Sunnuntaina oli kuin olikin vielä Vammalan urheilukalastajien omat laituripilkkikisat Kaalisaaressa, Roismalanlahden rannassa. Tämäkin oli tuttu laituri etukäteen, vaikka en ollutkaan tätä ennen Kaalisaaren laituripilkeissä ollut. Yleensä Kaalisaaren laiturilta on tullut runsaasti särkeä, salakkaa, ahventa ja pasuria. Tosin viime vuonna viimeisellä kerralla taisi nousta melkein pelkästään pienen pientä ahventa.
Mutta mennään sunnuntain kilpailuun. Osanottajia oli 12. Tuo oli ihan sopiva määrä tälle laiturille, joka ei ole varmaan 20 metriä pidempi. Mitään arvottuja paikkoja ei ollut, eikä aikarajoja, vaan paikkaa sai vaihtaa vapaasti miten haluaa. Pilkin heittäminen oli sallittua, mutta ei olan ylitse vaan alakautta. :D Jänniä sääntöjä mutta ei se mitään.
Aloitin tutulta paikaltani, mutta kalat loistivat poissaolollaan. Noin 10 minuutin kuluttua sain pienen pienen ahvenen, jonka saamisen jälkeen melko pian siirryin. Olin varmaan tässä vaiheessa kilpailua viimeisenä, sillä suurin osa oli jo saanut joko särkiä tai vähän reilumpia ahvenia saaliiksi.
Seuraavalla paikalla en kauaa yrittänyt, kun sieltäkään ei tullut alkuun mitään. Kolmannelta paikalta sen sijaan alkoi heti tulemaan tapahtumia. Yksi pieni särki, yksi tai kaksi pientä ahventa ja kiiskiä. Ja tuo kiiskin tuleminen ei ihan heti loppunutkaan, vaan loppujen lopuksi sain tältä paikalta varmasti ainakin 80 kiiskeä peräkkäin. Melkein kaikki kalat ongin pelkällä morrilla. Tapsia koitin välillä, mutta ei siitä mitään apua tuntunut olevan.
Välillä tein pienen kierroksen pilkkimässä eri kohdista, mutta eipä niistä mitään tullut. Joten takaisin kiskomaan kiiskiä ylös. Nyt tulikin yhdessä vaiheessa kiiskien sekaan noin 60g bonussärki. Se osoittautui sattumaksi, sillä tuon jälkeen en kisassa enää muuta saanut, kuin noin 30kpl kiiskejä lisää.
Tämä kiiskisaalis (yli 500g pelkästään 3g keskipainolta kiiskeä) höystettynä parilla särjellä ja ahvenella painoi yhteensä 680 grammaa. Eli ei kovin hääppöinen saalis. Tuo riitti kuitenkin tiukassa kilpailussa toiseen sijaan. Tai siis kärjen takana oli tiukkaa, Raunolla kun oli saalista 1145g muistaakseni. Eli melkein tuplat verrattuna muihin. Raunon taktiikka oli tapsipilkin heittäminen ja sen hidas laahaaminen itseään kohti, eli ei pilkintää laisinkaan vaan oikeastaan pohjaongintaa. Mutta ainakin tuollailla saa paremmin särkiä. Toki muutkin tätä keinoa jonkin verran koittivat, mutta eivät yhtä paljoa.
Jos tuolla vielä järjestetään ensi sunnuntaina kisat, niin pitää ainakin osa kilpailusta koittaa tuota pohjaonkitaktiikkaa. Ajattelin kuitenkin alkukisan ihan pilkkiä, kun melkein kaikki kyllä alkuun saivat silläkin konstilla kaloja.
keskiviikko 30. lokakuuta 2013
Laituripilkkikisat 23.10, Nokian Eden, Pyhäjärvi
Tänään en kisoihin lähtenyt laiturille, mutta kerrotaan hieman viime viikon kilpailusta. Tällä kertaa varauduin kisaan enemmän eri kokoisilla pilkeillä ja morreilla, ja kaivoin pienten savimatojen lisäksi syöteiksi myös pienen pieniä kompostimatoja.
Aluksi koitin suurin piirtein mennä samoille paikkeille, mistä viimeksi sain parhaiten kalaa. Aloittelin tapsipilkillä. Ei tuntunut hirveästi olevan viime viikosta apua, kun ekaan varttiin en tainnut saada mitään ylös saakka, paitsi parin gramman kiisken. Lisäksi yksi pieni särki karkasi. Nuo kalatapahtumat tulivat välittömästi, kun vaihdoin tapsipilkin pelkkään morriin.
Vähän matkan päästä paikan vaihdon jälkeen heti tärppäsi, mutta ei jäänyt. Heti perään toinen tärppi ja ahven nousi pintaveteen asti, kunnes sekin irtosi. Nämä nappasivat vaihteeksi tapsipilkkiin, kun virtausta oli liikaa morrille.
Siirryin yhä syvempään ja virtaavampaan veteen, mistä viimeksi kisan loppuvaihe antoi parhaiten kalaa. No kyllä se nytkin kalaa antoi, mutta ei minulle. Vierestä kyllä kaloja nosteltiin välillä molemmiltakin puolilta, mutta itse sain tuolta alueelta ekaan puoleen tuntiin tasan yhden särjen. No eipä niitä tullut koko loppukisan aikanakaan kuin 2 kpl lisää. Kiiskejä tuli sieltä täältä ja yhteensä kymmenkunta. Painoa kertyi saaliilleni huimat 240 grammaa, joka ei kuitenkaan riittänyt viimeiseen sijaan, jolla olisi saanut lohdutuspalkinnon. :D
Naisten sarjassa oli kaksi suurinta saalista ja parhaalla 1,15kg. Miesten voittaja ylsi juuri ja juuri kiloon. Naisten voittajalla oli useita kymmeniä kiiskejä, muutama ahven ja kymmenkunta särkeä. Voittaja pilkki ainakin 30cm pitkällä tapsilla pohjasta. Itse tein myös kisan aikana pitkän tapsin, mutta en kyllä huomannut sen parantavan kalantuloa.
Tämä oli kyllä niitä kisoja, kun vain ihmetteli ettei kalaa saa sitten millään. On tämä laituripilkintä kyllä oma taiteenlajinsa. Melko paljon olen hupipilkillä laitureita kiertänyt, mutta silloin olen aina keskittynyt ahveneen. Ja ahven on näissä kisoissa nähtävästi kovin tiukassa.
Aluksi koitin suurin piirtein mennä samoille paikkeille, mistä viimeksi sain parhaiten kalaa. Aloittelin tapsipilkillä. Ei tuntunut hirveästi olevan viime viikosta apua, kun ekaan varttiin en tainnut saada mitään ylös saakka, paitsi parin gramman kiisken. Lisäksi yksi pieni särki karkasi. Nuo kalatapahtumat tulivat välittömästi, kun vaihdoin tapsipilkin pelkkään morriin.
Vähän matkan päästä paikan vaihdon jälkeen heti tärppäsi, mutta ei jäänyt. Heti perään toinen tärppi ja ahven nousi pintaveteen asti, kunnes sekin irtosi. Nämä nappasivat vaihteeksi tapsipilkkiin, kun virtausta oli liikaa morrille.
Siirryin yhä syvempään ja virtaavampaan veteen, mistä viimeksi kisan loppuvaihe antoi parhaiten kalaa. No kyllä se nytkin kalaa antoi, mutta ei minulle. Vierestä kyllä kaloja nosteltiin välillä molemmiltakin puolilta, mutta itse sain tuolta alueelta ekaan puoleen tuntiin tasan yhden särjen. No eipä niitä tullut koko loppukisan aikanakaan kuin 2 kpl lisää. Kiiskejä tuli sieltä täältä ja yhteensä kymmenkunta. Painoa kertyi saaliilleni huimat 240 grammaa, joka ei kuitenkaan riittänyt viimeiseen sijaan, jolla olisi saanut lohdutuspalkinnon. :D
Naisten sarjassa oli kaksi suurinta saalista ja parhaalla 1,15kg. Miesten voittaja ylsi juuri ja juuri kiloon. Naisten voittajalla oli useita kymmeniä kiiskejä, muutama ahven ja kymmenkunta särkeä. Voittaja pilkki ainakin 30cm pitkällä tapsilla pohjasta. Itse tein myös kisan aikana pitkän tapsin, mutta en kyllä huomannut sen parantavan kalantuloa.
Tämä oli kyllä niitä kisoja, kun vain ihmetteli ettei kalaa saa sitten millään. On tämä laituripilkintä kyllä oma taiteenlajinsa. Melko paljon olen hupipilkillä laitureita kiertänyt, mutta silloin olen aina keskittynyt ahveneen. Ja ahven on näissä kisoissa nähtävästi kovin tiukassa.
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
Särjen kilpapilkintä -opas
Särjen kilpapilkintä
Yleisön pyynnöstä artikkeli särkikalojen kilpapilkinnästä. Tosin tiivistän tämän lähinnä särjen pilkintään. Toki lahnaakin välillä ylös tulee, mutta itselleni ne ovat olleet melkoisia sattumia.
Mutta tässä lähinnä ajatuksia, mitenkä särjen kilpapilkintä eroaa ahvenen kilpapilkinnästä.
Aloitetaan pilkintävälineistä. Särjen pilkinnässä välineet ovat astetta herkemmät kuin ahvenen pilkinnässä. Näin karkeasti sanoen. Poikkeuksena esim. useat merialueet, joissa särki on todella isokokoista. Itse olen tyypillisesti kisoissa pilkkinyt noin 20-50 gramman särkiä, joten nämä "ohjeet" kohdistuvatkin tuohon kokoluokkaan eniten.
Myös särjen tärpit ovat hennonmpia kuin ahvenen. Siksi välineiden tulee olla herkkiä. Tärpit näkee mielestäni parhaiten suoraan siimasta. Itselläni ei särjen pilkinnässä ole tapana tutkia tärppejä herkistimestä, paitsi jos kokeilen jättää sohjoa avantoon. Yleensä otan lähes kaikki sohjot pois, jotta tärpit näkee. En ole juuri huomannut sohjottoman reiän säikyttävän särkiä.
Särjelle käytän verrattaen pieniä pilkkejä verrattuna ahveneen. 3-5cm pilkit käyvät hyvin, ainakin noin 4-5 metrin syvyyteen saakka. Särkipilkkeihin en ole kovin paljoa perehtynyt sinänsä, mutta mitään syvyyspommeja en särjelle käytä lainkaan. Yli 5 metristä en ole särkeä pilkkinyt lainkaan, joten välineitäkin on aika vaikea suositella niin syvään. Mutta itse suurentaisin syvempään veteen 6-7cm pilkkeihin jos joskus syvempään joutuu.
Omaksi luottopeliksi on viime talvina muodostunut Tinka-pilkki, joka toimii kyllä ahvenellekin. Aiemmin käytin paljon myös Rutilus-pilkkiä, mutta menetin sen joskus kun en ollut uusinut solmuja tarpeeksi usein! Mielestäni särjelle toimii nuo värisevät pilkit ihan hyvin, mutta sivuhausta ehdottomasti on joskus apua. Usein vaan särkeä on niin paljon alla, että ei sinne sivulle paljoa tarvitse leijata. Itselläni tyypillinen kisatulos kaiken kalan kisoissa (särkikisoissa) keväisin on tuollainen 7-11 kiloa.
Siirrytään pilkkivalinnasta ehkäpä vielä tärkeämpään, eli tapsimorriin pilkin alla. Sen on oltava ehdottomasti pienempi kuin ahvenelle, joskus jopa paljon pienempi. 14 tai 16 koukkukokokin voi olla särjelle liian suuri heikolla syönnillä. Koukun koko ei ole ainoa ratkaiseva tekiä, vaan koukun on tietysti oltava äärimmäisen terävä. Mielestäni myös väkäsen on hyvä olla mahdollisimman pieni.
Koukun malli riippuu jonkun verran käytettävästä syötistä. Surviaisentoukille hieman pitkänmallinen ja ohutlankainen koukku pienellä väkäsellä on aika täydellinen valinta. Toukat saa koukkuun ehjänä eikä niitä tarvitse ihan joka kalan jälkeen olla vaihtamassa. Yleensä surviaisentoukka onkin se, jolla särkikisoissa kannattaa pilkkiä. Toukkia on tapana pujottaa kerralla koukkuun 2-4kpl, kuten ahvenellekin.
Kärpäsentoukkaa en käytä melkein lainkaan, paitsi jos olen sattunut löytämään erityisen pienikokoisia toukkia. Savimadon palaset sen sijaan ovat hyvällä syönnillä kestävä syötti. Joskus olen samalla madonpalasella vetänyt ihan putkeen jopa noin 60kpl särkiä. Kärpäsentoukille ja madon palasille käy lyhyempikin koukku, ja väkänen saa olla hieman reilumpi. Mutta kyllä tuo surviaisentoukille sopiva koukku käy hyvin myös muille syöteille. Itselläni on joskus mukana lyhyempivartisia koukkuja eri syöteille.
Harvemmin käytän pelkkää morria särjelle särjen runsauden vuoksi, mutta joskus harvoin tulee morriteltuakin. Silloin on käytössä mahdollisimman pienikoukkuisia volfram-morreja, tietysti. Tietysti todella huonolla syönnillä ja vähäkalaisissa paikoissa pelkkä morri voi olla tapsivermeitä parempi vaihtoehto.
Morrien värit on varmasti myös jonkun verran saaliiseen vaikuttava asia. En ole hirveästi itse eri värejä testaillut, sillä pidän syötinvalintaa kuitenkin huomattavasti tärkeämpänä. Punainen on kuitenkin eniten käytössä ollut. Keltaista siltikin pidetään ehkä eniten särkivärinä. Vaan on sitä saalista kuparillakin noussut...
Siimanvahvuuteni särjelle on yleensä 0.12mm tapsi ja pääsiimana 0.14mm tai 0.16mm. Paikoissa, joissa särki on todella pientä, saatan käyttää jopa 0.10mm tapsia, mutta tuo on usein jo liiottelua. Jos taas särki on vähän reilumpaa ja sitä tulee paljon, voi hyvin käyttää 0.14mm tapsiakin. Pelkällä morrilla 0.08-0.12mm on ne paksuudet, millä pitkälti pärjäilee.
Tapsin pituus vaihtelee jonkun verran pilkistä riippuen, mutta käytän itse varsin lyhyitä tapseja verrattuna moniin kanssakisaajiin. Lyhyt tapsi kun on nopea käyttää ja helppo hallita verrattuna pitkään. Tyypillinen tapsin pituus itselläni on noin 7-10cm. Harvemmin tulee edes koitettua pidempiä. Kuitenkin nämäkin pituudet ovat pidempiä kuin mitä käytän ahvenelle!
Seuraavaksi itse pilkintätekniikkaan. Särkeä pilkin yleisesti ottaen enemmän pohjasta kuin ahventa. Poikkeuksia kuitenkin löytyy runsaasti. Saalista kun kertyy joskus hyvin välivedestäkin, niin tuohon ei voi oikein yleisohjetta antaa. Pohjan pölläyttely kuitenkin toimii särjelle vähintäänkin yhtä usein kun ahvenellekin. Särjelle myös on tapana tehdä isompia houkutusvetoja kuin ahvenelle. En siis tarkoita peruspilkintää, vaan erillisiä houkutusvetoja, joilla houkuttelen parvea paikalle. Särjet kun tuntuvat uivan vielä selvemmin ja isommissa parvissa kuin ahvenet.
Uittotekniikka on särjelle rauhallisempaa kuin ahvenelle. Varsinkin morrin värisyttelyt ovat rauhallisempia. Kannattaa myös suosia laskevaa liikettä särjelle. Ahven kun yleensä nappaa mielummin nousevaan morriin. Myös pientä ylös alas liikettä lähes paikallaan kannattaa särjelle tehdä.
Särki tuntuu säikkyvän kairaamista enemmän kuin ahvenet. Ilmeisesti sen takia usein vanhoista rei'istä saa ne parhaat särkisaaliit. Tämä tietysti korostuu matalassa vedessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei särkiparvea kannattaisi etsiä kairaamalla. Mutta kalaa antaneet reiät kannattaa tarkistaa uudemman kerran paljon useammin kuin ahventa pilkkiessä.
"Tyhjällä" reiälläkin kannattaa uhrata enemmän aikaa kuin ahventen kanssa. Särki kun paikalle tullessaan usein pysyy siinä pitkän aikaa. Pahimmassa tapauksessa lähdet juuri reiältä, kun ensimmäinen särki olisi napannut ja sen perässä syöntiä olisi jatkunut vaikka toista tuntia. Särki on varsinkin keväällä todella liikkuvainen pilkkikala.
Entä kalapaikat särjelle? Itse olen särkeä löytänyt hyvin erilaisista paikoista. Välillä melkein kaislikon reunasta, välillä keskeltä järveä, mutta en kuitenkaan syvimmästä montusta. Mitä keväämmäksi menee, sitä matalampaan särjet tulevat. Matalien kutulahtien suualueet ovat usein keväällä varmimpia paikkoja. Alkutalvesta monttujen reunojen läheltä onnistuu varmemmin.
Yleisön pyynnöstä artikkeli särkikalojen kilpapilkinnästä. Tosin tiivistän tämän lähinnä särjen pilkintään. Toki lahnaakin välillä ylös tulee, mutta itselleni ne ovat olleet melkoisia sattumia.
Mutta tässä lähinnä ajatuksia, mitenkä särjen kilpapilkintä eroaa ahvenen kilpapilkinnästä.
Aloitetaan pilkintävälineistä. Särjen pilkinnässä välineet ovat astetta herkemmät kuin ahvenen pilkinnässä. Näin karkeasti sanoen. Poikkeuksena esim. useat merialueet, joissa särki on todella isokokoista. Itse olen tyypillisesti kisoissa pilkkinyt noin 20-50 gramman särkiä, joten nämä "ohjeet" kohdistuvatkin tuohon kokoluokkaan eniten.
Myös särjen tärpit ovat hennonmpia kuin ahvenen. Siksi välineiden tulee olla herkkiä. Tärpit näkee mielestäni parhaiten suoraan siimasta. Itselläni ei särjen pilkinnässä ole tapana tutkia tärppejä herkistimestä, paitsi jos kokeilen jättää sohjoa avantoon. Yleensä otan lähes kaikki sohjot pois, jotta tärpit näkee. En ole juuri huomannut sohjottoman reiän säikyttävän särkiä.
Särjelle käytän verrattaen pieniä pilkkejä verrattuna ahveneen. 3-5cm pilkit käyvät hyvin, ainakin noin 4-5 metrin syvyyteen saakka. Särkipilkkeihin en ole kovin paljoa perehtynyt sinänsä, mutta mitään syvyyspommeja en särjelle käytä lainkaan. Yli 5 metristä en ole särkeä pilkkinyt lainkaan, joten välineitäkin on aika vaikea suositella niin syvään. Mutta itse suurentaisin syvempään veteen 6-7cm pilkkeihin jos joskus syvempään joutuu.
Omaksi luottopeliksi on viime talvina muodostunut Tinka-pilkki, joka toimii kyllä ahvenellekin. Aiemmin käytin paljon myös Rutilus-pilkkiä, mutta menetin sen joskus kun en ollut uusinut solmuja tarpeeksi usein! Mielestäni särjelle toimii nuo värisevät pilkit ihan hyvin, mutta sivuhausta ehdottomasti on joskus apua. Usein vaan särkeä on niin paljon alla, että ei sinne sivulle paljoa tarvitse leijata. Itselläni tyypillinen kisatulos kaiken kalan kisoissa (särkikisoissa) keväisin on tuollainen 7-11 kiloa.
Siirrytään pilkkivalinnasta ehkäpä vielä tärkeämpään, eli tapsimorriin pilkin alla. Sen on oltava ehdottomasti pienempi kuin ahvenelle, joskus jopa paljon pienempi. 14 tai 16 koukkukokokin voi olla särjelle liian suuri heikolla syönnillä. Koukun koko ei ole ainoa ratkaiseva tekiä, vaan koukun on tietysti oltava äärimmäisen terävä. Mielestäni myös väkäsen on hyvä olla mahdollisimman pieni.
Koukun malli riippuu jonkun verran käytettävästä syötistä. Surviaisentoukille hieman pitkänmallinen ja ohutlankainen koukku pienellä väkäsellä on aika täydellinen valinta. Toukat saa koukkuun ehjänä eikä niitä tarvitse ihan joka kalan jälkeen olla vaihtamassa. Yleensä surviaisentoukka onkin se, jolla särkikisoissa kannattaa pilkkiä. Toukkia on tapana pujottaa kerralla koukkuun 2-4kpl, kuten ahvenellekin.
Kärpäsentoukkaa en käytä melkein lainkaan, paitsi jos olen sattunut löytämään erityisen pienikokoisia toukkia. Savimadon palaset sen sijaan ovat hyvällä syönnillä kestävä syötti. Joskus olen samalla madonpalasella vetänyt ihan putkeen jopa noin 60kpl särkiä. Kärpäsentoukille ja madon palasille käy lyhyempikin koukku, ja väkänen saa olla hieman reilumpi. Mutta kyllä tuo surviaisentoukille sopiva koukku käy hyvin myös muille syöteille. Itselläni on joskus mukana lyhyempivartisia koukkuja eri syöteille.
Harvemmin käytän pelkkää morria särjelle särjen runsauden vuoksi, mutta joskus harvoin tulee morriteltuakin. Silloin on käytössä mahdollisimman pienikoukkuisia volfram-morreja, tietysti. Tietysti todella huonolla syönnillä ja vähäkalaisissa paikoissa pelkkä morri voi olla tapsivermeitä parempi vaihtoehto.
Morrien värit on varmasti myös jonkun verran saaliiseen vaikuttava asia. En ole hirveästi itse eri värejä testaillut, sillä pidän syötinvalintaa kuitenkin huomattavasti tärkeämpänä. Punainen on kuitenkin eniten käytössä ollut. Keltaista siltikin pidetään ehkä eniten särkivärinä. Vaan on sitä saalista kuparillakin noussut...
Siimanvahvuuteni särjelle on yleensä 0.12mm tapsi ja pääsiimana 0.14mm tai 0.16mm. Paikoissa, joissa särki on todella pientä, saatan käyttää jopa 0.10mm tapsia, mutta tuo on usein jo liiottelua. Jos taas särki on vähän reilumpaa ja sitä tulee paljon, voi hyvin käyttää 0.14mm tapsiakin. Pelkällä morrilla 0.08-0.12mm on ne paksuudet, millä pitkälti pärjäilee.
Tapsin pituus vaihtelee jonkun verran pilkistä riippuen, mutta käytän itse varsin lyhyitä tapseja verrattuna moniin kanssakisaajiin. Lyhyt tapsi kun on nopea käyttää ja helppo hallita verrattuna pitkään. Tyypillinen tapsin pituus itselläni on noin 7-10cm. Harvemmin tulee edes koitettua pidempiä. Kuitenkin nämäkin pituudet ovat pidempiä kuin mitä käytän ahvenelle!
Seuraavaksi itse pilkintätekniikkaan. Särkeä pilkin yleisesti ottaen enemmän pohjasta kuin ahventa. Poikkeuksia kuitenkin löytyy runsaasti. Saalista kun kertyy joskus hyvin välivedestäkin, niin tuohon ei voi oikein yleisohjetta antaa. Pohjan pölläyttely kuitenkin toimii särjelle vähintäänkin yhtä usein kun ahvenellekin. Särjelle myös on tapana tehdä isompia houkutusvetoja kuin ahvenelle. En siis tarkoita peruspilkintää, vaan erillisiä houkutusvetoja, joilla houkuttelen parvea paikalle. Särjet kun tuntuvat uivan vielä selvemmin ja isommissa parvissa kuin ahvenet.
Uittotekniikka on särjelle rauhallisempaa kuin ahvenelle. Varsinkin morrin värisyttelyt ovat rauhallisempia. Kannattaa myös suosia laskevaa liikettä särjelle. Ahven kun yleensä nappaa mielummin nousevaan morriin. Myös pientä ylös alas liikettä lähes paikallaan kannattaa särjelle tehdä.
Särki tuntuu säikkyvän kairaamista enemmän kuin ahvenet. Ilmeisesti sen takia usein vanhoista rei'istä saa ne parhaat särkisaaliit. Tämä tietysti korostuu matalassa vedessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei särkiparvea kannattaisi etsiä kairaamalla. Mutta kalaa antaneet reiät kannattaa tarkistaa uudemman kerran paljon useammin kuin ahventa pilkkiessä.
"Tyhjällä" reiälläkin kannattaa uhrata enemmän aikaa kuin ahventen kanssa. Särki kun paikalle tullessaan usein pysyy siinä pitkän aikaa. Pahimmassa tapauksessa lähdet juuri reiältä, kun ensimmäinen särki olisi napannut ja sen perässä syöntiä olisi jatkunut vaikka toista tuntia. Särki on varsinkin keväällä todella liikkuvainen pilkkikala.
Entä kalapaikat särjelle? Itse olen särkeä löytänyt hyvin erilaisista paikoista. Välillä melkein kaislikon reunasta, välillä keskeltä järveä, mutta en kuitenkaan syvimmästä montusta. Mitä keväämmäksi menee, sitä matalampaan särjet tulevat. Matalien kutulahtien suualueet ovat usein keväällä varmimpia paikkoja. Alkutalvesta monttujen reunojen läheltä onnistuu varmemmin.
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
Laituripilkkikisassa Nokian Edenillä
Tänään tuli tehtyä se debyytti laituripilkkikisoihin. Kisaan en kovin paljoa valmistautunut, vaan eilen illalla katsoin nopeasti 3 tapsipilkkiä ja kolme morria mukaan. Kaikki nämä kehimisvapoja. Varalle otin muutaman normi morriongen.
Tarkoitus oli kisata tänä syksynä Kaalisaaren laiturilla Vammalassa, mutta kisat siellä osuivat vähän huonoille päiville enkä sinne lähtenyt. Päätin kuitenkin kisata jossain, ja menin itselleni oudompaan paikkaan Edenille. Kisa pidettiin pitkällä uloimpana olevalla laiturilla, eikä muille laitureille saanut mennä. Osanottajia taisi olla hivenen yli 20.
Syötit eli savimadot kaivoin omasta pihasta hetkeä ennen kisan alkua.
Kisa-aika oli klo 9-11, josta ensimmäinen vartti piti pilkkiä samalla paikalla, jonka jälkeen sai liikkua vapaasti.
Aloitin syvemmästä kuin muut ja se osoittautui virheeksi, kun sain vain yhden särjen. Muut näyttivät parin kymmenen metrin päästä saavan melko hyvin kalaa.
Vettä oli laiturilla noin 4-7 metriä tai hieman vähemmän. Arviointia vaikeuttaa voimakas virta joka vei pilkkiä sivuun välillä yli metrin tai parikin. Ensimmäinen puoli tuntia oli itselläni ihan tyhjän kanssa, vain yksi ahven tuli särjen lisäksi. Jonkun aikaa tästä löysin ensimmäisen paikan, jota voin kutsua jonkunlaiseksi parveksi. Ahventa tästä lähinnä tuli, mutta melko vähän niitäkin. Olisiko yhteensä tullut 10kpl tai vähän alle ahvenia ja muutama särki. Syönti tuntui heikkenevän, enkä ihan vierestä saanut mitään.
Kävin matalammassa, kun sinne oli tullut paljon tilaa, mutta tulin nopeasti takaisin tyhjin käsin. Kävin syvässä päässä koittamassa salakkaa pinnan tuntumasta. Salakoita kyllä vähän näkyi, mutta en saanut niitä nappaamaan. Siirryin vähän rannempaan, lähelle paikkaa mistä aloitin kisan, ja nyt siitä alkoikin heti tulemaan särkiä ja ahvenia. Kaloja tuli melko pienessä ajassa kymmenkunta, kunnes heikkeni. Muutaman aivan yksittäisen kalan vielä sain, kunnes vaihdoin paikkaa. Tuo paikanvaihto osoittautui kuitenkin virheeksi, sillä en löytänyt enää oikein mitään koko loppuaikana, viimeiseen tuntiin taisin saada 2 ahventa ja särjen.
Kisa ei siis sujunut kovinkaan hyvin, syitä moiseenkin oli helppo keksiä. Mukana oli vain 3 tapsipilkkiä, jotka kaikki olivat liian pieniä. En (hölmö kun olen) ottanut tarpeeksi huomioon, että tuolla voi käydä kovakin virtaus. Aloituspaikkani oli myös hieman huono, eikä omat taidotkaan olleet aivan kohdillaan, varsinkin kisan alussa kädet olivat vielä aika kesäterässä eivätkä toimineet haluttuun tapaan. Taisin myös uittaa pilkkiä vähän turhan voimakkaasti, sain parempaa tulosta kun rauhoitin houkutusnyppyjen tekoa. Tuolla on samassa paikassa kisat vielä 2 seuraavanakin viikkona, ja tarkoitus on viikon päästä yrittää uudemman kerran. Pitää ottaa vähän monipuolisempi pilkkikalusto mukaan ja parempia syöttejä nyt ainakin.
Saalista kertyi itselleni tänään 1034g, kun koko porukalla saaliit vaihtelivat 200 grammasta 2,5 kiloon. Miesten sarjan kolmannella oli reilut 1,6 kiloa. Tuohonkaan ei olisi vaadittu tänään kuin aavistuksen paremmat paikan valinnat.
Tarkoitus oli kisata tänä syksynä Kaalisaaren laiturilla Vammalassa, mutta kisat siellä osuivat vähän huonoille päiville enkä sinne lähtenyt. Päätin kuitenkin kisata jossain, ja menin itselleni oudompaan paikkaan Edenille. Kisa pidettiin pitkällä uloimpana olevalla laiturilla, eikä muille laitureille saanut mennä. Osanottajia taisi olla hivenen yli 20.
Syötit eli savimadot kaivoin omasta pihasta hetkeä ennen kisan alkua.
Kisa-aika oli klo 9-11, josta ensimmäinen vartti piti pilkkiä samalla paikalla, jonka jälkeen sai liikkua vapaasti.
Aloitin syvemmästä kuin muut ja se osoittautui virheeksi, kun sain vain yhden särjen. Muut näyttivät parin kymmenen metrin päästä saavan melko hyvin kalaa.
Vettä oli laiturilla noin 4-7 metriä tai hieman vähemmän. Arviointia vaikeuttaa voimakas virta joka vei pilkkiä sivuun välillä yli metrin tai parikin. Ensimmäinen puoli tuntia oli itselläni ihan tyhjän kanssa, vain yksi ahven tuli särjen lisäksi. Jonkun aikaa tästä löysin ensimmäisen paikan, jota voin kutsua jonkunlaiseksi parveksi. Ahventa tästä lähinnä tuli, mutta melko vähän niitäkin. Olisiko yhteensä tullut 10kpl tai vähän alle ahvenia ja muutama särki. Syönti tuntui heikkenevän, enkä ihan vierestä saanut mitään.
Kävin matalammassa, kun sinne oli tullut paljon tilaa, mutta tulin nopeasti takaisin tyhjin käsin. Kävin syvässä päässä koittamassa salakkaa pinnan tuntumasta. Salakoita kyllä vähän näkyi, mutta en saanut niitä nappaamaan. Siirryin vähän rannempaan, lähelle paikkaa mistä aloitin kisan, ja nyt siitä alkoikin heti tulemaan särkiä ja ahvenia. Kaloja tuli melko pienessä ajassa kymmenkunta, kunnes heikkeni. Muutaman aivan yksittäisen kalan vielä sain, kunnes vaihdoin paikkaa. Tuo paikanvaihto osoittautui kuitenkin virheeksi, sillä en löytänyt enää oikein mitään koko loppuaikana, viimeiseen tuntiin taisin saada 2 ahventa ja särjen.
Kisa ei siis sujunut kovinkaan hyvin, syitä moiseenkin oli helppo keksiä. Mukana oli vain 3 tapsipilkkiä, jotka kaikki olivat liian pieniä. En (hölmö kun olen) ottanut tarpeeksi huomioon, että tuolla voi käydä kovakin virtaus. Aloituspaikkani oli myös hieman huono, eikä omat taidotkaan olleet aivan kohdillaan, varsinkin kisan alussa kädet olivat vielä aika kesäterässä eivätkä toimineet haluttuun tapaan. Taisin myös uittaa pilkkiä vähän turhan voimakkaasti, sain parempaa tulosta kun rauhoitin houkutusnyppyjen tekoa. Tuolla on samassa paikassa kisat vielä 2 seuraavanakin viikkona, ja tarkoitus on viikon päästä yrittää uudemman kerran. Pitää ottaa vähän monipuolisempi pilkkikalusto mukaan ja parempia syöttejä nyt ainakin.
Saalista kertyi itselleni tänään 1034g, kun koko porukalla saaliit vaihtelivat 200 grammasta 2,5 kiloon. Miesten sarjan kolmannella oli reilut 1,6 kiloa. Tuohonkaan ei olisi vaadittu tänään kuin aavistuksen paremmat paikan valinnat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)