torstai 26. joulukuuta 2013

Värikoukkuja testailemassa

Tosiaan Liukuslahdella tuli käytyä tänään värikoukkuja uittamassa. Jää oli selvästi ohuempaa kuin eilen, olikohan viittä senttiä kaikkialla. Rannan tuntumaan kairailin ensin metrin veteen, mutta kala oli kovin tiukassa. Parista reiästä muutama ahven. Tuon kauemmaksi en aluksi rannasta uskaltautunut, kun edessä oli railo, joka oli huonosti jäässä. Lopulta kuitenkin etsin ylityspaikan ja pääsin kokeilemaan syvemmästä.

Railon syvemmällä puolella oli pari metriä vettä, ja siinä olikin kalaa melkein joka reiässä. Ahven oli kuitenkin huonolla syönnillä ja joka kalan sai onkia erikseen. Kokeilussa oli 6 eri värikoukkupilkkiä ja kaikissa erilainen koukku. Parhaimmaksi osoittautui Reiman Velhon kevytmetalliversio "tuho" koukulla
Myös pieni Tapsan Saukko punavalkoisella värikoukulla kelpasi.

Ahventa nousi kaikkiaan arviolta 2,5kg kolmessa tunnissa.

Nyt alkaa olla jäät siinä kunnossa, että taitaa olla parempi odotella vahvempia jäitä.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Jäätilanteen tarkastusta

Nokian Pyhäjärven Liukuslahdella kävin uimarannalla katsomassa jäätilannetta. Ohuemmaksi oli jää mennyt kuin luulin. Ihan rannassa metrin vedessä oli 8-9cm jäätä, parinkymmenen metrin päässä tuosta enää 5-6cm, joten ohueksi on tuo mennyt. Jään laatu oli kyllä varsin hyvää tuo mitä jäljellä on.

Tuo laiturin vierusta ei näin jääaikaan ole koskaan ollut mitään kala-aluetta, ja siksi olikin yllätys kun sain siitä myös kaloja. Jäällä olin vasta puoli 3 aikaan, joten oli jo tosi hämärääkin eikä varmasti kala enää otillaan.
Ekasta reiästä 2 ahventa, toisesta 1 ja kolmannesta 3kpl. Ekasta tuli myös värikoukulla särki. Samaa välinettä uitin joka reiällä.

Huomenna taidan mennä onkimaan noita rantavesiä tuosta, kun ei taida paljoa kauemmaksi uskaltaa. Jos nyt yli kilonkin saisi ahventa.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Vammalassa pikkujärvellä 19.12

Eilen tuli käytyä kyseisellä järvellä viidettä kertaa näillä jäillä. Tällä kertaa oli olosuhteet vähän erilaiset, kun järvi oli ensimmäistä kertaa täysin lumeton. Jäät olivat myös viikontakaisesta vahvistuneet selvästi, varsinkin heikoimmat kohdat. Ilmeisesti jäällä ollut sohjo oli jäätynyt kohvajääksi. Vahvuutta oli joka puolella 12-15cm. Rannat tosin olivat jo aavistuksen sulaneet, mutta hyvin pääsi ainakin vielä jäälle. Jäälle pääsin eilen(kin) vasta noin klo 11 aamupäivällä.

Päätin tällä kertaa aloittaa matalan pitkän lahden suulta, joka on ilmeinen kevätpaikka. Eipä tullut vielä siitä tärppiäkään. Lähdin kairailemaan kohti järven ainoata yli 3m syvyistä paikkaa, mutta en kovin pitkälle ehtinyt, kun sain reilun metrin vedestä muutamia ahvenia. Jäin pyörimään alueelle välillä morrilla ja välillä värikoukulla pilkkien, mutta ahvenia ei noussut kovin montaa ja nekin olivat pieniä. Kahdella peräkkäisellä reiällä oli värikoukussa hauki kiinni. Isompi oli suurempi mitä koskaan onkaan ollut kiinni tällä järvellä, ehkä 1,5kg painoinen. Pari kolme kertaa sain hauen reiälle, mutta sitten se vain irtosi väkäsettömästä kolmihaarakoukusta. Seuraavalla reiällä pienempi hauki kiinni ja sekin irtosi.

Ei tullut koko alueelta tuon jälkeen kuin pari kolme noin 50g ahventa, ja päätin kokeilla viime kerroilla kalaa antaneita paikkoja. Ensimmäinen paikka, suht jyrkkä penkka rannan läheisyydessä ei antanut mitään kalahavaintoja. Siirtymä toiseen paikkaan, ja sielläkin oli melko hiljaista, kun ensimmäisistä rei'istä ei tullut mitään. Tämä on ennen kaikkea matala kevätpaikka, ja pohjassa kasvaa runsaasti vesikasveja, jotka hankaloittavat pilkintää.

Läheltä tuota kohtaa sain useista rei'istä yksittäisiä ahvenia, mutta ei parven tapaistakaan tällä kertaa. Vain pari ahventa noistakin oli yli 100g. Kello alkoi olla yli 2, ja vaihdoin jälleen paikkaa. Nyt noin 2m syvyiselle paikalle, josta viimeksi sain pari kolme kiloa ahvenia. Nyt tuntui olevan ihan tyhjän kanssa, ei merkkiäkään kaloista.

Saalis jäi noin 1,5 kiloon, joten vaikeaksi meni jälleen, kun lumet lähti. Morrilla tuli ongittua koko loppuaika. Kaippa nuo parvet tuppaavat hajoamaan kun lumet lähtevät. Lumen myötä kala siirtyisi rannemmaksi, ja olisi varmaan helpommin tavoitettavissa. Nyt tuntui, että kalaa on sikin sokin 1-2m vedessä. Ja 1-2m vesi kattaa tästä järvestä melkein puolet. Eli vähän lunta ja laikkuja kiitos, niin eiköhän kalaa taas nouse paremmin. Myökään eilinen pimeä keli ei varmasti tehnyt hyvää ruskeavetisen järven kalojen syönneille. Kirkas keli on tuolla aina antanut parhaat saaliit.


keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Rautavedellä ja pienellä lammella

Tulipa käytyä Rautavedellä katselemassa pääsisikö jo vähän isommille vesille. Menin jäälle eräältä tutulta lahdelta, joka jäätyy yleensä melko aikaisin. Jää tosin tällä kertaa näytti jo kaukaa epäilyttävältä. Selvisi, että ensimmäiset pari sataa metriä oli hyvin jäässä ja jäätä noin 10cm. Tuon jälkeen oli muutama metri vaaleata jäätä, jossa oli jäät rikkoutuneet. Eli tuossa kohtaa oli mennyt jossain vaiheessa sulan veden raja. Jäätä riitti vaalean alueenkin jälkeen, mutta vahvuutta oli vain 4cm ja käännyin heti takaisin. Kyllä sitä 8cm saisi vähintään olla noilla vesillä kun virtauksiakin esiintyy.

Pilkittelin sitten kymmenkunta reikää vajaassa tunnissa tuolla vahvemman jään alueella, välillä tasapainolla ja välillä morrilla. Ainoa kalatapahtuma tuli morriin, kun yksi noin 30g ahven löysi tiensä ylös. Että kylläpä osasi olla kala tiukassa. Tuoltakin kohdalta mikä nyt jäässä oli on monesti tullut useampia kiloja ahvenia, eipä vain nyt. Kaippa se vesi on aika viileätä tuolla jäätyneelläkin alueella vielä, kun jäätymisestä ei ole kovin paljoa aikaa ja tuuli on tuonut koko ajan sinne uutta vettä joka viileentää aluetta. Muutaman viikon päästä yrittämään uusiksi, mikäli jäät vahvistuvat.

Tuon jälkeen olikin pohtiminen mihin seuraavaksi. Kello näytti puoli 12 ja päätin suunnata eräälle vain reilu 100 metriä pitkälle lammelle, josta olen kerran saanut hyvin ahventa. Silloin tuli kolmessa tunnissa noin 9kg. Tuon jälkeen olen siellä muutaman kerran käynyt, mutta saaliina on ollut lähinnä särkiä ja muutama pieni ahven.

Tällä kertaa näytti alkuun menevän jälleen vain särkien parissa, sillä muutamista rei'istä tuli ihan uskomattoman paljon särkeä, vaikka pilkki pystypilkillä ketjun kanssa. Noin 15 reikää kerkesin kokeilla, kunnes sain kuin sainkin ahvenen. Särjet olivat kiusana tuollakin kohtaa, välillä otti koko ajan silmäpilkkiinkin särjet kun pilkin vaan alas sai. Ei ole ikinä mistään tullut noin hyvin särkeä, että ketjuun ja silmäänkin nappaa toistakymmentä ihan peräkkäin. Sekaan tuli ahvenia, mutta särki oli ehdottomasti valtalaji tuollakin kohtaa. Päätin siirtyä värikoukkupilkintään, mutta särkeä tuli värikoukullakin melkoisen paljon. Käytin tuolla hetkellä "Tikkunekku" -väriä koossa 12, eli punavalkoista koukkua. Näköjään punavalkoinen kelpaa särjelle hyvin.

Siirryin hetken päästä koukun väriin "Mönkiäinen", eli puna-vihreä fosforitäplillä. Tuohon ei enää särjet niin paljoa ottaneet, mutta tuollakin värityksellä sain yhteensä kymmenkunta särkeä. Ahvenen syönnissä en havainnut koukulla suurta eroa, mutta luonnollisesti jälkimmäinen koukku oli ahvenen kannalta parempi valinta, kun särjet vähenivät huomattavasti.

Kiersin koko pienen lammen ympäri melko pienessä ajassa, ja melkein kaikki ahvenet tulivat 30-40 metriä pitkältä alueelta. Ahvenet olivat rannan suuntaisesti yhtenä nauhana hämmästyttävän tarkasti samalla syvyydellä. Lammen keskellä on noin 4 metriä syvää, ja yhtään ahventa en saanut yli 3 metristä. Vastaavasti ahvenia ei tullut myöskään alle 2 metristä. Syvyyden piti olla melko tarkkaan 2,5m, että ahventa sai. Kairata sai tiheään, sillä 3 metrin päästä vanhaa reikää saattoi tulla yllättävänkin pitkiä ahvenputkia.

Loppuajan pilkin silmän kanssa Spinmadin K4 -pystypilkillä silmän kanssa, ja tuo tuntuu kyllä näin harvakalaisessa ahvenen pilkinnässä toimivan hyvin. Yleensä, kun pilkki lähti leijaamaan sivulle, oli siinä melko pian myös ahven kiinni, siis pilkkiä pudottaessa veteen.

Tuosta lammesta olisi varmasti saanut muutamassa tunnissa särkiä noin 20kg, jos olisi niitä koittanut. Nyt koitin vältellä särkiä, ja niitä tuli siltikin 4-5 kiloa. Ahventa tuli painollisesti ehkä hieman vähemmän kuin särkeä, ja keskikoko ahvenilla oli särkiä pienempi. Särkien keskipaino oli jossain 60g paikkeilla, ja ahvenilla 30-40g. Isoimmat ahvenet olivat 100g paikkeilla.

Tältä näytti Rautaveden jäät. Vaalean jään alueella oli tuuli hajoittanut jäätä, ja sen toisella puolella oli vain 4cm jäätä. Kuvanottopaikalla oli jäätä 10cm.


Tällaisia valkoisella karvalla olevia Viljasen tasureita sain pari kappaletta testiin, eka kala jäi vielä saamatta, mutta eiköhän niitä vielä tänä talvena tasurillakin nouse. Saman mallisella Viljasen tasurilla olen yhden kisan Rautavedellä voittanut.

Lammella oli tällaiset näkymät, tässä näkyy jo noin 1/3 lammesta.

Värikoukulla ja silmäpilkillä tulleita särkiä yhdeltä reiältä.

Ahvenia tuli noin 4kg. Kuva oli hankala ottaa, kun oli jo hämärää eikä kännykän kamerassa ole salamaa.


Lähikuvaa Spinmad K4 -pilkistä ja yhdestä isoimmista ahvenista. 

maanantai 16. joulukuuta 2013

Värikoukkupilkillä Liukuslahdella

Käväisin päivällä lenkkeilymielessä vähän poraamassa reikiä Liukuslahdella pelkät värikoukut mukana. Montaa yhdistelmää kokeilin, mutta ahven oli tosi nirsolla otilla. Lahdella oli muitakin pilkkijöitä, ja heikolta heidänkin saaliinsa kuulostivat, kun kuulin mitä he puhuivat. Ei tuollainen lumeton jää, mikä nytkin oli ole juuri koskaan kyllä ensijäillä hyvin kalaa antanut. Heti kun alkaa vähänki laikkuja tulla, vaikutus näkyy heti ja löytyy isompia parvia.

Vajaa pari tuntia pilkin ja kairasin siinä samalla ehkä 50 reikää, ahvenia tuli vähän yli 1kpl/ reikä, eli jotain 60-70kpl. Melkoisen heikkoa oli, vain yhdestä reiästä taisi tulla yli 10 ahventa. Kokoluokka oli myös tosi pientä ja mahtoiko edes 20g keskipaino ylittyä. Lahden suulta sain vähän syvemmästä n. 4m vedestä pari 70g ahventa, jotka jäivät isoimmiksi.

Tällaista silppua nousi.

Pieni ruotsalainen värikoukkupilkki ja omatekemä koukku. Musta väri tuntuu kelpaavan ainakin pikkuahvenille.


Tosiaan Hämeen PM-kisat on tänä talvena Siekkisjärvellä Virroilla. Näyttäisi siltä, että tulen myöskin osallistumaan tuohon kisaan. Lounais-Suomen kisat on tänä talvena eri päivänä. Tosin Lounais-Suomen PM-kisaan osallistumisesta en ole vielä varma, on sen verran kaukana kisat. Mutta periaatteessa en haluaisi puolustavana mestarina sivussakaan olla. Satakunnan piiri pitää myös edelleen omat kisansa, vaikka piiriä ei ole ollut olemassa muutamaan vuoteen - kun kerran Satakunta ja Varsinais-Suomi yhdistyivät Lounais-Suomen piiriksi. Satakunnan PM-kisa on kuitenkin melkein kotivesillä Roismalanlahdella, joten varmasti siihen osallistun.

Sekä Hämeen PM-kisapaikka, että Lounais-Suomen PM-kisapaikka ovat itselleni täysin outoja vesiä. Sen verran olen Lounais-Suomen kisapaikasta (Salon Lahnajärvi), että varsin kalaisa pitäisi olla. Löysin jotain vanhoja tuloksia ja voittajalla taisi olla 8 kilon päälle. Pieni järvi kuitenkin kyseessä. Siekkisjärvestä en tiedä yhtään tulisiko sieltä tavoitella 1 kiloa vai 10 kiloa, vaiko jotain muuta, mutta eiköhän se selviä aikanaan.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kisakausi avattu Kangasalan Suoramanjärvellä

Tänään pääsin aloittamaan kilpailukauden viime vuoden tapaan Kangasalan Suoramanjärvellä. Kilpailuaika oli 10-14 ja osanottajia noin 30-35kpl.

Kerron kuitenkin ensin lyhyesti eilisestä. Isän kanssa kävimme mökillä Suonojärvellä hommissa ja samalla pilkillä kahdessa eri paikassa, molemmissa vain puoli tuntia, kun kalaa ei tullut kovin vakuuttavasti. Kummastakin paikasta saaliiksi molemmille yksi ahven. Melko horroksessa tuntui järvi olevan ainakin noilla alueilla.

Liukuesteet eli ruuvinastat otin aiemmin saappaista kokonaan pois, kun Safari Termo -saappaiden pohjat olivat aivan liian pehmeät kyseisiin ruuvinastoihin.
Muutaman pilkkikerran jälkeen ruuvit alkoivat mennä saappaiden pohjista läpi ja siitähän ei hyvä seurannut...päädyin irroittamaan ruuvit kokonaan ja paikkaamaan reiät epoksilla. Jos liimaukset eivät pidä niin on vaihteeksi uusien saappaiden hankkiminen edessä. No, kyllä nykyiset Safarit onkin käytössä olleet jo muutaman vuoden. Safareissa aion jatkossakin pysyä.

Mutta keli oli tosiaan eilen niin liukas, että jotain liukuestettä piti keksiä ja päätin laittaa vanhat lyhyemmät ruuvinastat pidempien tilalle. Nuo Maxigripin nastat on sen verran lyhyet, että ei pitäisi painua pohjan läpi Safareissakaan...huom. pitäisi.

Vaan illalla satoi jo lunta ja jäällä oli kisa-aamuna yllättävänkin paljon lunta, ainakin 3cm. Taktiikat sovimme isän kanssa hyvissä ajoin edellisenä iltana ennen kisaa, siis aloitustaktiikat. Päätin itse aloittaa alueelta, jolta viime vuonna voitin, ja isä aloitti alueelta mistä hän voitti toissavuonna.

Ensimmäiset reiät osuivat turhan matalaan veteen, eli en ihan muistanut viime vuoden paikkaani. Vaan helppopa tuosta oli lähteä kairailemaan kohti vähän syvempää vettä. Muistissa kun oli viime vuoden ottisyvyys noin 3,5-4m. Yhden ahvenen kerkesin vain saamaan ennen kuin pääsin 3,5m veteen saakka.

Vaan todella hiljaista tuntui olevan tuollakin kohtaa, lopulta yhdellä reiällä sain yhden varovaisen nypyn ja arvelin sitä särjeksi, kun ei kerran kiinni jäänyt. Vaihdoin tuoreet toukat koukkuun ja hetken päästä sainkin pari särkeä, mutta siihen lakkasi. Kairasin muutaman reiän ympärille, mutta kaloja ei niistä hetken houkuttelulla noussut. Palasin kaksi särkeä antaneelle reiälle, ja pian sain siitä yhden särjen, mutta ei tuntunut tulevan enempää. Kairasin vielä yhden reiän "jähtymään" vähän matkan päähän, mutta en vielä pilkkinyt siitä, vaan palasin vielä samalle reiälle, josta olin tuohon mennessä siis kolme särkeä saanut. Tuossa vaiheessa oli kisaa kulunut arviolta 20 minuuttia.

Tuosta sitten alkoi kun alkoikin hiljalleen nousta särkeä. Ehkä parikymmentä särkeä kerkesin reiästä saamaan, kun isä tuli myös samalle alueelle. Hän oli kolme särkeä kisan alussa saanut. Itse sain koko ajan särkeä kiihtyvään tahtiin, mutta isä ei aluksi saanut kuin yksittäisiä särkiä eri rei'istä. Täytyy sanoa, että itselläni melko unelma-alku oli kisalle, kun noinkin nopeasti löytyi särkeä.
Ilmeisesti särki oli kisan alussa melko horroksessa, sillä syönti kiihtyi koko ajan noin klo 13 asti, ja samalla reiällä. Aluksi pilkin pitkään pohjasta, mutta 20 vaille 12 aloin pikkuhiljaa hinaamaan särkiparvea ylöspäin. Ongelmaksi vaan koituivat pikkuahvenet, joita tuli välillä useitakin peräkkäin hidastamaan särkipilkintää. Tosin todettakoon, että särkikin oli todella surkean kokoista, noin 25-grammaista. Ahvenien koko ei ollut tuosta varmaan puoliakaan.

Särkiparvi nousi niin ylös, että hetken sai nostella 1,5 metrin siimallakin, tosin niin ylhäältä ei kauaa kalaa tullut vaan sai tyytyä noin 2,5 metriseen siimaan, eli pilkin pitkän aikaa reilun metrin irti pohjasta. Viimeisen tunnin aikana kalantulo kuitenkin hiipui selvästi, ja jouduin vaihtelemaan onkisyvyyttä löytääkseni vielä kaloja. Pohjasta tuli vielä toistakymmentä särkeä, mutta sieltäkin tuntui loppuvan. Viimeiseen 20 minuuttiin en saanut enää kuin 5-10 särkeä, ja nekin tulivat kaikki välivedestä kun pohjassa ei tuntunut kalaa olevan enää.

Eli yli 3,5 tuntia tuli istuttua samalla reiällä - särkipilkintää parhaimmillaan. Samoin isä oli lopulta samalla reiällä ainakin 2,5 tuntia. Syöttinä molemmat käytimme surviaisia, ja pilkimme pienillä noin 4cm pilkeillä. Koitin muutaman kerran savimadon palasella, mutta se kelpasi särjille aika kehnosti verrattuna surviaiseen. Itse pilkin jälleen kerran Tinkalla, ja tällä kertaa vain 4-5cm pituisella tapsilla. Tarkoitus oli kyllä tehdä 6-7cm tapsi, mutta lipsahti vähän lyhyeksi.

Kisa tuntui menevän tänään kaiken puolin hyvin. Yhdessä kohtaa oli ilmeisesti isompi ahven kiinni, mutta parissa sekunnissa se jo irtosi. Ylös asti en saanu edes yli 20g ahvenia, vaan kaikki noin 30kpl olivat 10-15g kokoluokkaa. Järvi kuitenkin taas näytti, että isojakin ahvenia siinä ui, kun kisan isoimman kalan palkinto meni 820g ahvenella. Muitakin mölliköitä kisassa nousi.

Itse uusin viime vuoden voittoni 7775g painoisella saaliilla. Isä pääsi vierestä kakkoseksi noin kilon pienemmällä kalamäärällä. Kolmannella oli saalista noin 4,4kg. Naisten sarjan voittoon riitti niinkin pieni saalis kuin 2,2kg.

Eli jälleen kerran mainio avaus kisakaudelle. Seuraava kisa taitaakin olla ahvenkisa, ja ahvenkisat ovat kyllä luonteeltaan täysin erilaisia kuin kaiken kalan kisat. Tänäänkin jos olisi kisa ollut ahvenkisana, olisin varmasti kairannut ainakin 50-100 reikää. Särkikisassa riitti alle 10 reikää, niin isoissa parvissa särjet usein tuntuvat uivan, että ei kaloja tarvitse keräillä kovin monista rei'istä.
Todennäköisesti seuraava kisa on tapaninpäivänä Tervajärvellä, jota pidän tosi haasteellisena paikkana. Omat saaliit siellä tähän asti ovat vaihdelleet 300 grammasta reiluun 2 kiloon.
 

perjantai 13. joulukuuta 2013

Kahdella pikkujärvellä Vammalassa

Tulipa käytyä tänään aivan "uudella" järvellä, ja myös viereisellä järvellä joka oli entuudestaan hieman tuttu yhden seuraottelun osalta muutama vuosi taaksepäin, jonka myöskin silloin voitin. (n. 3,2kg)

Ensimmäinen kokeilemani järvi on se entuudestaan outo tapaus, mutta sellaista juttua järvestä kuulin, että kalaa pitäisi löytyä paremmin kuin tästä toisesta isommasta järvestä, jossa on kisojakin joskus pidetty.

No, kalaa tosiaan löytyi varsin hyvin, mutta koko oli aivan hengettömän pientä. Kuulemma tuosta on joskus tullut enemmänkin ehkä n.100-300g ahventa, mutta se oli tainnut olla kyllä keväällä. Itse en tällä reilun tunnin ensikokeilulla tainnut saada 20 grammaa rikki ahvenessa. Alle 20g ahvenia kyllä tuli monia kymmeniä rantavesistä. Syvemmässä kala oli yhtä pientä, mutta sitä tuli vähemmän. Melkein joka reikä, jonka tein 0,5-1,5m veteen aivan rantasammalten viereen antoi ahventa. Nihkeätä oli kyllä syöntikin, kun värikoukkuun en saanut nyppyäkään ja samoin pystypilkillä ja silmällä. Toukan kun laitoin pystyyn, niin siihen otti sentään pari ahventa. Morriin ahvenet ottivat kyllä aika mielellään.

Eipä tuosta järvestä sitten enempää kerrottavaa ja autolla pieni 1-2km siirtymä viereiselle järvelle. Aloitin samasta paikasta mistä kisankin joskus voitin, mutta eipä tullut nyt kalahavaintoja. Muutamia reikiä tein reiluin välein, ja yksi reikä löytyi, josta tuli vähän enemmän ahventa. Nyt taisi juuri ja juuri mennä 20g rikki, mutta ei kovin selvästi. Kovin oli tälläkin järvellä ahven pientä, vaikka lähes kilon ahveniakin on todistettavasti saatu. Tuossa kisassa jossa tuolla voitin oli kalan koko pääosin 20-50g, eli selvästi suurempaa kuin mitä nyt tuli, ja muutenkin silloin tuli paremmin. Ihmeen tiukassa kyllä kala nyt oli, vaikka lumetkin lähtivät jäältä. Nämä molemmat järvet olivat alle 500m pituisia ja melko sameavetisiä, joten luulisi lisävalon parantavan syöntiä.

Eipä löytynyt tälläkään kertaa järveä, johon tekisi mieli mennä toistekin. Lauantaina on tarkoitus käydä ainakin vähäksi aikaa kokeilemassa yhtä pikkujärveä, josta sain vielä lokakuussa aika hyvin 100-300g ahvenia uistelemalla. Saapa nähdä, nouseeko sieltä pilkillä jotain.

Sunnuntaina taas on kisakauden aloitus Kangasalan Suoramajärvellä kaiken kalan kisassa. Tuo lienee taas melkolailla särkivoittoinen kilpailu. Tapsivehkeet otan käyttöön sunnuntaina ekan kerran näillä jäillä.

torstai 12. joulukuuta 2013

Roismalanlahdella & surviaisentoukkia nostamassa

Aamupäivällä 11 aikoihin sain hilattua itseni jäälle. Kirkon rannasta jäälle, mutta rannat oli mennyt aika huonoon kuntoon parissa päivässä. Jää oli myös ohentunut huomattavasti siitä, mitä kaksi päivää sitten olin käynyt katsomassa. Jään päällä ollut vähäinen lumimäärä oli sulanut ja jään päällä melkeinpä lainehti, kun vettä oli niin paljon. Tuo tietysti syö jäätä ohuemmaksi päältä päin. Lisäksi tuuli oli melko kova, ja sulalta alueelta kävi laineet jäätä kohti. Tietysti myös Roismalanlahdella virtaukset voimistuvat plussakelillä välittömästi.

Kuutisen senttiä oli rantavesissä jäätä, ja ensimmäisestä reiästä nousi 3 pikkuahventa. Jäätilanne ei tosiaan vakuuttanut, ja siksi lähdin siirtymään kohti Kaalisaarta, sillä sinne jäät tulivat varmasti aikaisemmin. Muutamia reikiä kairasin matkan varrelle, mutta taisi vain yksi pikkuahven nousta niistä yhteensä. Eli ei kalakaan näyttänyt syövän oikein ollenkaan (jos niitä Roismalanlahdella nykyään enää edes on).

Jää onneksi oli vahvempaa kuitenkin Kaalisaaressa päin, sillä suunnalla oli noin 8-9cm jäätä. Päätin siirtyä tutuille ottipaikoille Torranniemen syvänteen länsipuolelle. En suoraan selän ylitse sinnekään uskaltanut mennä, vaikka todennäköisesti siinä oli koko matkalla vähintään 7cm jäätä. Kiertelin sinne vähän rannempaa reittiä.

Sumuista maisemaa Kaalisaaren ja Torranniemen väliltä. Jää oli mukavan liukas.


Ensimmäinen reikä ja aloin pilkkimään värikoukulla. Hetken päästä nousi myös muutamia pieniä ahvenia. Ajatteli jo, että voisi tulla hyvinkin jos osuu reikä kohdalle. No eipä tuntunut osuvan. Vajaa 10 reikää lisää ja ei sitten merkkiäkään kaloista. Siirryin kohti syvännettä aina 3 metrin veteen saakka. Siinä yritin samalla reiällä jopa pari minuuttia, mutta ei kalaa siitäkään. Kelasin pilkin ylös, ja kas kummaa kun vilkaisin samalla reikään, niin yksi ahven ui pilkin perässä melkein reikään asti.
Päätin laskea pilkin vielä takaisin, ja hetken päästä alkoi kun alkoikin välivedestä nousta ahventa. Kokoluokka oli vain surkean pientä, alle 5 grammasta noin 30 grammaan. Aluksi pilkin koukulla värissä "raita", mutta vaihdoin "tuhoon", eli mustaan koukkuun hileellä ja tuo tuntui olevan selvästi tehokkaampi kun tuo räikeä oranssi-kelta-oranssi. Parikymmentä ahventa ainakin kerkesin tuosta samasta reiästä nostamaan, kunnes oli aika siirtyä toiselle järvelle toukannostohommiin, Rauno tuli minua rannasta hakemaan.

Toukkia tulikin sen verran, että pärjäilee varmasti pari kolme viikkoa tuolla surviaismäärällä. Sunnuntain kisaan (jos pidetään Kangasalan Suoramajärvellä) sain myös syötit. Hupipilkillä tulee kyllä käytettyä varmaan pääasiassa matoja ainakin niin kauan kun niitä maasta löytää, toki surviaiset välillä kulkevat matkassa.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Vammalassa pikkujärvellä

Tarkoitus tänään oli pistäytyä Roismalanlahdelle aamulla, mutta tulikin suunnitelmiin viime hetken muutoksia, ja menin erään toisen pilkkijän kanssa samalle pikkujärvelle kuin eilenkin.
Tällä kertaa aloitin tavallista matalemmasta, noin 1-1,5m vedestä. Tänään ongin koko päivän pelkällä morrilla, syöttinä vaihteli mato ja kärpäsentoukka. Surviaisentoukkia on tarkoitus käydä itse nostamassa lähipäivinä, mikäli jäätilanne sen sallii.

Aloittamaltani alueelta sain kymmenkunta ahventa ja keskipaino vähän 100g:n yläpuolella. Isoimmat jäivät kuitenkin 150g paikkeille. Tuon jälkeen siirryin paikkaan, johon eilen lopetin. Alku oli lupaavaa, sillä ensimmäisistä 6 reiästä 4 taisi antaa kaloja. Vaan lyhyt ilo tuokin oli, sillä lähialueelta ei löytynyt enää myöhemmin kuin muutama yksittäinen ahven, ja nekin vähän eri kohdista. Mitään selkeätä logiikkaa ei tuntunut olevan mistä kaloja tulee, vaan niitä tuli vain yksi sieltä ja toinen täältä. Harvinaista oli, jos kahdesta peräkkäisestä reiästä sai kalatapahtumia.

Ainakin 7 haukea olin kerennyt näiltä jäiltä pilkillä saamaan, mutta tänään oli vuorossa morrin menetys hauelle. Hauki se varmasti oli, kun varsin pienellä vedolla 0.16mm siima napsahti poikki.
Tosiaan tällä järvellä tulee käytettyä melkein aina vähintään 0.16mm siimaa ihan siitä syystä, että siiman päähän voi aivan hyvin napata yli kiloinenkin ahven. Huhuja kuulin jo viime kesäisestä 1,4kg ahvenesta tältä pikkujärveltä. Tuntuma ei 0.16mm siimalla 1-2m vedessä niin hirveän huono vielä ole, vaikka käytän pienimmillään 2-3mm morreja. Yli 3m vedessä en käytä noin pieniä morreja melkein koskaan.

Käväisin myös kokeilemassa edellisen päivän parhaat reiät, jotka eivät olleet jäätyneet kiinni yhtään. Turha lenkki tuli tehtyä, sillä näistä rei'istä ei tullut nyppyäkään. Muutenkin melkein kaikki parhaat reiät olivat uusia reikiä, edellispäiväisistä ei pahemmin kalaa noussut. Täytyy toki huomioida, että tänään ei tullut mistään reiästä enempää kuin 3 ahventa. Kolmen ahvenen reikiä tosin taisi osua ainakin 4kpl.

Koko päivän oli melko sankka sumu, mikä ei kyllä tee syönnille yhtään hyvää tällä järvellä. Loppupäivästä syönti tuntui lakkaavan kokonaan, kun alkoi jo hieman hämärtääkin.

Saalis oli melkein identtinen eilisen päivän kanssa. Tänään isoin ahven oli hivenen suurempi kuin eilen, mutta siltikin vain 274g. Ahvenia sain yhteensä ehkä vähän alle 50kpl. Painoa oli yhteensä 3,8kg.

Huomenna on tarkoitus kokeilla Roismalanlahtea ensi kerran tänä talvena, jäätä ei välttämättä selällä kovin paljoa ole, mutta sen verran koeporauksia tein eilen, että ainakin 150m uskaltaa rannasta mennä, varmasti enemmänkin. Jäätä oli sillä kohtaa noin 8-9cm tasaisesti. Jos tuolla ei kalatapahtumia ekaan tuntiin liiemmin tule, niin taidan siinä vaiheessa vaihtaa järveä.

Kisakauden alkaminen tällä viikolla on siitä kiinni, järjestetäänkö Kangasalan Suoramajärven kisat. Sunnuntaina siellä on kilpailut, mikäli uskaltavat järjestää. Veikkaisin kyllä, että tuo kisa tullaan pitämään.

Lumet olivat suurimmaksi osaksi lähteneet, mutta loskaa oli riittävästi, samoin sumua.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Pikkujärvikaudelle jatkoa

Tulipa käytyä tänään (tiistaina) kolmatta kertaa samalla pikkujärvellä tänä talvena. Tällä kertaa Rasmuksen kanssa, joka avasi pilkkikautensa. Jäällä oli myös kolme muuta tuttua pilkkijää.

Suuntasimme aluksi paikkaan, josta ensimmäisellä kerralla sain melkein kaikki kalani. Tuntui taas olevan vielä hiljaisempaa kuin viime kerralla, muutamia reikiä pilkimme ja saaliina itselleni 3 ahventa ja Rasmukselle yksi. Lähdimme etsimään laikkuja ja niitä oli alueella vähän liikaakin. Kairasimme myös aluksi liian syvään veteen ja kalaa ei niin ollen tullut.

Rei'itin noin 10 metrin välein aina rantaan asti, mutta kalaa ei liiemmin tullut. Mielenkiinnon herätti kuitenkin toiseksi rannimmainen reikä, joka antoi yhden ahvenen. Ei oikeastaan tuon sattuma(?)-ahvenen vuoksi, vaan sen takia, että tuossa kohtaa oli selkeä pieni monttu, sekä rannan puolella että selän puolella oli ainakin puoli metriä matalampaa.

Teinkin viereen toisen reikärivistön, ja siinä oli havaittavissa samoilla paikkeilla saman tapainen monttu. Montun vierestä löytyikin yksi reikä, josta sain 3 ahventa ihan peräjälkeen. Muista rei'istä tuli korkeintaan yksi ahven/reikä.

Tein vielä yhden reikärivistön, mutta tästä oli saaliina vain yksi ahven, joka tuli vähän kauempaa rannasta. Tuon jälkeen rei'itin vähän sikin sokin kohti matalaa pitkää lahtea, yhteensä vähän toistakymmentä reikää. Näistä rei'istä saaliiksi yhteensä 3 ahventa, joten ei varsinaisia parvia löytynyt.

Palasin tuolle pienelle montulle, ja sainkin heti vanhasta reiästä noin 5 ahventa peräjälkeen, isoin noin 150g. Tuossa vaiheessa olin vaihtanut ketjupilkki + silmä/madonpala -yhdistelmän pelkkään morriin. Rei'itin noin 3-4 metrin välein tuota aluetta mistä kalaa vähän tuli, ja siitä löytyi vielä yksi antoisa reikä, josta tuli ainakin 5 ahventa ja isoin noin 250g. Tältä kohtaa tuli myös 2 vierekkäisestä reiästä molemmista yksi hauki.

Rasmus oli vähän aiemmin saanut parista reiästä jonkun verran ahvenia, ja poikkesin vielä alueelle mistä hän kaloja sai. Sainkin yhdestä vanhasta reiästä 4 ahventa (100-200g) peräkkäin, ja yhdestä uudesta reiästä 2 ahventa. Tuon jälkeen olikin hakemista, ja seuraavaan tuntiin en saanut kuin muutaman särjen! Alkoi vähän turhauttaa, ja menin kysymään Rasmukselta hänen kalatulostaan. Kehui saaneensa 2 ahventa viimeiseen tuntiin. Noh, loppuaikana sain muutamia ahvenia vielä siitä missä Rasmus oli, mutta isoinkin ahven jäi 100g paikkeille. Lumisade yltyi melkoisen sakeaksi, ja siinä vaiheessa lähdimme pois. Loppuaikana en viitsinyt enää yrittääkkään muuta kuin morrilla, kun kalaakaan ei ollut enää oikein tullut.

Muutkin lähtivät järveltä samaan aikaan pois kuin me, ja heillä oli saaliit ihan samansuuntaisia kuin meilläkin. Itselläni oli noin 4kg ahventa yhteensä, ja Rasmuksella noin 1,5kg.

Täytyy sanoa, että tällä järvellä saa näin ensijäillä tehdä todella paljon töitä kalojen eteen. Ei ole vielä yhdelläkään kerralla tullut kappalemääräisesti ahvenia edes yhtä ahventa reikää kohti. Mutta selkeät ottialueet tuolla silti tuntuu olevan, vaikka kalapaikoillakaan ei joka reikä kaloja anna. Siksi joutuukin rei'ittämään kaloja etsiessäänkin korkeintaan 15 metrin välein, että ei vahingossa sivuuta kokonaan kalapaikkoja.

Tämänpäiväisestä täytyy vielä nostaa esiin sellainen huomio, että ensi kertaa löytyi kaloja jo alle 1,5 metrin vedestä, ja muutkin olivat saaneet matalammasta kuin aiemmin. Ilmeisesti kala alkaa nyt jo siirtyä pikkuhiljaa rannempaan. Kalaa kyllä löytyi vielä noin 2 metrin vedestäkin, mutta ei kyllä syvemmästä.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Jälleen pikaisesti Liukuslahdella 8.12

Tänään olin ehkä reilut 1,5 tuntia Liukuslahdella. Tarkoitus oli lähinnä kokeilla, miten omatekoiset koukut pelittää. Tällä kertaa lähinnä ketjukoukut. Uitin myös Sepeteus 48mm -pilkkiä ilmeisesti toista kertaa koskaan.

Ensimmäiset vajaat puoli tuntia koitin vähän syvemmästä vedestä lahden suulta, mutta tuloksetta. Eipä vain näkynyt kalaa sillä suunnalla, vaikka veneestä pilkkimällä ennen jäiden tuloa kaikki kalat tuntuivat olevan siinä.

Keskemmällä lahtea oli jälleen pari miestä ilmeisesti tasapainolla pilkkimässä, ja he olivat muutamia paistettavia ahvenia saaneet ja oli tullut edellisenäkin päivänä. Tuolla samalla kohtaa tuntuu välivedessä menevän pienimuotoinen parvi vähän isompaa ahventa. Itse en kuitenkaan tällä kertaa heidän tuohuansa mennyt häiritsemään vaan etsin kalaa muualta.

Viime kerran parhaalla paikalla oli hiljaista, vain yksi ahven. Vaan syvemmästä taas löytyikin kalaa ja sitä tuli tunnin sisään noin 4 kiloa. Sellaista keskipainolta 30g ahventa. Yksi tai kaksi ahventa vähän yli 100g.

Testailin sekä Kamasanin eri kokoisia koukkuja, että Mustadin 10 kokoa. Mustadin koukku oli sen verran isompi, että pikkuahvenet eivät siihen aina hyvin jääneet, vaan hieman suuremmat kyllä jäivät. Molemmissa koukuissa oli ainakin se hyvää, etteivät syöttinä käytetyt ahvenen silmät pudonneet ainakaan koukusta pois, ja varsinkin Kamasanin koukusta kalat oli nopeita irroittaa pienen väkäsen ansiosta. Tuon Mustadin sanoisinkin soveltuvan paremminkin vähän isommalle ahvenelle, varmaan ihan sopiva koukku 50-100g kalalle eli myös muutamille kisajärville ja merelle.
Molemmissa koukuissa on kyllä se hyvää, että pieniltä ahventa voi huoletta irroittaa koukun vetämällä vain huulen läpi pois, paitsi silloin jos sattuu olemaan alaleuasta kiinni. Ei ainakaan toistaiseksi ole taipunut tai katkeillu koukut.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Pikakäynti Liukuslahdella

Tänään oli tarkoitus mennä hiihtämään pilkkimisen sijasta, mutta kun monoja ei millään löytynyt niin meninkin reiluksi tunniksi pilkille, kun vielä valoisaa riitti.

Lähdin kevyemmällä varustuksella tuulipuku + lenkkarit, kun en kerran kauaa ollut. Pilkkireppuakaan en ottanut, vaan pelkästään selkäreppuun yksi värikoukkuvapa ja kaira käteen. Tulipa samalla testattua, millaisessa terässä 115mm kairani on, kun ei ollut oikein muistikuvia kevään jäljiltä. Kuuden tuuman kairaa käytin aikaisempina päivinä, mutta se ei tuntunut kovin hyvässä terässä olevan.

Eka reikä jäähän ja huomasi heti että on kyllä 6 ja 4,5 tuuman kairalla eroa kuin yöllä ja päivällä, sen verran kevyesti meni kaira jäähän. Itsellähän on siis tosiaan sekä tuo pienempi, että isompi kaira perus vihreä UR ja punaisella terällä. Jos tulee paha kerrosjää talvella, niin saatan hankkia tuohon UR:n uuden sinisen terän, jota on kevyempi kairata vetiseen tai kerrosjäähän.

Välineenä oli tosiaan 3cm pituinen ruotsalainen värikoukkupilkki omatekemällä värikoukulla värissä "raita". En testaillut välineitä sen enempää, kun oli aikaa niin vähän. Mutta hyvinpä tuo kaloille kelpasi. Ensimmäisestä reiästä tuli ihan hurjasti ahventa vähän aikaa. Vartissa helposti 2kg ahventa. Suurimmalla osalla oli värikoukku syvällä suussa. Keskipaino oli jossain 40-50g paikkeilla. Ahvenet nousivat välillä hyvin väliveteen ja jopa aivan reiän alle. Vettä oli paikalla pari metriä.

Vaan eipä tullut ympäriltä silti juuri mitään, vaikka vajaan 10 reikää koitin. Ihan muutama ahven reikää kohti korkeintaan. Että aika hyvin osui tuo eka reikä kohdilleen. Haukikin taisi olla tuolla reiällä kiinni, kun ahvenet katosivat yhtäkkiä kun oli isompi kala kiinni.

Loppuajan kiertelin laikkuja, jotka olivat kyllä varsin sohjoisia. Mutta kaippa sohjon läpi enemmän valoa pääsee läpi kuin lumen läpi. Hyviä kalaputkia ei kuitenkaan enää löytynyt, pari reikää antoi kyllä 8 ahventa.

Kokonaissaalis oli arviolta reilu 3 kiloa tällä reilun tunnin käynnillä. Isoimmat ahvenet olivat 80-100g ja ehkä yksi ahven jopa vähän yli 100g.

Mainittakoon vielä loppuun, että isä kävi tänään samalla järvellä kuin missä itse olin kahtena edellisenä päivänä. Saalis oli ollut melko heikkoa, mutta noin 3kg kuitenkin ja isoin ahven oli 410g.

torstai 5. joulukuuta 2013

Pikkujärvellä Vammalassa 4.12 ja 5.12

Eli samaa järveä "pommitin" pari päivää putkeen. Tällä pikkujärvellä olen pilkkinyt enempi vähempi jo noin 7-8 aikaisempanakin talvena. Keväällä saaliit ovat olleet parhaimmillaan 10-20kg, ja heikoimmillaan melkein nollasaaliita.

Ensijäillä paikka on ollut selvästi nihkeämpi aina, paras saalis ennen tätä kautta 5kg ja normaali saalis n. 1-2kg. Kalan koko on se joka tälle järvelle houkuttaa, keskipaino on joka kerta ollut 50-150g.

Keskiviikkona jäälle mentyäni huomasin heti, että paikalla oli muitakin pilkkijöitä. He paljastuivat tutuiksi oman seuran (VUK) miehiksi. Toiselta menin kysymään saaliista ja samalla hän nosti ahvenen ylös. Sanoi olevan ensimmäinen mikä tullut. Itselläni alku oli vielä heikompi. Rannan tuntumassa oli lupaavan näköisiä laikkuja ja rei'itin ja pilkin niitä ensimmäiset pari tuntia. Ekaan tuntiin tuli vain yksi ahven morrilla. Toisen tunnin aikana kokeilin myös värikoukulla, mutta ahvenista ei pahemmin riesaa ollut. Muutaman ahvenen kuitenkin sain ja värikoukulla 2 haukea lisäksi.

Rannat tuosta kohtaa tutkittuani tein reikiä samoihin laikkuihin mutta syvempään reunaan. Ratkaisu oli hyvä, sillä kalaa löyty heti. Morrittelin pieneltä alueelta viitisen kiloa ahvenia tunnissa. Keskikoko oli tällä kohtaa aika tasan 100g. Laikkujen vierestäkin nousi kyllä kalaa syvän puolelta. Kala oli tosi kovalla otilla ja heti ne nappasivat jos kohdalla oli. Todella moni otti myös vajoavaan morriin matkalta.

Järven syvin kohta on vähän alle 4 metriä, ja kalat tuntuivat olevan pääasiassa tuon ainoan montun päässä/reunoilla, tosin silti melko matalassa noin 1,5-2,5 metrissä. Järvessä on tuon montun lisäksi vain yksi toinen pieni monttu, josta löytyy yli 2 metriä syvää. Keväällä olen tottunut pilkkimään tällä järvellä vain 0,3-1m vedessä.

Alue kuitenkin hiljentyi yhtäkkiä lähes kokonaan, ja kiersin lopuksi eri alueita. Pari ekaa paikkaa antoivat vain pikkuahventa, mutta ihan lopuksi kello kolmen jälkeen sain vielä muutaman fileerattavan kokoisen.

Keskiviikon kokonaissaalis oli noin 7kg ja 86kpl ahvenia. Lisäksi 2 haukea värikoukulla ja 2 haukea morrilla. Suurin ahven painoi 266g ja neljä oli yli 200g. Ottipelinä oli pääasiassa pieni 2mm kultamorri, syöttinä madon palanen. Jäätä on vielä turhan vähän surviaisten nostamiseen. Niitä käytän heti syöttinä kun pääsen itse niitä nostamaan. Tällä pikkujärvellä oli jäätä 5 sentistä reiluun 10cm.

Järvimaisemaa ja auringonnousu

Tällaisia laikkuja oli paljon rannoissa, ei tosin kaikki näin kauas rannasta ulottuvia.

Päivän suurin ahven, 266g. Kerrankin onnistunut kuva laadun suhteen ja muutenkin.

Kokonaissaalis.

Sama jäälle kipattuna.

Tänään torstaina suuntasin samoille paikoille heti aamusta. Olin tällä kertaa tosiaan tarpeeksi ajoissa jäällä, ehkäpä liiankin. En nimittäin saanut alkuun eilisiltä parhailta paikoilta mitään. Oli sen verran sakeaa lumisadetta koko aamun ja melkein puoleen päivään asti, että syönti oli aamulla kovin hiljaista. Lunta tulikin muutamassa tunnissa noin 3cm lisää. Melko pian 10 jälkeen kuitenkin ensimmäisen ahvenen sain. Samoilta paikoilta mistä eilen sain kuutisen kiloa ahventa sain tänään tyytyä noin kahteen kiloon. Suuri osa kaloista tuli samoista rei'istä jotka eivät aamulla antaneet merkkejä kaloista. Yhteen asti niillä kohdin yritin, kunnes siirryin enkä enää palannut.

Lähdin etsimään uutta kalapaikkaa ja kairailin reiluin noin 20 metrin välein. Muutama tyhjä reikä, kunnes löytyi muutamasta reiästä yhteensä kymmenkunta ahventa. Kymmenkunta lisää reikää tälle alueelle, mutta vain pari ahventa tuli lisää. Taisi osua ne aiemmat reiät sitten aika hyvin kohdalleen. Menin käymään matalassa paikassa, josta sain eilen lopuksi muutaman ahvenen. Nyt siitä ei tullut nyppyäkään eikä ympäriltäkään.

Siirryin vähän syvempään veteen jälleen kaloja etsimään, ja yksittäisiä heti löytyikin. Yhdessä kohtaa melko keskellä järveä oli vettä noussut jäälle, ja siitä tuli kuin tulikin vielä jonkun verran ahventa. Ja mikä parasta ihan hyvän kokoista. Parhaasta reiästä tuli 4 yli 150g ahventa ihan peräjälkeen. Näistä kaksi otti jopa morriin matkalta kiinni. Toinen niistä heti ylävedestä kun morrin sain veteen, vaikka vettä tässäkin oli vain 2 metriä. Päätin jäädä loppupäiväksi tälle laikulle, kun tuntui olevan mahdollisuudet vähän isompaankin ahveneen. Lopuksi ei kuitenkaan yhtä isoja enää tullut, vaan suurmmat jäivät 150g paikkeille. Joka tapauksessa tuo alue pelasti päivän saaliini ihan kohtuulliseksi.

Ei toki yhtä paljoa kalaa kuin eilen, mutta noin 5,5 kiloa kuitenkin ja kappaleita 73. Tänään ongin valtaosan kaloistani keltavihreällä morrilla. Hetken koitin tummanpunaisella, mutta ei syönti ainakaan parantunut. Keväällä taas musta morri on toiminut tällä(kin) järvellä hyvin!

Joka tapauksessa 2 ihan mukavaa päivää takana ja parhaat ensijäiden saaliini tältä järveltä koskaan. Tässä vielä kuvaa tämänpäiväisistä kaloista. Pari suurinta olivat tänään noin 300g. Yksi hauki oli tänäänkin kiinni, mutta irtosi.


Tosiaan 0.16mm Stroftin siimalla tuli taas morriteltua. Kannattaa merkitä siiman vahvuus vapaan, niin ei tarvitse arvuutella minkä vahvuista.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Nokian Pyhäjärven Liukuslahdella 3.12

Tänään tuli puurrettua aikas pitkä päivä Liukuslahdella, jos sitä nyt pitkäksi voi tähän aikaan vuodesta sanoa? Joka tapauksessa pilkin melko tarkkaan 6 tuntia.

Kuten sanottua, eilen tuolla oli joku käynyt jäljistä päätellen pilkillä, ja tänään tämä "joku" oli jäällä minua ennen. Ei ollut hän saanut kovin paljoa kalaa, kymmenkunta aika pientä ahventa. Itse menin pilkkimään melko lähelle rantaa ja etenin sieltä kohti lahden keskiosia. Päätin aloittaa kultamorrilla. Ekat ahvenet tulivat vasta kun vettä alkoi olemaan 3 metriä. Pari kolme ahventa antoi muutama reikä. Samassa katsoin kun tämä toinen pilkkijä löysi vähän paremman avannon ja kymmenkunta ahventa nosti jäälle peräkkäin tasapainolla. Oli ihan hyvän kokoisiakin ahvenia hänellä joukossa.

Hetken päästä jäälle asteli kolmaskin pilkkijä, ja hän jäi samalle alueelle pyörimään. Itse vaihdoin reikiä tiuhaan tahtiin, eikä ahvenia tuntunut olevan parveksi asti. Aina uudelleen ja uudelleen pilkin kalaa antaneet reiät uusiksi, välillä sain ahvenen tai pari. Aluksi ongin morrilla, mutta kokeiltuani Eepe Vene -tasapainoa sain silläkin kolme ahventa heti peräkkäin välivedestä. Tuohon tasurisaalis sitten jäikin, seuraavista rei'istä ei tullut edes tärppejä.

Aamulla jäällä ennen minua ollut mies lähti pois melko aikaisin varmaan puoli 12 aikoihin suunnilleen. Hänen vanhoista rei'istä sainkin sitten paremmin ahvenia kuin yhdestäkään itse kairatusta. Isoin ahven yhdestä näistä rei'istä oli noin 150g ja sen suurempaa en koko päivänä saanutkaan.

Kalat tuntuivat olevan melko kovassa liikkeessä koko ajan, välillä ahvenparvi seurasi ylös tullutta ahventa ihan reikään saakka, mutta nopeasti ne parvet aina johonkin hävisivätkin. Välillä taas pilkkiä uittaessani ui ihan avannon alta ohitse noin 150g ahven. Oli helppo katsella läpinäkyvän jään läpi.

Välillä päivällä kun syönti oli nollassa kävin pienen lenkin tekemässä tutuille pikkuahvenpaikoille, mistä noin 2m vedestä olen parhaimmillaan saanut pariin tuntiin noin 6kg ahventa. Nyt ahven oli melkoisen hakusessa, ja sitä löytyi enemmän vasta kun siirryin 3m veteen. Ahvenet kyllä söivät ihan hyvin värikoukkuun kun kohdalle osui. Tänään käytin suurimmaksi osaksi Reiman Velhoa.
Monta kertaa tarkistin morrilla jäikö kaloja, mutta yhtä enempää en kertaakaan saanut.

Palasin aloituspaikoille ja siellä toinen pilkkijä oli saanut muutamia ahvenia, mutta kaikki alle 100g. Hetken päästä hän lähtikin. Koitin aamullisia reikiä, mutta niistä ei tullut kuin jokunen pikkuahven. Uudet reiätkin antoivat vain lisää silppua. Tuossa vaiheessa Joonas soitteli ja kertoi tulevansa myös käymään Liukuslahdella. Hän oli ollut toisella järvellä huonoin tuloksin ja vaihtoi paikkaa.

Syönti tuntui hiipuvan samoihin aikoihin lopullisesti, mutta se jossain määrin alkoi uudestaan selvästi auringonlaskun jälkeen. Loppuajan tulikin kalaa ihan hyvin niin kauan kun sitä ylipäätään tuli. Kello näytti jo 16.10 kun sain viimeisen ahvenen ylös. Melkoisen pimeää oli, eikä siimaa tahtonut nähdä eikä edes morrin herkistintä sen vertaa, että näki milloin morri on pohjassa.

Ahventa kertyi 6 tunnin rupeaman aikana itselleni noin 4,5 kiloa, eli ainakin tavoitteeni (yli 2kg) tälle päivälle täyttyi. Turhan pientä tuo kala vaan muuten taas oli. Lumipeite hupeni vain noin senttiseksi jään päällä ja huomenna koitankin pikkujärvipilkintää uudemman kerran. Tarkoitus on mennä Vammalaan pikkujärvelle, joka antoi viime vuonna samoihin aikoihin saaliiksi tasan kolme ahventa. Mutta keväällä sain kahtena päivänä peräkkäin 10kg samasta paikasta. Ihan tyytyväinen olen, jos kolmekin kiloa huomenna saan.

Tuosta pilkkirepusta haluttiin kuva niin tässä on kuvien joukossa nyt myös pari kuvaa repusta.
Ompeleet ei tosiaan tuossa ole oikein kestäneet ja uusiksi on saanut ommella monet paikat kiinni. Kerran repesi reissulla toinen kantohihna kokonaan irti, ei onneksi kisassa. Vapojahan tuohon reppuun mahtuu ihan mukavasti ja usein termospullo ja eväätkin jos tarvitsee. Tuossa repun päällä olevassa kantokahvassa ei tarralla ole enää pito riittänyt, joten olen teipannut tuon. Repun ulkopuolella olevat verkkotaskut ovat kyllä ihan kätevät. Niissä pidän esim. kairan suojaa, pilkkikukkaroa ja muovipusseja.

Repun sisällä olevaan muoviastiaan olen muuten liimannut pehmusteen toiselle puolelle, joten ei paina selkään ikävästi vaikka olisi täynnäkin kalaa.

Tietysti kuvaa myös repun sisällöstä.



Harvemmin olen nähnyt sateenkaarta pilkillä. Tänään sellainen näkyi hetken.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Pikkujärvellä Lempäälässä

Tänään kävin korkkaamassa aivan uuden järven itselleni. Sen verran tietoa paikasta kuitenkin oli, että ainakin toissatalvena oli ensijäillä tullut hyvin ahventa. Viime talven syönneistä sen sijaan ei ole tietoa eikä aikaisemmistakaan vuosista. Mutta sanotaanko näin, että alle kilometrin mittainen järvi ja lähellä Hervantaa. Tällä kertaa mukaan tuli myös pari morrionkea, joihin aamulla kaivoin matoja syöteiksi lumen ja roudan alta.

Odotuksia ei oikeastaan tähän päivään ollut, kun järven nykytilasta ei ollut sen tarkempaa tietoa eikä kalapaikoistakaan. Sen tiesin, että värikoukku on ainakin joskus kelvannut. Niimpä aloitin itse värikoukulla. Vaan eipä näkynyt kaloja. Olin kiertänyt 20-30m välein kairaillen jo 2/3 järvestä eikä vielä nypyn nyppyä. Lunta oli jäällä kolmisen senttiä, voi olla että sekin oli vienyt kalojen ottihalut. Vesi oli sen verran ruskeaa, että pilkki näkyi ehkä 30cm syvyyteen saakka.

Ajattelin, että kairailen vielä loppuosan järvestä ja sitten luovutan jos kalahavaintoja ei tule. No sitten tietysti reiästä nousi päivän ensimmäinen ahven. Kello näytti 20 yli 11, ja kymmeneltä olin aloittanut. Kala tuli tosin morrilla kun olin hetki sitten luovuttanut värikoukulla yrittämisen. Muutama tyhjä reikä jälleen tuon jälkeen, jonka jälkeen ylös nousi päivän suurimmaksi jäänyt ahven. Ei sekään ollut kuin vähän yli 100g.

Tuon jälkeen koitin aamullisia "tyhjiä" reikiä, ja kas kummaa sain 5-6 reiästä peräkkäin kaloja. Useasta reiästä myös samalla värikoukulla, jolla en aamulla saanut mitään. Ei yksinkertaisesti syönyt kala vielä aamulla. Taitaa olla tuo pikkujärvi sen verran horroksessa pienen lumikerroksen myötä.

Kairailin vielä uusia reikiä parisenkymmentä, mutta en löytänyt niistä juuri mitään. Parhaiksi osoittautuivat nämä heti aamulla ensimmäiseksi kairaamani reiät. Parhaasta reiästä nousi yhteensä yli 10 ahventa, kun kävin tuolla reiällä monta kertaa. Särjet tosin olivat myös kiusana ja niitä tuli samasta reiästä lähes 10.

Ahvenet olivat kooltaan vieläkin säälittävämmän kokoisia kuin eilen, nyt oli pienimmät ahvenet ehkä 5cm mittaisia. Kappaleita muutenkin tuli varmaan likemmäs 100, mutta yhteispaino jäi noin kilon paikkeille ahvensaaliilla.

Kotiin ajellessani kävin vielä Liukuslahden rannassa tarkoituksenani katsoa jäätilannetta. Joku oli kuitenkin nähnyt tuon vaivan jo puolestani ja kävellyt monta sataa metriä ja tehnyt parisenkymmentä reikää. Ja tietysti pilkkinyt niistä. Huomenna menen itse kokeilemaan Liukuslahtea. Jos huomenna vaikka tulisi kauden ensimmäinen yli 2kg saalis. Siinä tavoitetta huomiselle.

Maisemia pikkujärveltä. Sen verran "trikkikuva", että suurin osa tästä järvestä oli mökkien ympäröimää.

Lunta oli jäällä korkeintaan 3cm, jäätä taas noin 9-13cm. Vähän koitin potkia valoa kaloille...

Tässäpä kokonaissaalis, en ihan kunnolla saanut edes astian pohjaa piiloon.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Pilkkikausi avattu

Tänään tuli Joonaksen kanssa avattua pilkkikausi eräällä vähän suuremman järven lahdella Nokialla, ei kuitenkaan Liukuslahdella. Jäätä oli ehkä 1-2km pitkällä alueella ja loppujärvi kokonaan sulaa. Tuolla oli kuuleman mukaan ollut jäätä jo muutama päivä sitten 6-7cm, joten ei tarvinnut kuitenkaan tuolla alueella jäiden puolesta pelätä. Tänään oli jäätä hyvinkin tasaisesti noin 9cm.

Heti ensimmäinen reikä antoi kauden ensimmäisen ahvenen. Vaihteeksi hieman pienempi kala, noin 10g ahven. Toinen ahven oli jo ihan ahvenen kokoinen, siitä ja päivän 2. isoimmasta kuvaa tässä:

Päivän isoin ahven oli n. 300g. (oikealla) Toisesta reiästä kauden toinen kala omatekoisella värikoukulla, värinä "herkku". Pilkki on jokin ruotsalainen värikoukkupilkki ja koitin sitä ekaa kertaa.

Aika pian kuitenkin kävi selväksi, että kala on todella huonolla syönnillä ja ylöstulevat erittäin pienikokoisia keskikooltaan. Ei selvästikään ollut syöntipäivä, vaikka kuuleman mukaan monet ovat nyt ensijäiltä saaneet ihan hyviä saaliita.

Pitkän aikaa meni narratessa alle 50g ahvenia, mutta yksi vähän alle 200g lopulta eksyi joukkoon. Tuo nappasi Kilpasepeen ketjun ja silmän kanssa. Tuota pilkkiä käytinkin suurimman osan ajasta tänään. Myös pienellä tasapainopilkillä sain ahvenia, mutta suurinkin ahven jäi 50g paikkeille.

Joonas pilkki koko päivän tasapainopilkillä ja pystyllä, ja taisi lopulta määrällisesti enemmän saada pystypilkillä. Toukkavehkeitä ei kummallakaan ollut mukana, paitsi Joonaksen tekotoukat joita hän käytti ketjupilkillä.

Seuraava kuva kuvastaa ahventen kokoluokkaa, joka tuli tänään tutuksi:

Taisi olla puolet reissun ahvenista tätä kokoluokkaa eli alle 5g. Vertailukohteena oleva pilkki on Kilpasepe.




En tiedä erottaako kuvasta hyvin, mutta suurin osa järvestä olisi soveltunut paremmin tuohon avovesikalastukseen. :D


Tässä päivän pienemmät ahvenet omalta osaltani. Eipä sitä pientäkään paljoa tullut.

Joka tapauksessa kausi on nyt avattu, eikä tälläkään kertaa kovin mainittavalla saaliilla. Voipi olla että jäälle tullut lumikerros teki mahdollisille syönneille vähän hallaa. Vaikka eipä tuota lunta ollut jäällä kuin enintään pari senttiä. 3-4 tuntia tuli kuitenkin pilkittyä ja kairattua Joonaksen kanssa yhteensä 150-200 reikää. Ei se varmaan reikien määrästä kiinni jäänyt, että kalaa ei tullut. Kun ei syö niin ei ilmeisesti syö. Ehkä morrilla olisi vähän enemmän saanut, tosin tuolla särjet on aina kiusaksi morritellessa. Kausi kuitenkin jatkuu pian, ehkä jo huomenna.

Täytyy sanoa vielä noista ruuvinastoista jotka laitoin liukuesteiksi myös Safareihin, että Safareiden pohja taitaa olla vähän liian pehmeätä noille nastoillekin. Tuntuu meinaan vähän epämiellyttävältä kun nuo nastat tuntuvat jonkun verran pohjan läpi jalkapohjiin. Vähän on vielä harkinnassa, pidänkö nuo nastat ollenkaan vai otanko pois. Ehkä kokeilen vielä tuplapohjallisilla vieläkö tuntuu. Tossuissa nastat sen sijaan toimivat ihan hienosti, kun niitä olen lenkillä kokeillut.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Kausi lähenee alkuaan - Liukuslahdella 4,5cm jäätä

Kauden alku alkaa olemaan täällä Pirkanmaalla lähellä, ja jotkut jo kauden avasivatkin. Itse tyydyin vasta hieman kävelemään rantajäillä.

Tässä tuosta kävelystä pieni video:




Jäätilanne tosiaan aina sen verran vaihtelee, että näin suurelle lahdelle en vielä uskalla lähteä. Kauden avaan kyllä joka tapauksessa viimeistään maanantaina, mikäli kelit viikonlopuksi uudelleen menevät pakkaselle. Liukuslahdella en meinaa kautta avata, vaikka varmasti siinäkin käyn ensi viikolla mikäli jäätä piisaa.

Ajattelin aloittaa kauden joltain tutulta pikkujärveltä Vammalasta tai sitten yhdeltä "uudelta" pikkujärveltä, jossa kävin uistelemassa lokakuulla ja ahventa tuli.

Muistan lukeneeni jostain jäänvahvuuden lisääntymisen laskukaava, jonka mukaan pitäisi olla vuorokauden ajan -4 keskimäärin, että uutta jäätä syntyisi sentin verran. No täytyy sanoa, että tuo näyttäisi olevan aika reilusti alakanttiin ainakin näin ensijäillä. Nimittäin eilen oli jäätä hieman yli sentti ja tänään 4,5cm, eli jäätä tuli vuorokaudessa yli 3cm lisää. Yöllä oli kylmimmilläänkin vain noin 10 astetta pakkasta ja silti tuli jäätä noin paljon.


Jos jäätilanteita päivittää vähän muiltakin järviltä, niin ainakin Teernijärvi näytti olevan jäässä jo sunnuntaina, samoin tietysti Kahtalampi siinä vieressä. Sen sijaan Lamminlahdella Pyhäjärvellä ei jäätä vielä näkynyt, eikä Rautavedellä. Liekovedellä oli sunnuntaina suojaisimmat paikat jäätyneet hieman ja kuten jo sanottua, Houhajärvellä oli pohjoispäässä isot alueet jäässä jo sunnuntaina.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Vielä venepilkillä 22.11

Toissapäivänä tuli vielä käytyä venepilkillä samoilla paikoilla kuin edelliskerralla.
Kuten tavallista, odotukset olivat melko korkealla, kun viimeksi tuli niin hyvin ahventa. Ja kuten usein käy, nyt sitä syöntiä ei oikein enää ollutkaan.

Ensimmäiseen puoleen tuntiin tuli kaksi ahventa. Toinen pelkällä morrilla ja toinen tapsilla. Joko syönti oli huonontunut radikaalisti, tai sitten kalat olivat siirtyneet. No, saman syvänteen vähän eri reunasta sitten kuitenkin aloin jonkin verran saamaan kaloja. Syönti tosin oli aivan onnetonta ja kalatkin 7 metrissä.

Jotain positiivistakin oli, ahvenet oli selvästi suurempia kuin viimeksi. Tuossa on tähän asti aina jäänyt keskipaino jopa alle 30 gramman, nyt keskipaino kipusi 46 grammaan. Eli ahvenia sain yhteensä 42kpl/1,95kg. Lisäksi morrittelin 800g hauen.

Muutenkin morri antoi isointa kalaa, ilmeisesti syönti oli niin huonoa. Isolla oranssilla morrilla pilkin ja se vajosi melko nopeasti tuonne 6-7 metriin. Yhdessä rantapenkassa oli hetken aikaa hieman isompaa kalaa alla, mutta en saanut niistä isommista kuin sen yhden ylös, 168g ahvenen. Pari selvästi yli 200g oli kiinni mutta ei vain pysynyt. Jostain syystä värikoukulla tuli kaikki pienimmät ahvenet ja tapsilla taas koko oli jotain morrikalojen ja värikoukkukalojen väliltä.

Joka tapauksessa vene tuli käännettyä, eli nyt voin sanoa että seuraava pilkkikerta on jäältä. Mainittakoon, että esimerkiksi Vammalan Houhajärveltä oli tänään jäätynyt isot alueet eli ei montaa pakkaspäivää tarvita että kausi voi alkaa. Suojaisimmat pikkujärvet ovat varmasti Tampereen seudulta jo kokonaan jäässä.

Huuto.netiin lisäsin ATSU-ketjukoukkujen väreissä olevia ketjukoukkuja. Nuo koukut ovat Tuncan ja Partridgen perhokoukkuihin tehtyjä. Niitä käytin melkein pelkästään kisoissa kaksi edellistalvea. Ajattelin kuitenkin siirtyä Kamasaneihin, kun ovat vieläkin jäykempiä kuin nuo. Tosin pikkuahvenille saatan käyttää edelleenkin välillä Tuncan koukkuja, kun ne ovat ohutlankaisempia mutta silti varsin jämäkkiä.

Tuolta voi tarkastella näitä myynnissä olevia koukkuja. Jos eivät mene kaupaksi niin kyllä noille itsellänikin käyttöä onneksi vielä on.

Päivän pienin ahven ei ollut paljoa pilkkiä pidempi. :)

Suurimmat ahvenet ja hauki nousivat samalta alueelta ja kaikki morrilla.



keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Venepilkillä Nokian Pyhäjärven Liukuslahdella

Tänään kävin toteuttamassa jokasyksyistä traditiotani ja suuntasin kotivesille venepilkille vähän ennen jäiden tuloa. Tai oikeastaan tällä kertaa jäät kerkesivät minua ennen, sillä matalin lahdukka oli jo jäässä! En olisi uskonut. Vesi on nähtävästi pinnasta niin kylmää jo, että jo asteen pakkanen jäädyttää pinnan jos on tyyntä. Itse asiassa viime yönä ei pakkasta ollut astettakaan ainakaan Tampere-Pirkkalan lentokentällä. Päivällä lämpötila hipoi kolmea astetta, mutta eipä tuo jääriite tuosta näyttänyt sulavan.

Tässä  mukana  ollut  pilkkikalusto. Näiden  lisäksi  käytössä  oli  tapsipilkkinä  valmiina  ollut  tapsisepe  14g.  Tasapainoja en  tosin  tällä  kertaa  uittanut.



Vihdoinkin  aurinkokin  näyttäytyi  ja  kerrankin  tyyntä.

Matala  lahden  perukka  oli  jäässä. Myös  muualla  oli  jääriitelauttoja.


En ole Liukuslahdelta koskaan saanut venepilkillä juuri mitään, normaali saalis on ollut 0,5kg-1kg ahvenia kokoluokalta 10-100g ja joku pieni hauki ehkä sekaan. Ne vähät ahveneni olen saanut lähes poikkeuksetta aina tältä alueelta. Tuossa on syvänne, jonka reunoilla ja joskus syvimmässäkin kohdassa ahventa on syksyisin. Nytkin suuntasin samaan paikkaan. Varmaan ahventa on matalammassakin, mutta se ei ainakaan syö kun sitä ei koskaan matalasta veneellä saa - siis Liukuslahdelta syksyllä. Sen sijaan ensijäillä joskus tulee hyvinkin 1-2m vedestä.

Pilkkimisen aloitin noin yhden aikoihin ja tarkoitus oli kääntää vene pois lähtiessä jos kalantulo ei tyydytä. 

Tänään olikin yllätys kun ahventa alkoi tulemaan ihan eri tahtia kuin koskaan ennen tätä aiemmin. Huomasi heti, että ei tarvitse ehkä sitä venettä vielä kääntää. Ja jos tarvitsee, niin jäiden tulon takia. Eli aloitin tapsilla (14g tapsisepe) ja heti kun pudotin pilkin tuli kolme ahventa peräkkäin. Siirryin hieman ja taas löytyi kalaa, tällä kertaa enemmänkin. Tuntui, että mihin vain meni koittamaan missä 5-7m vettä niin aina sai ainakin muutaman ahvenen.

Koitin välillä värikoukullakin ja niilläkin kalaa sai. Kokeilussa oli omien värikoukkujen värit "liekki", "herkku" ja "pörriäinen" (jälkimmäinen tulossa värikarttaan.) Kaikilla sai kaloja ihan hyvin, mutta herkku tuntui tänään ehkäpä noista ottavimmalta. Kolmea eri pilkkiä koitin värikoukulla: isoa Velhoa, 9g painoista volfram-pilkkiä jonka merkkiä en tiedä ja isokokoista JK-pilkkiä. JK oli näistä ainoa jota en saanut menemään sekaisin eli siimaa koukun taakse pilkkiä uittaessa. Ilmeisesti kaksi muuta pilkkiä ei jaksanut viedä kunnolla nro 12 koukkua tai sitten en vain osannut uittaa oikein.

Värikoukkuun  värissä  Herkku  nappasi  ainoa  hauki. Hetken  sai  väsytellä.
Mutta hieno oli huomata, kuinka hyvin värikoukku pelasi myös näin loppusyksystä ja noinkin syvässä vedessä. Toisaalta todettakoon syönnin olleen kuitenkin sen verran heikkoa, että kyllä tapsilla kalaa paremmin sai. Yhdessä vaiheessa vaan tapsimorrini menetin kun siima katkesi. Ilmeisesti tuossakin reikämorrissa oli turhan karkeat reunat eikä enää kestänyt. Ei ollut varamorreja mukana ja päätin kokeilla jotain aivan uutta. Laitoin Tapsesepen alle noin 10cm siimatapsiin värikoukun. Ja kyllähän silläkin kalaa sai, välillä jopa ilman syöttiä ja vain koukkua värisyttämällä. Paremmin kuitenkin sai kun laittoi koukkuun madon palan tai silmän.


Kokeilin varsinaisella silmäpilkilläkin (Viljanen) vähän aikaa, mutta siihen ei tuntunut ottavan kovin hyvin. Toki muutamia ahvenia nousi silläkin.

Kokonaissaalis tänään oli 116kpl / 3,4kg ahvenia isoimman ollessa ehkä vähän alle 100g. Lisäksi reilun puolen kilon hauki ja vain kolme särkeä. Särjet ovat tuolla aiemmin kiusanneet huomattavasti enemmän.
Pilkin noin klo 13 - 15.40. Tosin viimeinen puoli tuntia antoi enää kymmenkunta ahventa.

Saalis  tyylikkäästi  veneen  lattialla  lehtien  seassa! Ensi  kerralla  jokin  astia  mukaan.

Tapsilla  käytin  kehimisvapaa,  värikoukulla  vedin  siimasta. Siimasotkuilta  onneksi  vältyttiin,  vaikka  vettä  oli   7  metriä.

Pussi  täynnä  ahventa! Tämä  on  tosin  hedelmäpussi.. .ei  ollut  muita  mukana.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Kausi lähestyy - valmistautuminen käynnissä

Vihdoin näyttää sääennusteet siltä, että pikkujärvet saavat viimeistään viikon päästä jonkinlaisen jääpeitteen. Parhaassa tapauksessa jäille pääsee jo marraskuun puolella. Ennusteet toki ehtii muuttua vielä paljonkin, mutta melkoisen varmalta näyttää perjantaina alkava pohjoistuuli joka tuo vähän kylmempää ilmaa. Suuret järvet eivät toki jäädy näilläkään ennusteilla vielä alkuunkaan.
Huomenna kuitenkin suuntaan vielä venepilkille, kun sinne vielä pääsee. Venepilkinnät jäivät kyllä tänä vuonna todella vähiin kovien lounaasta puhaltavan jatkuvan tuulen vuoksi. Pikkuveneellä ei ole kovin mielekästä lähteä aallokkoon kun touhusta ei oikein tule mitään silloin.


Kuten ennusteesta voi päätellä, näillä ennusteen keleillä pikkujärvet alkavat vetää jäähän viimeistään la-su yönä, kunhan on tarpeeksi tyyntä. Kerranpa lokakuulla järvet jo hieman jäähän vetivät, mutta esimerkiksi omaa kotiani lähimpänä oleva lampi ei edes jäätynyt kuin osittain. Kuulin kyllä huhuja paikoista, joissa oli ollut jo tuolloin 2-3cm jäätä ja kauden avaus oli ollut lähellä.

Mutta jos siirrytään säähöpinöistä varustuspuoleen. Tällä kertaa liukuesteisiin ja jalkineisiin. Aloitetaan saappaista. Nyt olen kaksi vai kolme talvea käyttänyt Safari Termo- saappaita. Sitä ennen käytössä oli kymmenkunta vuotta Power Boots -lämpösaappaat. Viimeisimpien Powerbootsien jälkeen siirryin Safareihin, koska pidän niitä monin tavoin parempina.
Huom!  Safareista on nykyään paljon muitakin malleja kuin Termo, niistä ei ole omakohtaista kokemusta vielä.

Kestävyydessä ei tunnu olevan suurta eroa. Aktiivinen pilkkijä pärjää molemmilla saappailla n. 3-7 talvea, ellei ole osunut jokin viallinen yksilö kohdalle. Powerbootsit tuppaavat murtumaan rikki jossain vaiheessa. Edelliset menivät rikki kantapäästä ja sitä edelliset varresta. Sisällä oleva pehmoinen lämpökerros kuluu tasaisesti käytössä ja lämpöominaisuudet heikkenevät.

Safarien heikko kohta on sekä pohja, että sisällä oleva vuori. Vuori on saumoista revennyt useilla tämän saappaan omistaneilla, itselläni on myös toinen vähän auennut saumoista ja se pitäisi ommella takaisin kiinni. Saappaan pohja on ehdottomasti suurin heikkous, en voi todellakaan suositella kyseisillä saappailla metsässä kävelyä. Tikut lävistävät herkästi saappaan pehmeän pohjan. Isälläni meni jo tikku kokonaan pohjasta läpi, itselläni onneksi vain osittain. Nykyään katson tarkemmin mihin astun...

Safarien ja Powerbootsien kylmänkestävyydessä ei ole kovin suurta eroa. Ehkä kuitenkin vähän paremmin tarkenee Powereissa. Hintaero ja keveys ovat suurimmat syyt saappaan vaihtoon. Safarit maksaa monessa paikassa vain 40 euroa, kun Powerien hinta on aika tasan kaksinkertainen.

Safarien keveys on omaa luokkaansa, kun saapas painaa vain hieman enemmän kuin lenkkitossu. Poweritkaan ei painavat ole, mulla painoa kertyy silti yleensä yli 800 grammaa saapasta kohden.
Autolla ajamiseen kumpikaan saapas ei oikein sovellu, Safari vielä jäykempänä näistä huonommin. En kuitenkaan pilkkimisen kannalta ole liiemmin huomannut olevan haittaa tästä saappaan jäykkyydestä.
Powerboots ja liukuesteet, "kalossit".



Powerbootseissa käytin kuvan mukaisia liukuesteitä, mutta niitä ei saa oikein millään sopimaan Safareihin, jotka on eri malliset. Tähän asti onkin tullut liukasteltua Safarit jalassa etenkin ensijäillä, kun liukuesteitä ei ole ollut. Sen sijaan pilkkilenkkareissani (tavalliset Niken Goretex-tossut) on ollut ruuvinastat jo pari talvea. Ajattelin laittaa ruuvinastat myös Safareihin. Käytössä on ollut Maxigripin ruuvinastat, mutta en ole ollut niihin täysin tyytyväinen. Toki niillä pystyssä on pysytty, mutta lipsuvat kuitenkin turhan paljon oikeasti liukkailla keleillä.

Eräs pilkkijä viime talvena kehui kovasti hieman toisenlaisia ruuvinastoja ja antoi vielä näytteeksi pari kappaletta. Oli muistaakseni saanut ne taas toisen pilkkijän kautta joka oli jostain tilannut. Aikani netistä etsin tänään niin samannäköiset nastat tulivat vastaan Varuste.net -sivustolta ja pistin heti tilaukseen. Toivottavasti nuo sitten ovat samanlaiset kuin nuo mallikappaleeni, siltä ne näyttivät mutta kuva oli niin huono ettei voi varma olla.

Maxigrip -ruuvinastat


Thumbnail
Icer's ruuvinastat, isompi kuva yksittäisestä ruuvista ei olisi pahitteeksi.


Nämä nastat tosiaan ruuvataan kengänpohjiin kuten tavallisetkin ruuvit. Itse asiassa jos löytyisi sopiva ruuvimalli, niin normaaleja ruuvejakin voisi ehkä käyttää liukuesteinä. Tulisi ainakin paljon halvemmaksi. Nykyisissä tossuissa on molemmissa 12kpl Maxigripin nastoja, edessä 8kpl ja takana 4kpl. Jos ei osta valmiiksi nastoitettuja tossuja, niin kannattaa ostaa tarpeeksi paksupohjaiset tossut, jotta ruuvit eivät mene pohjasta läpi. ;)

Silloin kun itse pilkkitossuja etsiskelin en löytänyt valmiiksi nastoitettuja ja samalla Gore-texilla pinnoitettuja tossuja. Siksi ainoaksi vaihtoehdoksi jäi hankkia nastat erikseen.

Mutta nyt vaan niitä (liukkaita) jäitä niin pääsee nastojakin testailemaan.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Laituripilkkikisa 3.11, Vammalan Kaalisaari

Tulipa osallistuttua vielä toisiin VUK:n laituripilkkeihin. Aloitetaan poikkeuksellisesti kertomus suoraan tuloksista. Tällä kertaa sijoituin neljänneksi, ja voiton vei jälleen Rauno ja samasta paikasta kuin viimeksikin. Itse en edes kokeillut viime kerran "kiiskipaikastani" vaan keskityin alusta loppuun särkiin.  Oma saalis oli 590g ja se koostui noin 16 särjestä, 2 pasurista, 2 kiiskestä ja noin 5 ahvenesta. Raunolla oli hieman yli 1,2kg, kakkosella oli 800g+ ja kolmosella 600g+.

Pohjasta särkiä ei tahtonut oikein tulla, ja puolisen tuntia kisan alun jälkeen tajusin, että särkeä menee aivan pintavedessä ja välivedessä olevalla alueella runsaastikin. Seassa myös pieniä ahvenia. Ongelma vain oli, että kaloja ei saanut nappaamaan oikeastaan millään. Ne eivät vain syöneet "mitään". Näin jälkikäteen ajateltuna ehkä niihin surviaisentoukkiin olisi ottanut jonkun verran, mutta eipä kuulunut valikoimaan. Pieniä matoja oli mukana senkin edestä.

Sain pientä syöntiä aikaiseksi, kun vaihdoin kirkkaan kultamorrin tummempaan papukaijamorriin, eli vihreä-keltainen-punaiseen. Siltikin kalantulo oli kovin yksittäistä ja syönti vaisua. Normaalilla väristämisellä ja nostamisella ei tahtonut saada mitään, niin se vaan huonolla syönnillä menee. Tehokkainta käyttämistäni tekniikoista oli todella hidas morrin laskeminen kevyesti keinutellen. Välillä myös paikallaan oleva morri kelpasi.

Yhdessä vaiheessa koitin tapsilla, ja sain kuin sainkin sillä melko nopeasti kolme särkeä, mutta siihen se sitten lakkasi. En saanut enempää kalatapahtumia tapsilla ja ilmeisesti tuhrasin vain aikaa, kun jatkoin sillä jonkun aikaa. Tosin viimeisen tunnin kolmetuntisesta kilpailusta pääasiassa morrittelin, ja saalis jäi kahteen särkeen tänä aikana. Nuo särjet tulivat molemmat aivan viime minuuteilla.

Kyllä näissä laiturikisoissa tulee vaan enemmän mieli päästä jäälle tätä harrastamaan. Laiturilla kun nämä alueet ovat vähän turhan rajallisia mistä pystyy kalastamaan. Melko lailla yksitoikkoista touhua verrattuna mitä jäältä. Tilanne olisi toki eri jos saalismäärät pyörisivät vaikka 5-10kg välillä.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Laituripilkkikisat 27.10, Vammalan Kaalisaari

Sunnuntaina oli kuin olikin vielä Vammalan urheilukalastajien omat laituripilkkikisat Kaalisaaressa, Roismalanlahden rannassa. Tämäkin oli tuttu laituri etukäteen, vaikka en ollutkaan tätä ennen Kaalisaaren laituripilkeissä ollut. Yleensä Kaalisaaren laiturilta on tullut runsaasti särkeä, salakkaa, ahventa ja pasuria. Tosin viime vuonna viimeisellä kerralla taisi nousta melkein pelkästään pienen pientä ahventa.

Mutta mennään sunnuntain kilpailuun. Osanottajia oli 12. Tuo oli ihan sopiva määrä tälle laiturille, joka ei ole varmaan 20 metriä pidempi. Mitään arvottuja paikkoja ei ollut, eikä aikarajoja, vaan paikkaa sai vaihtaa vapaasti miten haluaa. Pilkin heittäminen oli sallittua, mutta ei olan ylitse vaan alakautta. :D Jänniä sääntöjä mutta ei se mitään.

Aloitin tutulta paikaltani, mutta kalat loistivat poissaolollaan. Noin 10 minuutin kuluttua sain pienen pienen ahvenen, jonka saamisen jälkeen melko pian siirryin. Olin varmaan tässä vaiheessa kilpailua viimeisenä, sillä suurin osa oli jo saanut joko särkiä tai vähän reilumpia ahvenia saaliiksi.

Seuraavalla paikalla en kauaa yrittänyt, kun sieltäkään ei tullut alkuun mitään. Kolmannelta paikalta sen sijaan alkoi heti tulemaan tapahtumia. Yksi pieni särki, yksi tai kaksi pientä ahventa ja kiiskiä. Ja tuo kiiskin tuleminen ei ihan heti loppunutkaan, vaan loppujen lopuksi sain tältä paikalta varmasti ainakin 80 kiiskeä peräkkäin. Melkein kaikki kalat ongin pelkällä morrilla. Tapsia koitin välillä, mutta ei siitä mitään apua tuntunut olevan.

Välillä tein pienen kierroksen pilkkimässä eri kohdista, mutta eipä niistä mitään tullut. Joten takaisin kiskomaan kiiskiä ylös. Nyt tulikin yhdessä vaiheessa kiiskien sekaan noin 60g bonussärki. Se osoittautui sattumaksi, sillä tuon jälkeen en kisassa enää muuta saanut, kuin noin 30kpl kiiskejä lisää.

Tämä kiiskisaalis (yli 500g pelkästään 3g keskipainolta kiiskeä) höystettynä parilla särjellä ja ahvenella painoi yhteensä 680 grammaa. Eli ei kovin hääppöinen saalis. Tuo riitti kuitenkin tiukassa kilpailussa toiseen sijaan. Tai siis kärjen takana oli tiukkaa, Raunolla kun oli saalista 1145g muistaakseni. Eli melkein tuplat verrattuna muihin. Raunon taktiikka oli tapsipilkin heittäminen ja sen hidas laahaaminen itseään kohti, eli ei pilkintää laisinkaan vaan oikeastaan pohjaongintaa. Mutta ainakin tuollailla saa paremmin särkiä. Toki muutkin tätä keinoa jonkin verran koittivat, mutta eivät yhtä paljoa.

Jos tuolla vielä järjestetään ensi sunnuntaina kisat, niin pitää ainakin osa kilpailusta koittaa tuota pohjaonkitaktiikkaa. Ajattelin kuitenkin alkukisan ihan pilkkiä, kun melkein kaikki kyllä alkuun saivat silläkin konstilla kaloja.

Laituripilkkikisat 23.10, Nokian Eden, Pyhäjärvi

Tänään en kisoihin lähtenyt laiturille, mutta kerrotaan hieman viime viikon kilpailusta. Tällä kertaa varauduin kisaan enemmän eri kokoisilla pilkeillä ja morreilla, ja kaivoin pienten savimatojen lisäksi syöteiksi myös pienen pieniä kompostimatoja.

Aluksi koitin suurin piirtein mennä samoille paikkeille, mistä viimeksi sain parhaiten kalaa. Aloittelin tapsipilkillä. Ei tuntunut hirveästi olevan viime viikosta apua, kun ekaan varttiin en tainnut saada mitään ylös saakka, paitsi parin gramman kiisken. Lisäksi yksi pieni särki karkasi. Nuo kalatapahtumat tulivat välittömästi, kun vaihdoin tapsipilkin pelkkään morriin.

Vähän matkan päästä paikan vaihdon jälkeen heti tärppäsi, mutta ei jäänyt. Heti perään toinen tärppi ja ahven nousi pintaveteen asti, kunnes sekin irtosi. Nämä nappasivat vaihteeksi tapsipilkkiin, kun virtausta oli liikaa morrille.

Siirryin yhä syvempään ja virtaavampaan veteen, mistä viimeksi kisan loppuvaihe antoi parhaiten kalaa. No kyllä se nytkin kalaa antoi, mutta ei minulle. Vierestä kyllä kaloja nosteltiin välillä molemmiltakin puolilta, mutta itse sain tuolta alueelta ekaan puoleen tuntiin tasan yhden särjen. No eipä niitä tullut koko loppukisan aikanakaan kuin 2 kpl lisää. Kiiskejä tuli sieltä täältä ja yhteensä kymmenkunta. Painoa kertyi saaliilleni huimat 240 grammaa, joka ei kuitenkaan riittänyt viimeiseen sijaan, jolla olisi saanut lohdutuspalkinnon. :D

Naisten sarjassa oli kaksi suurinta saalista ja parhaalla 1,15kg. Miesten voittaja ylsi juuri ja juuri kiloon. Naisten voittajalla oli useita kymmeniä kiiskejä, muutama ahven ja kymmenkunta särkeä. Voittaja pilkki ainakin 30cm pitkällä tapsilla pohjasta. Itse tein myös kisan aikana pitkän tapsin, mutta en kyllä huomannut sen parantavan kalantuloa.

Tämä oli kyllä niitä kisoja, kun vain ihmetteli ettei kalaa saa sitten millään. On tämä laituripilkintä kyllä oma taiteenlajinsa. Melko paljon olen hupipilkillä laitureita kiertänyt, mutta silloin olen aina keskittynyt ahveneen. Ja ahven on näissä kisoissa nähtävästi kovin tiukassa.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Särjen kilpapilkintä -artikkeli

Särjen kilpapilkintä
Yleisön pyynnöstä artikkeli särkikalojen kilpapilkinnästä. Tosin tiivistän tämän lähinnä särjen pilkintään. Toki lahnaakin välillä ylös tulee, mutta itselleni ne ovat olleet melkoisia sattumia.
Mutta tässä lähinnä ajatuksia, mitenkä särjen kilpapilkintä eroaa ahvenen kilpapilkinnästä.

Aloitetaan pilkintävälineistä. Särjen pilkinnässä välineet ovat astetta herkemmät kuin ahvenen pilkinnässä. Näin karkeasti sanoen. Poikkeuksena esim. useat merialueet, joissa särki on todella isokokoista. Itse olen tyypillisesti kisoissa pilkkinyt noin 20-50 gramman särkiä, joten nämä "ohjeet" kohdistuvatkin tuohon kokoluokkaan eniten.

Myös särjen tärpit ovat hennonmpia kuin ahvenen. Siksi välineiden tulee olla herkkiä. Tärpit näkee mielestäni parhaiten suoraan siimasta. Itselläni ei särjen pilkinnässä ole tapana tutkia tärppejä herkistimestä, paitsi jos kokeilen jättää sohjoa avantoon. Yleensä otan lähes kaikki sohjot pois, jotta tärpit näkee. En ole juuri huomannut sohjottoman reiän säikyttävän särkiä.

Särjelle käytän verrattaen pieniä pilkkejä verrattuna ahveneen. 3-5cm pilkit käyvät hyvin, ainakin noin 4-5 metrin syvyyteen saakka. Särkipilkkeihin en ole kovin paljoa perehtynyt sinänsä, mutta mitään syvyyspommeja en särjelle käytä lainkaan. Yli 5 metristä en ole särkeä pilkkinyt lainkaan, joten välineitäkin on aika vaikea suositella niin syvään. Mutta itse suurentaisin syvempään veteen 6-7cm pilkkeihin jos joskus syvempään joutuu.

Omaksi luottopeliksi on viime talvina muodostunut Tinka-pilkki, joka toimii kyllä ahvenellekin. Aiemmin käytin paljon myös Rutilus-pilkkiä, mutta menetin sen joskus kun en ollut uusinut solmuja tarpeeksi usein! Mielestäni särjelle toimii nuo värisevät pilkit ihan hyvin, mutta sivuhausta ehdottomasti on joskus apua. Usein vaan särkeä on niin paljon alla, että ei sinne sivulle paljoa tarvitse leijata. Itselläni tyypillinen kisatulos kaiken kalan kisoissa (särkikisoissa) keväisin on tuollainen 7-11 kiloa.

Siirrytään pilkkivalinnasta ehkäpä vielä tärkeämpään, eli tapsimorriin pilkin alla. Sen on oltava ehdottomasti pienempi kuin ahvenelle, joskus jopa paljon pienempi. 14 tai 16 koukkukokokin voi olla särjelle liian suuri heikolla syönnillä. Koukun koko ei ole ainoa ratkaiseva tekiä, vaan koukun on tietysti oltava äärimmäisen terävä. Mielestäni myös väkäsen on hyvä olla mahdollisimman pieni.

Koukun malli riippuu jonkun verran käytettävästä syötistä. Surviaisentoukille hieman pitkänmallinen ja ohutlankainen koukku pienellä väkäsellä on aika täydellinen valinta. Toukat saa koukkuun ehjänä eikä niitä tarvitse ihan joka kalan jälkeen olla vaihtamassa. Yleensä surviaisentoukka onkin se, jolla särkikisoissa kannattaa pilkkiä. Toukkia on tapana pujottaa kerralla koukkuun 2-4kpl, kuten ahvenellekin.

Kärpäsentoukkaa en käytä melkein lainkaan, paitsi jos olen sattunut löytämään erityisen pienikokoisia toukkia. Savimadon palaset sen sijaan ovat hyvällä syönnillä kestävä syötti. Joskus olen samalla madonpalasella vetänyt ihan putkeen jopa noin 60kpl särkiä. Kärpäsentoukille ja madon palasille käy lyhyempikin koukku, ja väkänen saa olla hieman reilumpi. Mutta kyllä tuo surviaisentoukille sopiva koukku käy hyvin myös muille syöteille. Itselläni on joskus mukana lyhyempivartisia koukkuja eri syöteille.

Harvemmin käytän pelkkää morria särjelle särjen runsauden vuoksi, mutta joskus harvoin tulee morriteltuakin. Silloin on käytössä mahdollisimman pienikoukkuisia volfram-morreja, tietysti. Tietysti todella huonolla syönnillä ja vähäkalaisissa paikoissa pelkkä morri voi olla tapsivermeitä parempi vaihtoehto.

Morrien värit on varmasti myös jonkun verran saaliiseen vaikuttava asia. En ole hirveästi itse eri värejä testaillut, sillä pidän syötinvalintaa kuitenkin huomattavasti tärkeämpänä. Punainen on kuitenkin eniten käytössä ollut. Keltaista siltikin pidetään ehkä eniten särkivärinä. Vaan on sitä saalista kuparillakin noussut...

Siimanvahvuuteni särjelle on yleensä 0.12mm tapsi ja pääsiimana 0.14mm tai 0.16mm. Paikoissa, joissa särki on todella pientä, saatan käyttää jopa 0.10mm tapsia, mutta tuo on usein jo liiottelua. Jos taas särki on vähän reilumpaa ja sitä tulee paljon, voi hyvin käyttää 0.14mm tapsiakin. Pelkällä morrilla 0.08-0.12mm on ne paksuudet, millä pitkälti pärjäilee.

Tapsin pituus vaihtelee jonkun verran pilkistä riippuen, mutta käytän itse varsin lyhyitä tapseja verrattuna moniin kanssakisaajiin. Lyhyt tapsi kun on nopea käyttää ja helppo hallita verrattuna pitkään. Tyypillinen tapsin pituus itselläni on noin 7-10cm. Harvemmin tulee edes koitettua pidempiä. Kuitenkin nämäkin pituudet ovat pidempiä kuin mitä käytän ahvenelle!

Seuraavaksi itse pilkintätekniikkaan. Särkeä pilkin yleisesti ottaen enemmän pohjasta kuin ahventa. Poikkeuksia kuitenkin löytyy runsaasti. Saalista kun kertyy joskus hyvin välivedestäkin, niin tuohon ei voi oikein yleisohjetta antaa. Pohjan pölläyttely kuitenkin toimii särjelle vähintäänkin yhtä usein kun ahvenellekin. Särjelle myös on tapana tehdä isompia houkutusvetoja kuin ahvenelle. En siis tarkoita peruspilkintää, vaan erillisiä houkutusvetoja, joilla houkuttelen parvea paikalle. Särjet kun tuntuvat uivan vielä selvemmin ja isommissa parvissa kuin ahvenet.

Uittotekniikka on särjelle rauhallisempaa kuin ahvenelle. Varsinkin morrin värisyttelyt ovat rauhallisempia. Kannattaa myös suosia laskevaa liikettä särjelle. Ahven kun yleensä nappaa mielummin nousevaan morriin. Myös pientä ylös alas liikettä lähes paikallaan kannattaa särjelle tehdä.

Särki tuntuu säikkyvän kairaamista enemmän kuin ahvenet. Ilmeisesti sen takia usein vanhoista rei'istä saa ne parhaat särkisaaliit. Tämä tietysti korostuu matalassa vedessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei särkiparvea kannattaisi etsiä kairaamalla. Mutta kalaa antaneet reiät kannattaa tarkistaa uudemman kerran paljon useammin kuin ahventa pilkkiessä.

"Tyhjällä" reiälläkin kannattaa uhrata enemmän aikaa kuin ahventen kanssa. Särki kun paikalle tullessaan usein pysyy siinä pitkän aikaa. Pahimmassa tapauksessa lähdet juuri reiältä, kun ensimmäinen särki olisi napannut ja sen perässä syöntiä olisi jatkunut vaikka toista tuntia. Särki on varsinkin keväällä todella liikkuvainen pilkkikala.

Entä kalapaikat särjelle? Itse olen särkeä löytänyt hyvin erilaisista paikoista. Välillä melkein kaislikon reunasta, välillä keskeltä järveä, mutta en kuitenkaan syvimmästä montusta. Mitä keväämmäksi menee, sitä matalampaan särjet tulevat. Matalien kutulahtien suualueet ovat usein keväällä varmimpia paikkoja. Alkutalvesta monttujen reunojen läheltä onnistuu varmemmin.