Kalantulo oli kuitenkin ylipäätään kovin heikkoa.

Isoin ahven oli noin 250g ja muita perattavaksi kelpaavia nousi parisenkymmentä, mutta niiden koko lähinnä noin 100g. Mutta tulipa sellainen saalis sentään, että edes toinen sai paistella pari pannullista. Kalat saimme pääasiassa pelkällä morrilla ja noin 2m vedestä.

Toisen viime jäiden reissun tein alueelle Messilä-Laasonpohja. Pilkin sellaisia alueita, mistä en ollut koskaan ennen kokeillut. Aloitin melko lähellä sijainnutta matalikkoa, mutta en löytänyt siitä niin matalaa kuin kartalta katsottuna kuvittelin. Sain kuitenkin muutaman reiän kokeiltuani mukavan kokoisen n. 300g ahvenen. Tuon lisäksi tuli jonkun verran 15-100g ahvenia, mutta ei mitään hirmuisia määriä. Lähdin etsimään uusia kalapaikkoja matalammasta vedestä, ja tuli pilkittyä pääasiassa noin 2-3m vettä. Paikoitellen pientä ahventa nousi erittäin runsaasti, mutta yli 100g ahvenet olivat todella harvassa. Yhdellä alueella taas tuli riesaksi asti keskipainolta noin 100g särkiä.
Kala oli yllättävän hyvällä syönnillä kuitenkin ja värikoukulla sai ahvenia nostella kertavedolla ylös.

Yhdeltä alueelta löysin kalaa reilummin, mutta filekalat jäivät pariin heti alkuunsa tulleeseen sattumaan. Pientä kalaa tuli hyvinkin 5 kiloa tunnissa -tahtia. Tämän jälkeen kiertelin vähän aikaa syvempää noin 5-10m vettä pelkällä isolla morrilla isojen ahventen toivossa, mutta ei tullut niiltä syvyyksiltä minkäänlaisia kalatapahtumia. Päätin pilkkiä viimeiset hetket samalla matalikolla, kuin mistä pilkkireissun aloitin. Tämä ratkaisu kannatti, sillä paikassa oli havaittavissa selvää syönnin piristymistä kun alkoi aurinko laskea. Samoista muutama tunti aiemmin kairatuista rei'istä iski muutama mukava isompi ahven isoimman ollessa niukasti alle 500g. Nämä ottivat pelkkään mormyskaan.

Jäät vetelivät viimeisiään, taustalla oikealla Enonsaari

Päivän lopuksi tulleet ruokakalat

Suvun pilkkikisat, Houhajärvi

Pidimme sukumme kisat Sastamalan Houhajärvellä jäiden jo ollessa erittäin heikot. Tuo oli muistaakseni kauteni toiseksi viimeinen pilkkikerta. Osanottajia taisi olla vajaat 10kpl. Kisa pidettiin pienellä alueella, mutta särkiä siitä nousi mukavasti. Kisa-aika oli klo 12-15, ja suurimman saaliin pilkki Timo, noin 4,5 kiloa. Itselläni oli jonkin verran yli 3 kiloa, jos oikein muistan. Särkien lisäksi saaliiksi tuli muutamia pikkuahvenia. Jääntestauskerralla ennen kisaa sain yhden reilumman n. 200g ahvenen.

Hollolassa kävin viime jäillä testaamassa saman lammen kuin mistä ensijäillä sain ekalla kerralla 7kg ahventa. Nyt oli tilanne, toinen, 20-30 reikää pilkin eikä merkkiäkään kaloista. Jännä nähdä tuleeko tuolta silti taas seuraavilla ensijäillä jotain. Oma epäilys on, että kalat eivät vain jostain syystä syöneet yhtään.

Pilkkikauteni päätin Sastamalan Murtojärvellä. Otin päivän rennosti nuotiopuut mukana. Nelisen tuntia tuli järvellä oltua ja kalaakin nousi mukavasti. Parvet tosin tuntuivat selvästi pienemmiltä kuin vuosi sitten. Ilmeisesti viime keväinen järven tyhjennys näkyi jo saaliissa. Outoa oli, että pikkuahventa tuli moninkertaisesti verrattuna edellisvuoteen. Toisaalta selvästi yli 100g ahvenia tuli jonkin verran enemmän verrattuna edellisvuoteen, eli ainakin noin 100g ahvenet olivat kasvattaneet kokoaan vuoden aikana. Syönti oli kuitenkin melko varovaista, enkä pilkkinyt muulla kuin pelkällä morrilla. Kalat sain käytännössä kolmesta eri reiästä, jotka nekin olivat aivan eri puolilla ja eri syvyyksissä järveä. Arviolta 13 kiloa ahventa oli tämän kauden päätösreissun saalis. Isoin ahven oli 180g, mutta yli 130g ahvenia oli 22kpl.

Ratinan laituripilkit 26.4

Blogi on viettänyt hiljaiseloa parisen kuukautta, kun aikaa ei ole koulun vuoksi yksinkertaisesti kirjoittelulle juuri ollut. Myös koko kevät on ollut melko hiljaista aikaa kalalla käynnin suhteen, mutta nyt kesäloman alettua on varmasti enemmän aikaa sekä kalastukselle että kirjoittelulle.

Vähän joutuu jo kaivelemaan muistilokeroita, mutta tässä vielä päivitystä kevään kolmannesta laituripilkkikisastani, joka jäi myös viimeiseksi kevätkisaksi. Syksyllä tulen varmastikin jälleen ainakin muutaman kisan käymään.

26.4 pidetyn kisan aikana satoi jonkun verran vettä ja myös kävi tuuli. Ainakin osittain tästä syystä myös osanottajamäärä jäi varsin alhaiseksi, muistaakseni hieman alle 20 osanottajaa. Laiturin rantaosuus rajattiin kisasta pois edellisviikon tapaan.

Arpaonni oli tällä kertaa kohdallaan, ja sain reunapaikan rannan puolelta. Ahventa alkoikin heti nousta, mutta ei mitään hurjaa tahtia. Syöntiä jatkui reilut 2 tuntia: välillä syönti kiihtyi ja välillä hiipui, mutta täysin tyhjää ei ollut. Muutama särki tuli ahventen sekaan, mutta ei kovin montaa. Vieressä pilkkineet näyttivät saavan särkiä enemmän. Edelliskisoissa sain pelkän morrin toimimaan huonomman syönnin hetkinä, mutta tällä kertaa en saanut pelkästä morrista mitään apua kalantuloon, vaan tapsilla tuli kalat mitä oli tullakseen.

Kisa päätettiin supistaa 4 tunnin sijasta 3 tunnin kisaksi sateisen kelin vuoksi. Muutama huonommin sateeseen varautunut osanottaja jättikin leikin kesken jo alle 2 tunnin jälkeen. Näin ollen tynkäkisasta tuli yhä enemmän tynkäkisa. Kalantulo omalla kohdallani lakkasi kuin seinään reilun 2 tunnin jälkeen, ja näin kävi myös vieressä pilkkineille, jotka siirtyivät pois. Itse päätin jäädä, kun kerran reunapaikan oli kerrankin arvonnassa saanut. Tuo päätös kannatti, sillä hetki muiden pois lähtemisen jälkeen alkoi kalaa tulla ihan hyvää tahtia vähän aikaa. Aivan loppuun asti syönti ei kuitenkaan kestänyt, vaan viimeinen kala tuli viitisen minuuttia ennen kisa-ajan päättymistä.

Saaliini riitti tiukassa kisassa toiseen sijaan, kun vierestä voitettiin vain 26 grammaa suuremmalla saaliilla. Vain muutama miesten sarjalainen ylitti 2kg rajapyykin, naisten sarjalaiset jäivät selvästi 2 kilon alapuolelle.

Mutta tässä kärkikaksikon saaliit, kun pidemmälle ei ole muistikuvia:
1. Arto Särkikoski 2932g
2. Atte Mustalahti 2906g

Raippaluodossa 3.4

Pitkäperjantaina tuli tehtyä jo vähän perinteeksi tullut viimejäiden reissu Raippaluotoon. Viime keväänä kävi vähän ohrasesti, kun jäätä ei pelipaikoilla ollutkaan. Tällä kertaa oli jo etukäteen tiedossa, että jäälle pääsee, joten oli sikäli mukavampi lähteä reissuun.

Suuntasimme isän ja Joukon kanssa "Pikku-Vistanille", eli Kalskärsfjärdenille. Tiesimme, että ajankohta on vielä vähän aikainen kyseiseen paikkaan, mutta siitä huolimatta odotukset olivat kohtuulliset kalantulon suhteen.

Rämmimme metsää pitkin noin 4km päähän, jossa tuli vähän aikaa sekoiltua kännykän gps:n kanssa, kun reitti jäälle oli vähän aikaa hakusessa. Hetken päästä kuitenkin löysimme oikean reitin. Jäälle päästyämme tuli huomattua, että aivan turhaan kiersimme metsää pitkin, sillä yöpakkaset olivat kovettaneet jään siinä määrin, että jäälle olisi päässyt melkein mistä vain. No, tulipa ainakin tehtyä pieni peruskuntoharjoitus samalla jos ei muuta...

Aamuhämärässä olimme jäällä, ja melko nopeasti löytyi myös kaloja. Ahvenet olivat hyvän kokoisia ja todella matalassa, mutta ne olivat kovin yksittäisiä. 1-2 kalan reikiä oli paljon, ja tyhjiä reikiä vielä paljon enemmän. Kalat mitä saatiin, tulivat lähes poikkeuksetta 30-70cm vedestä, osa aivan kivien juuresta ja väleistä.

Itse pilkin kalani morrilla, muut saivat aamulla pääasiassa tasapainopilkeillä. Itse koitin tasuria myös useaan otteeseen, mutta ei niin ei. Kalat olivat varsin pienillä alueilla, niitä ei todellakaan tullut ympäriinsä. Itselläni oli periaatteessa 3 pientä aluetta, mistä kalani sain. Kalat eivät olleet pohjassa, vaan osa niistä liikkui aivan jään reunassa kiinni. Jäätilanne oli onneksi niin hyvä, että liikkua uskalsi jäällä aika normaalisti. Jään paksuus vaihteli pääasiassa reilusta 10 sentistä noin 20 senttiin.

Joskus klo 14-15 lopeteltiin, kun huonohko kalantulo ei motivoinut enää jatkamaan ainakaan kaikkia porukamme jäseniä. (Itse olisin tietty ollut vaikka pimeään saakka.) Oma saaliini oli noin 18 kiloa ahventa, ja ahventen keskipaino 230 grammaa, joten kala oli varsin mukavan kokoista verrattuna edellisvuosiin. Aiemmin itselläni on tuolla ahventen keskipaino pyörinyt noin 150-180 grammassa.
Yhtään yli 400g ahventa en saanut, mutta 10 suurinta ahventani painoivat 3,5 kiloa. Joukon isoin ahven painoi yli 700g.

Pitkäperjantain jälkeen Pikku-Vistanilla pilkittiin (ja uitiin) vielä ainakin parina päivänä, mutta siinä vaiheessa jäät alkoivat lähteä jo siinä määrin, että parhaaseen aikaan ei todellakaan tänäkään keväänä pilkkijät päässeet kutuahvenparvia harventamaan. Pumpulta kuulemma olivat jotkut saaneet tosi isojakin saaliita, mutta valtaosalle siellä pilkkineistä noin 10-15kg saaliit olivat arkipäivää.

Ratinan laiturikisat 19.4 ja 12.4

"Oikea" pilkkikausi sai omalta osaltani päätöksen viime viikolla, mutta saman tien viime lauantaina aloitin Tampereen Ratinassa laituripilkkikisakauden.

Viimejäiden reissuista en ole vielä ehtinyt kirjoittelemaan, mutta vielä on tulossa muutama päivitys näin jälkikäteen viimejäiltä...kisakausi joka tapauksessa päättyi Vaskuunjärven kisaan 22.3.

Syksyllä tuolla on kisoissa tullut pääasiassa särkiä, mutta näin keväällä oli tiedossa, että saalis tulee olemaan suurilta osin ahventa.

Kilpailuissa kisattiin klo 9-13 ja ensimmäinen 15 minuuttia tuli pilkkiä arvotulla paikalla.

Viime sunnuntain kilpailussa sain arvotun paikan melko läheltä rantaa, mutta en saanut ainuttakaan kalaa ensimmäiseen 15 minuuttiin. Alun jälkeen myös pari kolme seuraavaa paikkaa olivat tyhjiä, joten tuli jälleen huonoin mahdollinen alku kisaan. Yhdeltä alueelta sitten aloin jonkin verran ahventa samaan, mutta ahvenet olivat pääosin pieniä 10-20 -grammaisia, ja ne piti nostaa ylös noin 10-11 metrin syvyydestä. Samalta kohdalta tuli ahventen lisäksi myös kiiskiä. Hetken päästä alkoi kisa olla jo aika selvä, sillä laiturin alkupäähän ryhmittynyt joukko sai sen verran hyvää tahtia kalaa, että muilla ei ollut enää mitään tehtävissä noin puolivälissä kisaa. Rantapaikkojen lisäksi vain yksi palkintosija taisi tulla syvemmästä.

Miesten sarjassa oli kolmella yli 4kg saalis, ja voittajalla noin 5,5 kiloa. Saalis heilläkin oli etupäässä 30-40g ahventa. Oma sijoitukseni oli kuudes ja ahventa juuri ja juuri yli 2 kiloa, eli 2039g. Kahden kilon puhkomista avitti rannan lähistöltä saamani 520g ahven, joka oli myös kilpailun suurin kala. Tuo ahven tuli läheltä rantaa, kun pääsin kisan puolivälissä vähäksi aikaa kahden pilkkijän väliin noin 10-15m päässä rannasta.

Muistaakseni myös naisten sarjan voittajalla oli kalaa yli 4 kiloa. Osanottajia kisassa oli enemmän kuin viime syksyn kisoissa kertaakaan, tällä kertaa oli yli 30 henkeä mukana.

Loppujen lopuksi taisin saada suurimman osan kaloistani pelkällä morrilla, ja sillä olikin melkoisen hidas pilkkiä 11 metristä, kun tuuli ja virtaus vielä hidastivat toimintaa. Syötteinä käytin surviaisia ja kompostimatoja, pääasiassa molempia koukussa samaan aikaan. Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut pyrkiä pilkkimään koko ajan mahdollisimman matalasta, vaikka parhaat paikat olikin jo ryhmitetty.

Tämän päivän kisaan oli tehty sellainen sääntömuutos, että rannimmaiset noin 10-15 metriä laiturista eivät kuuluneet kisa-alueeseen, koska tuo ranta-alue on oletettavasti niin ylivoimainen paikka. Itselläni oli tällä kertaa kohtuullinen arpaonni, ja pääsin ehkäpä viidenneksi rannimmaiselle paikalle, kun kisa alkoi. Heti kisan alkajaisiksi sain kaksi ahventa aivan peräkkäin, mutta siihen lakkasi. Muut pilkkijät sen sijaan näyttivät saavan kalaa melkein jatkuvasti, joten ei tuo meikäläisen aloituspaikka taaskaan niin hyvä ollut. Vaihdoin tapsin morriin, ja morrilla sain lopulta yhden ahvenen vähän ennen kuin 15 minuuttia tuli täyteen.

Kun siirtyä sai, siirryin niin rantaan kuin oli vapaita paikkoja - tässä tapauksessa toiseksi rannimmaiselle paikalle. Siitä sain heti särjen, ja sen jälkeen ahvenia nousi ihan hyvää tahtia. Kalaa ei tullut mitenkään koko aikaa, mutta mitään useiden minuuttien taukojakaan ei ollut. Vaihtelin välineitä melko paljon, ja yleensä pilkin vaihtamisen myötä sai ainakin pari kolme ahventa. Kala tuntui olevan aivan pohjassa, joten pomputtelin pilkkiä paljon pohjassa ja sen jälkeen tein varovaisia nostoja samalla väristäen. Usein tärpit tulivat pitkän pohjanpöllytyksen jälkeen.

Hetkeksi alueelle ilmaantui isompi parvi, ja kaikki vieressä olevatkin saivat kalaa lähes koko ajan. Syönti kiihtyi siinä määrin, että vaihdoin leijaavan Saukko-pilkin selvästi nopeampaan Sepe-93 -pilkkiin. Paremman syönnin hetki ei vain kauaa jatkunut, ja päädyin käyttämään myös pelkkää morria. Mormyskointikin oli jo selvästi sujuvampaa kuin viikko sitten, sillä vettä oli tällä kohtaa "vain" 7,5 metriä edellisviikon yli 10 metrin sijaan.

Melko pian klo 11 jälkeen syönti hiipui ja hetken päästä loppui kokonaan. Ainakin kymmenen minuuttia tuli pilkittyä ilman kalatapahtumia, ja päätin siirtyä pois kun vierestäkään ei kukaan saanut enää mitään. Syvemmästä väki näytti saavan kalaa harvakseltaan, ja lähdin sinne suuntaan kokeillen vähän sieltä sun täältä. Tuo lenkki kesti varmaan yli puoli tuntia, enkä saanut sinä aikana kuin kaksi pikkuahventa. Päätin siirtyä takaisin rantapaikalleni, mutta se ei ollut vapaana. Kokeilin hetken aikaa muualta (tuloksetta), kunnes siirryin takaisin rantapaikalle.

Aluksi siitä ei kalaa tullut, mutta hetken päästä alkoi varovainen ahvenen syönti, ja silloin tällöin sai ahvenen ylös. Virtaus kääntyi pari kertaa, ja aina virran kääntymisen yhteydessä alkoi myös ahventa tulla. Muuna aikana oli hiljaisempaa, mutta välineitä vekslaamalla sain jonkinlaista syöntiä välillä aikaiseksi. Käytin vähän aikaa jopa 4,5mm kokoista morria (sinänsä uitettuna), joka oli todella hidas tuohon syvyyteen, mutta silläkin sain kuuden ahvenen putken, kunnes virtaus lisääntyi ja morria ei saanut pohjaan enää lainkaan. Kalaa tuli harvakseltaan kisan loppuun saakka, ei lähellekään samaa tahtia kuin aamulla, mutta sen verran että mielenkiinto säilyi. Valtaosan saaliistani pilkin 60mm Saukolla liukupilkkinä, pääasiassa käytin itselleni varsin pitkää noin 15cm tapsia. Noin 1-1,5 kiloa kaloista tuli pelkällä morrilla. Syöttinä oli tällä kertaa ainoastaan kompostimatoja, mutta varmasti olisin käyttänyt paremman syönnin hetkinä kärpäsentoukkaa, jos olisi mukaan tullut. Madot kun eivät koukussa niin kovin hyvin pysyneet ja ne ovat melko hankalia eli hitaita koukkuun pujotettavia.

Arvelin oman saaliini olevan viitisen kiloa, mutta siitä hieman jäätiin. Saaliini 4748g riitti kuitenkin aina voittoon saakka. Kakkosella oli kalaa reilut 3,3 kiloa ja kolmannella muistaakseni reilut 2,6 kiloa. Naisten sarjan voittotulos jäi tällä kertaa alle 2 kiloon. Osanottajia oli omien laskujeni mukaan 23 tai 24 yhteensä. Omasta saaliistani 119kpl oli ahvenia, 8 särkeä ja 2 siikaa. Siiat olivat todella pieniä vain 10-15g kokoluokkaa. Isoin ahveneni oli 170g ja 2. suurin 150g.

Kisan jälkeen menin vielä hetkeksi kokeilemaan tuosta aivan laiturin alkupäästä, mikä rajattiin pois kisa-alueesta. Syönti oli siinä aivan erilaista kuin syvemmässä. Kalan sai käytännössä koko ajan heti kun pilkin veteen sai, kunhan pilkki laiturin ensimmäisillä 5 metrillä. Tätä syvemmässä kalantulo tuntui saman tapaiselta kuin kisa-alueellakin. Veikkaan että kisan voittotulos olisi tänään ylittänyt 8 kiloa ja ehkä jopa 10 kiloa, jos koko laituri olisi ollut käytössä.