torstai 27. joulukuuta 2012

Tapaninpäivänä Rautavedellä

Isän kanssa suunnattiin samoille vesille missä eilen Rasmuksen kanssakin oltiin. Tällä kertaa ei kuitenkaan aloitettu edellisen päivän ottipaikoilta vaan käytiin ensin noin 1,5km päässä katselemassa olisiko siellä kalaa eräässä vanhassa ottipaikassani ja muutenkin katseltiin olisiko jossain vähälumisia paikkoja jotka olisivat kalaa keränneet alleen.

Selältä löytyi runsaasti lumettomia paikkoja, mutta niissä oli sellainen huono puoli että ne olivat paitsi lumettomia myös jäättömiä. Ensimmäisen laikun reunaan kun jäänpaksuuden kokeilin niin mahtoiko sitä viittäkään senttiä olla. Se riitti siihen että en kyseiseltä alueelta enää laikkuja lähestynyt vaan kiersin mahdollisimman kauaa. Melko jännä juttu kun taas tänä talvenakin tuollaisia heikkojäisiä paikkoja on runsaasti vaikka kyseinen alue varmaan jäätyi aika yhtäkkiä kuitenkin ja kauttaaltaan koko selältä. Pyhäjärvellä ei kuitenkaan tuollaisia alueita ollut, vaikka edellistalvena oli.

Selällä haahuilun jälkeen mentiin tälle takavuosien ottipaikalleni, mutta eipä siinä ollut yhtään elonmerkkejä kaloista. Isä onnistui yhden pienen saamaan hieman kauempaa. Palasin takaisin kohti eilisiä ottipaikkoja kokeilleen yhden hyvän näköisen moottorikelkkalaikun matkan varrelta. Syvyyttäkin oli melko sopivasti 3-4 metriä, mutta kalaa ei tässäkään tuntunut olevan.

Painelin tämän jälkeen suoraan siihen kohtaan, mistä Rasmus edellisenä päivänä kaloja kiskoi, mutta en morrini kanssa saanut merkkiäkään kaloista. Seuraavalta reiältä sen sijaan sain heti muutaman filekalan. Isäkin tuli tässä vaiheessa jo alueelle yhdelle reiälle, ja alkoi saamaan siitä ihan mukavan kokoisia ahvenia, pari isointa lähelle 300g. Isä pilkki tasapainolla, ja lopulta ei edes koittanut mitään muuta koko päivänä. Itse kokeilin morrilla uusia reikiä ja jokaisesta sain ainakin yhden yli 100g ahvenen, mutta ei mistään kunnolla. Isä meni alueen ensimmäiselle reiälleni mistä en mitään morrilla saanut ja alkoi lappamaan ihan kunnolla ahvenia jäälle tasapainolla välivedestä. Pohjasta ei tärppiäkään ja isä päättikin pilkkiä välivettä ja ylävettä koko loppupäivän. Tästä reiästä nousi varmaan viitisen kiloa ahvenia ja isoin oli yli 400g.

Itse kiertelin uusia alueita jonkun aikaa tuloksetta, ja samalla alkoi lunta sataa kovaa. Päästyäni niille paikkeille mistä edellisenä päivänä sain ensimmäiset yli 100g ahvenet alkoi tapahtua. Eka kala morrilla pohjan tuntumasta, toinen kala morrilla välivedestä matkalta kiinni. Siinä samassa näin yhden ahvenen uivan heti reiän alapuolella ja päätin heittää tasurin pyyntiin. Kymmenkunta ahventa nousi pienessä ajassa, joista puolet oli yli 100g. Vaihtelin välillä morriin ja sain silläkin välivedestä joitakin ahvenia, mutta otti tuntui hiipuvan. Isä ei ollut enää lumisateen aikana saanut kuin kolme ahventa ja tuli vielä lopuksi samalle alueelle kuin missä olin, mutta ei saanut kummempaa kuin pari vähän yli 100g ahventa. Itse sain vielä yhdestä reiästä tuon reiän jälkeen pari yli 100g ahventa, mutta siihen loppui ahvenen tulo ja hämärtääkin alkoi ja lähdimme pois.

Alle 70g ahvenet jätimme jäälle ja isommat otimme mukaan. Isällä näitä isompia oli reilu 9 kiloa, ja 10 isointa ahventa painoi 3,2kg. Isoin ahven oli 456g. Itsellä filekalaa 6,5 kiloa ja isoimmat 300g luokkaa tai hieman alle. Päivän aikana ei juuri tärppejä tullut tasurilla pohjasta vaan kalat tuntuivat liikkuvan välivedessä tai heti reiän alapuolella. Morrilla kuitenkin kaloja tuli myös pohjan tuntumasta mikä on kyllä aika outoa kun sieltä ei niitä tasurilla tahtonut tulla. Kai se sitten vain on niin että kun ahvenet menevät välivedessä ei niitä morri paljon jaksa kiinnostaa. Sen verran heikosti morrilla kaloja välivedestä tuli kuitenkin. Olisi kuitenkin luullut että pohjasta olisi tullut tasurilla edes jonkun verran paremmin, kun kala tuntui aika lailla liikkeessä olevan.

tiistai 25. joulukuuta 2012

Sittenkin Rautavedelle

Suunnitelmat menivätkin sitten täysin uusiksi, kun Rasmus halusi lähteä tänään pilkille. Välipäivä piti olla mutta eipä sitten. Paikka mietittiin edellisiltana, ja päädyttiin Rautaveteen. Teki mieli kokeilla miten Rautaveden ahven syö kun Pyhäjärvi alkoi jo tympiä vaikean eilisen jälkeen. Pilkittiin melko lailla valoisimpaan aikaan 3,5 tuntia. Huomisen suunnitelmatkin muuttuivat sen verran, että kisa vaihtuu hupipilkintään.

Alkunäkymät olivat tänään vaikeat, sillä yhtä moottorikelkkajälkeä lukuunottamatta minkäänlaisia lumettomia tai vähälumisia paikkoja ei ollut vaan kaikkialla tuntui olevan tasainen noin 15-20cm lumipeite.

Tästä moottorikelkkajäljestä aloitin, mutta ensimmäisellä reiällä oli turhankin syvää, aika lailla 6 metriä. Siitä tuli kuitenkin pohjasta hieman alle 100g ahven morrilla. Siirryin moottorikelkkauraa edespäin ja kokeilin toista reikää. Morrilla tuli melko nopeasti pohjasta kaksi noin 200g ahventa, vaikka vettä oli alla vain 2 metriä. Siihen hiljeni, mutta tasapainolla taisin saada välivedestä tai heti jään alta vielä 6 ahventa, isoinkin oli tosin vain noin 100g. Rasmus kokeili lähialuetta saaden yhden 200g ahvenen, mutta ei muuta. Itsekään en saanut tuon reiän jälkeen koko alueelta yhtikäs mitään.

Päätettiin siirtyä pari sataa metriä toiseen paikkaan josta ennenkin on kalaa tullut, ja Rasmus alkoi heti nostamaan ahvenia jäälle samasta reiästä. Tämäkin reikä oli kyseisellä moottorikelkkajäljellä/laikulla, joten valo oli siihen vähän kaloja houkutellut. Itse rei'itin ahkerasti lähiympäristöä, tehden enempi vähempi hyviä reikiä. Parhaista rei'istä tuli muutama yli 100g ahven, mutta ei mistään kovin montaa. Kalaa oli kuitenkin noin puolissa rei'istä joita tein niin sitä jonkun verran kertyi. Rasmus onki koko päivän samalla morrilla ja samalla reiällä siitä asti kun alkoi kalaa saamaan. Välillä oli taukoja ettei kalaa tullut, mutta aina sitä kalaa alkoi nousta uudelleen ja uudelleen. Yhdessä välissä ylös nousi haukikin ja ahvenen tulo tyssäsi hetkeksi.

Itse ongin morrilla pohjasta, ja tasurilla pohjasta pintaan. Kaikki tasurilla tulleet ahvenet nousivat välivedestä tai heti jään alta, kun taas morrilla ei tahtonut kovin ylhäältä pohjasta saada kaloja. Toisaalta pohjassa ahven oli isompaa, suurin välivesikala/tasurikala jäi noin 150 grammaan. Loppuaikana en enää viitsinyt tasuria uittaa kun morri jälleen kerran tuntui vain olevan tehokkaampi.

Tällä samalla alueella oltiin koko loppuaika, ja lopputulos oli se, että Rasmukselle kertyi noin 8kg ahventa, joista yli 150g ahvenia noin 4 kiloa. Itsellä oli viitisen kiloa yli 100g ahvenia, ja 9kpl yli 200g ahvenia suurimman ollessa vähän yli 300g.

maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulukalassa

Juu, tuli sitä tänäänkin vielä tarkistettua mitä eiliselle paikalle jäi. No tulos oli se että ei oikein mitään. Samoilta paikoilta silppua + 3kpl vähän yli 100g ahventa.

Sen jälkeen aivan uusille paikoille missä en ollut koskaan käynytkään, ja sieltä ei sitten nyppyäkään kun kokeilin noin 15 reikää. Tuon jälkeen eräälle matalikolle (matalin kohta 6m) missä myös oli hyvin (kaiken kokoista) kalaa toissatalvena. Tyhjää tuntui olevan, kunnes puolihuolimattomasti pilkkiessäni yhdestä reiästä nappasikin reilu 100g ahven. Vaihdoin tapsipilkin morriin ja sain vielä pari perattavaa ahventa, suurempi reilu 200g. Ympärille uusia reikiä eikä nyppyäkään. Voisi sanoa että syönti aika tukossa. Palasin vielä ekoille reijille, mutta saaliina vain jokusia pikkuahvenia. Uusiakin kairailin reilu 5kpl tuloksetta.

Yhteensä taisi tulla 6-10 yli 70g ahventa, ja pari kolme kiloa pikkutirrejä.

Huomenna saakin olla välipäivä, ja tapaninpäivänä Ruotasjärvelle kisoihin.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Nokian Pyhäjärvellä

Pyhäjärvellä tuli käväistyä tekemässä reilun 2 tunnin pilkkisessio tutulla paikalla, josta toissatalvena tuli erityisen hyvin 100g+ ahventa, mutta viime talvena oli hiljaista.

Hiljaista piteli nytkin alkuun, sillä noin 20 ensimmäistä reikää antoivat ainoastaan kaksi kiiskeä. Ahvenista ei ollut minkäänlaisia havaintoja. Kokeilin erästä syvän reunaa n. 6-7m syvyydessä, ja tarkoitus oli etsiä lähistöllä oleva matalampi kohta, jossa on vettä noin 5 metriä.

Lopulta tämä 5 metrin syvyinen kohta löytyi, ja välittömästi yli 100g ahven morrissa kiinni, laskin uudestaan ja matkalta jo vietiin jälleen morria. Vaihdoin Karismaxin tasapainoon, ja sain ihan kohtuullista tahtia ahvenia, tosin joka toinen oli alle 70g. Kovin montaa kalaa ei tullut, ja vaihdoin jälleen morriin ja syönti parani selvästi. Valtaosa ahvenista tosin oli kokoluokkaa noin 30g, mutta sekaan tuli jokusia isompiakin.

Kairailin lähialueelle muutaman reiän lisää, mutta niistä vain matalimpaan osunut antoi enemmän kuin 2 ahventa, siitä taisi tulla 3-4 yli 100g ahventa pikkuahventen lisäksi. Pientä ahventa tuli morrilla koko ajan, mutta ketjupilkkiin se ei tuntunut oikein ottavan. Melko äkkiä kädet oli sen verran jäässä ettei touhusta tullut yhtään mitään ja lähdin pois oikeastaan täydeltä syönniltä, tosin pieniä ahvenia oli tullut jo ainakin 15kpl peräkkäin ilman merkkiä suuremmista.

Kotona erottelin ahvenet ja filekokoa eli tässä tapauksessa yli 70g ahvenia oli 3,1 kiloa ja pienempiä 2,6 kiloa. Alle 20g ahvenia ei silti tainnut olla kuin korkeintaan pari. Suurin ahven oli 406g joten tämän kauden ennätys parantui kolmannen kerran neljän pilkkikerran sisään. Seuraavaksi suurimmat olivat 2x277g ja sen jälkeen putosi noin 200g kokoluokkaan.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Pilkkiartikkeli - ahvenen pilkintä matalilla järvillä

Tämän jutun julkaisin kalassa.netissä jo vuosia sitten, mutta eipä nämäkään käsitykseni oli juurikaan siitä muuttuneet. Tämä teksti koskee yksinomaan matalilla järvillä hupipilkkimistä, ei niinkään kilpapilkintää. Tosin monet matalat kisavedet ovat sellaisia, mihin näitäkin asioita voi soveltaa. Nämä vinkit soveltuvat enemmänkin sunnuntaipilkkijöille kuin kilpapilkintään, sillä tässä on paljon itsestäänselvyyksiä enemmän kisanneille.


Ahvenen pilkintä matalilla järvillä

Tämä artikkeli kertoo lähinnä noin 50- 300-grammaisten ahvenien pilkkimisestä.
Pilkkiminen matalassa järvessä on yleensä aivan erilaista kuin syvässä järvessä. Matalalla järvellä tarkoitan järviä, joilla suurin syvyys on alle 8 metriä, ja suurin osa järvestä on alle 5 metriä syvää. Näillä järvillä ahven oleskelee lähes poikkeuksetta alle 3 metrin vedessä. Ainoastaan ensijäillä ahven saattaa olla syvemmällä, ehkäpä siksi että pintavesi on niin kylmää. Ahvenet etsivät lämpimämpää vettä menemällä syvälle.
Lähes kaikki matalat järvet ovat myös tummavetisiä, poikkeuksiakin toki löytyy. Matalassa ja sameavetisessä järvessä näkösyvyys on alle 2 metriä, joten kala viihtyy lähes poikkeuksetta matalassa vedessä, alle 4 metrissä. Yleisesti ottaenhan pilkintäsyvyys on noin 2x näkösyvyys. Usein ahven löytyy alle 2 metrin vedestä.

Kalapaikat ja välineet

Alkutalvesta pienillä ja matalilla järvillä ahven löytyy yleensä järven syvimmästä montusta ja sen reunoilta. Tällöin kala käy yleensä hyvin kiinni tasapainoihin ja pystypilkkeihin. Omiksi suosikeikseni ovat nousseet Ässä-tasapainot. Joillakin järvillä tosin morri on paras vaihtoehto mihin vuodenaikaan tahansa. Nämä asiat täytyy vain selvittää kokeilemalla.
Keskitalvella, jolloin lunta on jäällä runsaasti, ahvenelle ei yleensä kannata tarjota muuta kuin morria. Jos morrilla kuitenkin tulee tosi hyvin, voi koittaa muullakin.
Lopputalvesta, jolloin lumi on sulanut jäältä, ahvenet löytyvät usein aivan rantamatalasta, kuten kaislikkojen edustoilta ja ojien suilta. Tällöin kala on tavallisesti hyvällä syönnillä, pystypilkkejä ja tasapainoja kehiin. Morriin turvaudutaan vasta jos käy niin, että em. välineillä kalaa ei tule. Tapsipilkkiä en suosittele, koska se on sameavetisissä ja matalissa vesissä melko turha peli, varsinkin isommalle ahvenelle. Jos pikkukalaa haluaa, esim. pilkkii kisoissa niin silloin kannattaa käyttää tapsia.

Ahvenparven etsiminen

Alkutalvesta jää on ohutta, jolloin reiän kairaaminen on todella helppoa. Ahvenet yleensä antavat merkin lähes heti, mikäli niitä alla on. Tämän vuoksi "tyhjällä" reiällä ei kannata odotella kuin enitään pari minuuttia. Lisäksi alkutalvesta on usein niin, että ahvenet eivät ole kovin tiiviissä parvissa, vaan kalaa antava alue on suuri ja kalojen määrä reikää kohti on pieni. Kalaparvea etsittäessä on usein hyvä kairata reikiä noin 20 metrin välein, ja parven löydyttyä siirtyä noin 10 metrin kairausväliin. Yleensä reikiä tehdään sitä tiheämmin, mitä tummavetisemmästä järvestä on kyse. Jos ei ole mitään tarkempaa tietoa järven syvyydestä, voi usein maastosta melko hyvin päätellä missä päin järveä on syvimmät paikat. Mikäli syvempää paikkaa näin ei löydä, taitaa olla ainoa vaihtoehto lähteä etsimään syvännettä kairailemalla pitkin, vähintään 30 metrin välein.

Kun ensimmäiset lumet satavat jäälle, pienien järvien ahvenet tulevat passiivisiksi tai lopettavat kokonaan syömisen. Kannattaa etsiä järveltä paikkoja, joissa on vähemmän tai ei lainkaan lunta jäällä. Ahvenet yleensä keräytyvät näihin paikkoihin, koska niissä paikoissa on enemmän valoa. Yleisesti ottaen ahven siirtyy matalempaan heti lumen sadettua jäälle, mutta ahven saattaa siirtyä myöhemmin syvempään, kun sen silmät tottuvat uuteen valon määrään. Reikiä ei ole syytä kairata yhtä paljon kuin ensijäillä: jäällä liikkuminen on vaikeampaa ja reiän kairaamiseen kuluu enemmän aikaa. Monesti reiät kannattaa kiertää useaan kertaan, varsinkin jo kalaa antaneet reiät. Tämä siksi, että pilkkireiästä tuleva valo saattaa olla houkutellut lähialueen ahvenia paikalle.

Lopputalvesta päivät ovat yleensä aurinkoisia, ja valoisa aika on pitkä, jolloin valoa pääsee jään alle paljon. Usein ahventen mielestä jopa liikaa, sillä ahvenet eivät enää keräännykään sinne missä valoa on paljon, vaan sinne missä valoa on vähän. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kannattaa kairata erityisesti niihin kohtiin, missä lunta on eniten. Usein keväällä ahven liikkuu melko paljon, eikä kova kairaaminen ole enää tae hyvälle ahvensaaliille. Ahvenparven houkutteluun paikalle voi kestää useita minuutteja, mutta parvi voi myös kadota aivan yhtäkkiä. Siksi onkin tärkeää saada pilkki (tai morri) mahdollisimman nopeasti takaisin pyyntiin. Usein matalassa vedessä voi harrastaa ahvenen näköpilkintää, jolloin huomaa kuinka syöntihaluttomia ahvenet ovat. Mormyskointi pienellä ja kevyehköllä morrilla saattaa olla se keino, jolla kalan saa ottamaan. Lopputalvi on yleensä se aika, jolloin ahventen käyttäytyminen saattaa vaihdella suurestikin. Yleensä ahven löytyy melko matalasta, mutta monissa poikkeustapauksissa ahventa on löytynyt hyvin syvempääkin, mutta ei kuitenkaan niin syvästä kuin ensijäillä. Syönninvaihtelutkin ovat keväällä vuodenajoista selvimmät. Syönti saattaa muuttua parissa päivässä lähes nollasyönnistä rajuksi syönniksi.

Ottivärit

Morrin väriin vaikuttaa lukuisa määrä eri tekijöitä. Tärkeimpinä näistä ovat ainakin veden sameus, veden väri, pilkkipaikan syvyys, sää sekä lumen määrä jäällä. Yleensä sameassa vedessä parhaiten toimivat punaiset ja oranssit morrit. Hieman kirkkaammissa vesissä kannattaa kokeilla myös keltaista ja vihreää. Jos kesken syönnin syönti yhtäkkiä lakkaa, kannattaa koittaa vielä muun värisillä morreilla, usein väriä vaihtamalla saa syönnin uudelleen alkamaan. Edellä mainittujen värien lisäksi kokeilemisen arvoisia värejä ovat esim. kupari, kulta ja musta. Ketjupilkin/värikoukkupilkin koukun värit vaihtuvat samalla tavalla. Tasapainoista suosittelen punaista, punamustaa, harmaata, vihreätä sekä keltaista. Näistä kaksi viimeksi mainittua ovat etenkin kirkaampaan veteen, mutta keltainen on osoittautunut toimivan sekä kirkkaassa että samessa vedessä.

Siima

Itse käytän ainoastaan Stroftin siimoja. Pieniä tasapainoja uitan 0.20-0.25mm siiman kanssa. Isompia tasapainoja ei matalassa vedessä välttämättä kannatakaan kokeilla, paitsi jos kohdekalana on nimenomaan yli 300-grammaiset ahvenet. Ketjupilkeillä käytän saman paksuisia siimoja kuin pienillä tasapainoilla. Ainoastaan pienimmillä pystypilkeillä pudotan siimanvahvuuden 0.16-0.18 millimetriin. Mormyskoinnissa käytän pääasiassa noin puolen senttimetrin mittaisia morreja, ja siimanpaksuus on tällöin 0.14-0.16mm. Etenkään alle 2 metrin vedessä ei kannata käyttää kovinkaan ohuita siimoja, sillä matalassa vedessä mormyska ui kyllä paksummallakin siimalla. Toki ohuemmalla siimalla kalan saa helpommin nappaamaan, mutta väsytyksessä kuluu enemmän aikaa. Matalassa vedessä oleva kalaparvi saattaa pelästyä enemmän, ja parvi saattaa isompaa ahventa väsyttäessä uida tiehensä. Isoimmilla katkamorreilla ym. isoilla morreilla voi käyttää jopa 0.25mm siimoja, ja silti morri ui hyvin. Ainoastaan pilkkikisoissa ja ahvenen keskikoon ollessa selvästi alle 50g siirryn käyttämään 0.10-0.12mm siimaa ja pientä morria.

Syötit

Mormyskalla pilkittäessä aloitan aina pilkkimisen laittamalla surviaisentoukkia, yleensä vähintään 2 kpl koukkuun. Jos kala on pientä ja huonolla syönnillä, niin yksi toukka riittää. Kärpäsentoukan pujotan koukkuun vasta siinä vaiheessa, kun kalaa tulee hyvin. Jos syönti muuttuu huonoksi kärpäsentoukan kanssa, niin äkkiä surviainen takaisin.
Isommilla morreilla ei kannata surviaisia käyttää, sillä ne on hankala pujottaa isoon ja paksuun koukkuun. Isoon morriin voi laittaa vaikkapa 3-4 kärpäsentoukkaa. Kärpäsentoukkien väreistä kokeilemisen arvoisia ovat ainakin punainen ja keltainen.
Pystypilkinnässä käytän melkein pelkästään ahvenen silmiä syöttinä, joskus huonommalla syönnillä kärpäsentoukkia. Ahvenen silmä on todella kestävä syötti, tavallisesti se pysyy koukussa usean kymmenen kalan ajan. Usein ahvenen silmä kannattaa rikkoa, jolloin silmä näyttää kenties kalojen mielestä houkuttelevammalta. Syönti pysyy yleensä muuttumattomana, vaikka koukussa olisi enää pienehköt silmän riekaleet. Ahvenen silmän pyrin aina irrottamaan mahdollisimman pieneltä ahvenelta. Tavallinen koko on 10-20 grammaa.

Lopuksi muistettava

Varsinkin lopputalvesta, jolloin kala on matalassa, kannattaa välttää liiallista kairailua, sillä kairaaminen saattaa pelottaa kaloja. Tämä tarkoittaa sitä, ettei reikiä kannata koittaa vaan kertaalleen, vaan useita kertoja. Parven houkuttelu voi kestää kauan, mutta syönnin alkamisen jälkeen kaloja voi tulla kymmenittäin peräkkäin. Varsinkin se isompi ahven pelästyy usein matalassa vedessä kairailua. Sen sijaan alle 30-grammaiset sintit eivät pelkää kairaamista melkein ollenkaan.
Varsinkin aurinkoisella kevätkelillä matalassa vedessä kannattaa usein jättää mahdollisimman paljon sohjoa reikään, jotta kalat eivät säiky valoa tai pilkkijän liikkeitä. Kaikkea muutakin, kuten kolistelua ja äkkinäisiä liikkeitä on syytä vältellä. Sen sijaan puhetta kalat eivät säiky.




Pilkkiartikkeli: pilkintää Nokian järvillä

Liittyy sen verran hyvin edelliseen blogiviestiini, että laitan saman tien tähän jatkoksi pari vanhempaa tekstiäni, jotka löytyvät netin syövereistä:

Tämä ensimmäinen julkaistu kalastusseurani (Linnavuoren Urheilukalastajat Ry) jäsentiedotteessa vuonna 2011. Tekstissä on otettu huomioon kohderyhmä (LUK:n jäsenet, Nokian järvet), mutta toki tässä on "yleispätevää" asiaakin.

ENEMMÄN IRTI PILKKIVÄLINEISTÄ- JA PAIKOISTA

Jos kalaa ei pilkillä tule, on siihen syy lähestulkoon aina omissa välineissä, pilkkipaikoissa tai
näissä molemmissa. Joten ei tule jämähtää paikoilleen eikä käyttää koko ajan samoja välineitä
kalantulon ollessa heikkoa, vaan ennakkoluulottomasti kokeilla uusia pilkintätapoja ja paikkoja.

Omien havaintojeni mukaan Nokian seudun suurimmilla järvillä, kuten Pyhäjärvellä kalojen syönti
on erittäin päiväkohtaista ja eri päivinä tarvitsee käyttää erilaisia välineitä. Tämä koskee kuitenkin
varsinaisesti vain ns. petokalojen kokoisia ahvenia, sillä alle 50-grammaisille ahvenille kelpaa
tapsipilkki näillä järvillä aina oli syönti sitten huono tai hyvä. Pientä ahventa pilkittäessä kilpaa tai
muuten vain tarvitsee pelkkää mormyskaa oikeastaan vain pienillä järvillä joissa pilkitään
matalasta, yleensä alle 2 metrin vedestä. Näillä järvillä ahvenet ovat usein selvästi nirsompia tai
syöntihaluttomampia kuin isommilla järvillä. Isommilla järvillä kannattaa kilpailuissa käyttää
ketjupilkkiä silmäsyötillä tai värikoukkupilkkiä oikeastaan aina kuin syönti on niin hyvää että se on
kannattavaa. Kannattavuus selvitetään yksinkertaisesti siten, että jos parven löydyttyä ahvenet
nappaavat huomattavasti lyhyemmällä houkuttelulla tapsipilkkiin niin silloin syönti ei ole riittävä
ketju- tai värikoukkupilkin käyttöön. Toisaalta asia ei ole näin yksiselitteinen vaan edellä kerrottu
sisälsi melko paljon yleistämistä joten kaikkea kannattaa kokeilla jos tulosta ei tahdo tulla. Syönti
siis saattaa vaikuttaa joskus vaikkapa tapsipilkkiä käytettäessä huonolta mutta ahvenet saattavat silti
käydä hanakammin kiinni ketju- tai värikoukkupilkkiin.

Mitä isompaa ahventa pilkkii, sitä tärkeämpää on käyttää juuri oikeanlaisia välineitä. Isommat
ahvenet ovat lähes aina tarkempia siitä mitä niille tarjotaan ja syöntivaihtelut ovat myös sitä
suurempia mitä isommista ahvenista on kyse. Isompia ahvenia myös löytyy useammin selvästi
pohjaa ylempää kuin pienempiä lajitovereita. 1-2 metriä pohjasta on ehkäpä tavallisin noin 200-300
grammaisten ahventen oleskelusyvyys pilkittäessä 3-6 metriä syviä paikkoja. Varsinkin paikoissa
joissa ahvenet säännöllisesti syövät pikkukaloja voivat parvet olla missä syvyydessä tahansa ja ne
saattavat jatkuvasti liikkua ja vaihtaa uintisyvyyttään. Yleensä kuitenkin eri päivinä on joku tietty
syvyys missä ahvenia liikkuu eniten, se tulee selvittää pilkkimällä reiät pohjasta pintaan.

Usein välivedestä pilkkiminen mielletään lähinnä tasapainopilkillä pilkkimiseksi, mutta totuus on
että todella usein mormyskakin toimii välivedessä ihan yhtä hyvin tai joskus jopa paremmin. Parven
paikalle houkutteluun kuitenkin tasapainopilkki lienee paras väline. Usein kuitenkin kun parvi on
alla ja vaihtaa tasapainopilkin mormyskaan niin sillä saa kaloja huomattavasti nopeampaan tahtiin.
Monet luulevat, että mormyska on liian kevyt väline jos vettä on alla reilummin, vaikka 5 metriä,
mutta kokemus on osoittanut että ahvenet käyvät hanakasti kiinni varsin isoihinkin, yli senttisiinkin
mormyskoihin jotka jo vajoavat todella nopeasti. Toisaalta liian painavaakaan mormyskaa ei
kannata käyttää ainakaan jos on selvää että ahvenia on myös selvästi irti pohjasta. Silloin mormyska
ehtii vajoamaan parven läpi ilman että ahvenet koittavat napata, varsinkin jos syönti on huonoa.

Tapsipilkkiä pidän välineenä, jota ei isommalle ahvenelle kannata tarjota       lainkaan paitsi jos pilkkii
todella syvästä, yli 10 metristä. Tällöin käytetään voimakkaasti sivulle leijaavia pystypilkkejä
pitkän tapsin päässä. Isoilla mormyskoilla saa kyllä kohtalaisen hyvän tuntuman noin 10 metriin
saakka. Kokemus on osoittanut, että isommat ahvenet käyvät sinänsä tarjottuun isoonkin
mormyskaan paljon mieluummin kiinni kuin pienempään mormyskaan jota tarjotaan pystypilkin
alla.

Ketjupilkkiä käytän jonkun verran isommalle ahvenelle, mutta pidän sitä tehokkaana oikeastaan
vain hyvällä syönnillä. Ketjupilkki on kuitenkin väline millä saa ahvenia aika hyvällä prosentilla

ylös asti ja siinä voi käyttää yleensä vahvinta siimaa pilkin uinnin kärsimättä. Ketjupilkki myös
lienee nopein vaihtoehto jos kisoissa on hyvä syönti ja alla isoa ahventa.

Mistä ja miten ahvenia sitten tulee etsiä? Alkutalvesta isoilla järvillä varmimpia paikkoja ovat
oikeastaan kaikki paikat joissa on lähellä syvää vettä, mutta itse pilkkipaikka voi olla esimerkiksi
vedenalainen matalikko tai syvänteen reuna. Laajojen matalien alueiden ja syvien alueiden raja-
alueet ovat monesti alkutalven parhaita paikkoja. Pientä ahventa voi löytyä kuitenkin hyvin laajoilta
melko tasasyvyisiltäkin alueilta.

Pienillä järvillä ja lammilla jotka ensiksi jäätyvät, voivat ahvenet olla myös juuri siellä syvimmässä
montussa. Näin tapahtuu varsinkin silloin kun veden lämpötila on ollut pitkään nollan lähellä ennen
jäätymistä ja vedet ovat varsin syvälle todella kylmiä. Ahvenet hakeutuvat silloin syvimpiin
paikkoihin koska siellä on hieman lämpimämpää vettä.
Varsinkin tummavetisillä järvillä voi ahventa kuitenkin tulla parhaiten matalasta ensijäilläkin, sillä
valoa ei kaloille riitä syvemmälle.
Pienillä järvillä yleensä parvet ovat ensijäillä enemmän hajallaan kuin isommilla järvillä ja siksi
reikiä saa kairata paljon saadakseen hyvin saalista. Isoilla järvillä yleensä parven löytyessä parvea
saa harventaa huomattavasti kauemmin.

Keskitalvella lumipeitteen paksuuntuessa ahvenet siirtyvät usein syvien reunoista enemmän
tasasyvyisemmille alueille kauemmas syvänteistä, riippumatta järven koosta. Pientä ahventa voi
tällöin löytyä runsaastikkin matalista lahdista, isommat pysyttelevät yleensä hieman syvemmässä.

Kevät on usein isomman ahvenen suhteen isoilla järvillä haastavaa aikaa, joskus ahvenet siirtyvät
matalampaan ja joskus taas selvästi syvempään, varsinkin jos lumet sulavat yhtäkkiä ja valon määrä
lisääntyy. Pientä ahventa löytyy yleensä paljon rantojen tuntumasta. Kivikoiden ympäristöt antavat
usein isompiakin ahvenia.

En siis pidä välinevalintoja vuodenajasta riippuvaisena vaan lähinnä päiväkohtaisena valintana
ahventen syönnin mukaan. Kuitenkin mitä keväämmäksi mennään sitä selkeämmin ahvenilla on
aamulla ja illalla syöntipiikki jolloin ei yleensä tarvitse mormyskaan turvautua.

Kilpailuissa ahventa etsiessä ei kannata samalla reiällä koskaan olla yli minuuttia ilman tapahtumia.
Kalaisimmissa paikoissa ahvenparvi ilmoittaa itsestään käytännössä heti kun se on kohdalla eikä
10-15 sekunnin tyhjänpyytämisen jälkeen ole kannattavaa jäädä pidemmäksi aikaa odottelemaan.
Suosittelen myös kairaamaan reikiä vain yhden kerrallaan, sillä useampia reikiä peräkkäin tehdessä
monesti suuri osa rei'istä menee selvästi kalaa antavan alueen ulkopuolelle. Kuitenkin jos pilkkii
paikassa jossa tietää syvyydet melko tarkkaan etukäteen ennen kairaamista, esimerkiksi rantojen
lähellä niin ahventen ollessa arkoja ne saattavat säikkyä kairaamista. Siksi niissä tapauksissa on
usein kannattavaa kairata useampia reikiä kerralla ja pilkkiä ne kaikki vaikkapa kahteen kertaan
ennen uudelle alueelle siirtymistä.

Reikien kairaamistiheys riippuu yleensä eniten pilkittävän paikan näkösyvyydestä. Toinen
vaikuttava asia on pohjanmuodot. Jos oletetaan että pilkittävä paikka on tasasyvyinen, niin kalaa
antavalla alueella kairaan reikiä 3-15 metrin välein riippuen veden kirkkaudesta. Yleensä mitä
kirkaampi vesi on, sitä harvempaan kannattaa kairata. Pohjanmuodot kuitenkin sekoittavat asiaa sen
verran, että esimerkiksi jyrkästi syvenevissä paikoissa tai vedenalaisissa kivikoissa kannattaa
kairata huomattavasti tiheämpään. Kivikossa kairatessa saattaa pilkki pudota kiven päälle kun
ahvenet useimmiten kiertävät niitä. Tällaisessa tilanteessa uusi reikä vain kahden metrin päähän voi
tuottaa tulosta vaikka vesi olisikin kirkasta. Jyrkästi syvenevässä paikassa taas syvyys voi muuttua

kahden metrin matkalla kaksi metriä tai enemmänkin ja ahvenet saattavat olla silti tarkasti jollain
tietyllä syvyydellä ja siksi voi kannattaa kairata todella tarkasti oikean syvyisiin paikkoihin.

Syöteistä suosittelen pelkän mormyskan kanssa lähes aina pelkkää surviaisentoukkaa. Jos syönti
vaikuttaa hyvältä voi koittaa välillä myös kärpäsentoukkaa tai kärpäsentoukan ja surviaisentoukan
yhdistelmää. Jos kalantulo säilyy hyvänä kärpäsentoukan kanssa niin pelkkä surviaisentoukka sitten
vasta takaisin jos syönti heikkenee. Madonpalaset ovat myös varsin hyviä syöttejä vaikkakin
huonolla syönnillä surviaisentoukat ovat niitä hieman parempia. Tapsipilkinnässä voi käyttää
edellisten vaihtoehtojen lisäksi silmäsyöttiä hyvällä syönnillä, muuten syötinvalinta tapahtuu
samalla tavalla kuin mormyskan kanssa. Ketjupilkinnässä lähes aina paras syötti on ahvenen silmä,
mutta varsinkin pienemmillä pilkeillä pikkuahvenille kannattaa kokeilla myös kärpäsentoukkia ja
madonpalasia.

Edellä olleet vinkit ja mielipiteet pohjautuvat omiin kokemuksiini ja nimenomaan kokemuksiin
Nokian ja sen välittömän läheisyyden järviltä joissa on tullut varsinkin kilpaa pilkittyä. Jokainen
järvi on kuitenkin omanlaisensa joten yleispäteviä ohjeita on aika mahdoton antaa – varsinkin kun
samatkin järvet ovat erilaisia pilkittäviä eri päivinä. Siksi painotan pilkinnässä
ennakkoluulottomuutta ja uusien asioiden kokeilua niin välineissä kuin uittotekniikoissa kuin
paikoissakin. Kova yrittäminen on kuitenkin tärkein ominaisuus kalaa saadakseen.

Kilpapilkeistä

Tämä blogipostaus perustuu pitkälti saamaani palautteeseen kilpakoukku.net -foorumin kautta.

Kommenttihan oli seuraavanlainen:

"Välineurheilijana olisi kiva katsella kuvia ja lukea ajatuksia myös käytetyistä välineistä. Miksi pilkit kisan jollain kamoilla ja missä vaiheessa teit päätöksen tai ratkaisevan havainnon, oikeista välineistä. Miksi juuri joku tietynlainen pilkki toimi, vaihtuiko ottiväri tai pilkki päivän aikana jne. Millaisilla kamoilla ylipäätänsä kisaat?"


Tuohon täytyy ensiksi sanoa, että vesistöt ovat erilaisia, päiväkohtaiset erot ahvenen syönnissä ovat suuria ja kaikki perustuu täysin kokeilemiseen että mihin se ahven ottaa. Jos ottaa hyvin, niin harvoin on syytä pilkkiä vaihtaa kesken kaiken. Kaiken kaikkiaan välinekysymyksiin pitää lähteä tarkastelemaan vastausta ihan käytännön esimerkkivesistöjen kautta.

Jos olen käynyt kisaan treenaamassa, on välineiden valinta "helpompaa" tai ainakin yksinkertaisempaa kuin että jos treeniä ei ole alla. Tämä nyt on aika itsestään selvää, mutta tärkeimmät pilkinvalintaan vaikuttavat asiat ovat pilkintäsyvyys, kalan koko, kalan syöntihalukkuus, veden väri, sekä valittu taktiikka. Saman tuloksen voi tehdä 6m vedestä keskipainolta 100g ahvenella, tai metrin vedestä 10g ahvenella, esimerkiksi.

Välineiden puolesta olen joka välineen höylä, paitsi värikoukku tuntuu jäävän vähemmälle. Syy värikoukun vähäiseen käyttöön on yksinkertaisesti siinä, että aina kun vertailen kalan ottia värikoukulla ja silmäpilkillä, ei silmäpilkki ole jäänyt kakkoseksi melkein koskaan. Mielestäni värikoukku on vain silloin vahvoilla verrattuna silmäpilkkiin kun kala on matalassa, pienikokoista ja heikohkolla syönnillä. Tämä taas perustuu sihen että värikoukun kanssa pystyy uittamaan paremmin pienikokoisia pilkkejä kuin silmäsyötin kanssa.

Välineistä pelkkiä morrionkia on aina mukana kisoissa sen varalta, että löytyy suurikokoista, mutta huonolla syönnillä olevaa ahventa, josta kertyy kuitenkin kalan koon vuoksi painoa ihan mukavasti. Tapsia en käytä lainkaan yli 50g ahvenelle, ellei vettä ole alla reilusti, esim. yli 5 metriä. Jotenkin minuun on iskostunut sellainen tosiasia, että tapsi on se vihoviimeinen väline isommalle ahvenelle matalissa vesissä.

Oma lähestymistapani on muuttunut melko paljon pilkkivalintoihin parin viime kauden aikana. Ennen käytin huomattavasti enemmän tapsipilkkiä ja huomattavasti vähemmän ketjupilkkiä. Tapsi kyllä yleensä antaa kalaa paremmin ja varmemmin, mutta kisoissa vaara piilee siinä, että tulee tyydyttyä liiankin huonoihin kalaparviin, ja tapsi on myös hieman ketjupilkkiä hitaampi väline. Ketjupilkillä ei yleensä tule jäätyä nyhjäämään niin paljoa huonommille paikoille vaan tulee aktiivisemmin etsittyä ne isot parvet. Joskus vain syönti on niin huonoa, että "isoja parvia ei ole", ja tapsi on kuitenkin se parempi vaihtoehto.

Sepepilkkien käyttöönotto tuli samoihin aikoihin, kun aloin vähentää tapsipilkintää. Vasta viime talvena tuli myös opeteltua ahvenen nopea pilkkiminen matalasta tyylillä yhdellä vedolla kala ylös. Pikku-Sepe on tässä touhussa toiminut mainiosti ketjun ja silmän kanssa.

Ottivärit ovat sellainen asia, joihin en näe järkeä kiinnittää kovin paljoa huomiota. Varsinkin pelkällä morrilla pilkittäessä tuntuu usein, että joka värillä tulee kalaa ihan yhtä hyvin. Myöskään pystypilkkien värillä en ole huomannut olevan juuri merkitystä. Oikeastaan vain sellaisen perussäännön olen itselleni kehittänyt, että tummaan veteen oranssia ja kirkkaaseen vihreätä. Sillä pärjää mielestäni melko pitkälle. Ainoastaan merellä pilkittäessä todella huonosyöntisiä ahvenia on ehkäpä musta väri erottunut muista.

Kuten seuraavista kuvista ja selityksistä käy ilmi, jokaisella pilkillä on oma käyttötarkoituksena, mutta silti monet pilkit ovat monikäyttöisempiä kuin toiset.

Ylärivi vasemmalta, 3kpl Pentti Viljasen tekemiä pystypilkkejä, 3kpl volframisia tapsipilkkejä (merkkiä ei tiedossa), ahvenkuvioinen suoraan vajoava tapsipilkki (ilmeisesti Kari Mäkisen tekemä), 2kpl Pentti Viljasen tasapainoja.
Alarivi vasemmalta: Ässä, Tapsisepe 14g, Tapsisepe 11g, Tapsan Saukko
Viljasen pystypilkkejä käytän ainoastaan ketjun kanssa. Pilkki on nopea, hieman sivulle laskeutuva ja nypyssä käy jonkun verran sivulla. Melkoinen mättöpilkki kuitenkin kyseessä. Käytän erityisesti 5-10m vedessä kaiken kokoiselle ahvenelle, ja kovalla syönnillä myös matalemmassa aina 2m asti. Viime talvena esimerkiksi kyseisellä pilkillä puolet kaloistani kun tein kisaennätykseni Vanajalla. Hyvän syönnin hetkenä kalaa tuli melkein koko ajan, mutta teho hiipui kun kalan määräkin hiipui.

Kuvan volframipilkkejä käytän ainoastaan yli 5m vedessä tapsin kanssa, uintia ei käytännössä pilkeillä ole vaan tarkoitus on vain viedä pilkki tapsissa oleva morri mahdollisimman nopeasti ja suoraan alas.

Kuvan ahvenkuvioista pilkkiä ja muita suunnilleen saman mallisia pilkkejä käytän kenties eniten tapsin kanssa 3-10m vedessä, sekä matalemmassakin paremmalla syönnillä pikkukalalle.

Tasapainopilkkejä tulee kokeiltua lähinnä vesistöissä, joissa tiedän liikkuvan ajoahvenia välivedessä. Tasapainolla on tullut tulosta kisoissa ainakin Vanajavedellä ja Rautavedellä. Satunnaisia isompia ahvenia on noussut myös muiden vesistöjen kisoissa ja huonolla syönnillä käytän tasureita välillä houkuttelupilkkeinä: kun tasuriin saa ensimmäisen nypyn niin morri alas ja kalat ylös. Tätä tosin teen vaan vähäkalaisissa paikoissa.

Tapsisepen hankin alun perin niin ikään välivesipilkkimiseen, mutta siitä onkin muodostunut aika moinen monitoimityökalu. Tosin nimestä poiketen käytän sitä ainoastaan ketjun kanssa, sillä oman pilkkifilosofian mukaan tapsipilkinnässä riittää pilkin nopea alas vajoaminen, sillä kala iskee morriin eikä pilkkiin. Ei sillä etteikö pilkki olisi hyvä tapsinkin kanssa. Aina ei myöskään toimi se periaate, että pienelle kalalle pieni pilkki ja toisin päin, vaan välillä olen huomannut noinkin isojen pilkkien toimivan todella hyvin noin 2 metrin vedessä, eikä ahvenet ole ainakaan säikkyneet isoa pilkkiä. Sanoisin kuitenkin, että iso pilkki ja matala vesi on paras yhdistelmä vain paksun lumen aikaan.

Tapsan Saukko on ainoa pilkki, jolla olen pärjännyt kisassa hyvin värikoukulla. Tällöin olosuhteet olivat kyseiselle pilkille otolliset: kala metrin vedessä, todella pientä ja melko huonolla syönnillä. Silloinkin kyllä tarkistin tapsipilkillä, tuliko kaloja sen jälkeen kun oli värikoukulla reiän onkinut tyhjäksi. Ei saanut sitten nyppyäkään enää kun pari kertaa kokeilin ja luottoa värikoukkuun löytyi.

Tässä aluksi vähän infoa pilkkivalinnoista, lisää tulee kun kerkeää...




Venepilkintävälineistä

Pilkkivälineistä piti jo ajat sitten laittaa juttua ja kuvia, mutta sen verran kiirettä on tuntunut olevan ettei ole jäänyt moiseen aikaa. Nyt sitä aikaa sitten tuntuu edes hieman olevan kun kylkikin on siinä kunnossa ettei tule edes pilkillä käväistyä. Venepilkintäkausi oli ja meni, mutta laitan vähän viiveellä vielä kuvaa niistäkin, sen jälkeen onkin vuorossa talvivermeet.

Kuvan pilkkejä tulee käytettyä ainoastaan yli 5m vedessä, ja melkein pelkästään venepilkillä. Hopeasiivellä on muistaakseni joskus tullut kuhaa pilkittyä talvella mereltä, ja Karismaxeja toki tulee välillä uitettua talvellakin. Merisepeä voisi talvella koittaa tapsin kanssa oikein syvästä vedestä...
Viima tuntuu olevan ainakin kuhien mieleen, mitä nyt vähän on tullut kokeiltua, uinti on varsin hidas vaikka pilkki onkin painava. 

Vasemmalta alkaen Merisepe 85mm, Merisepe 70mm, Viima, Hopeasiipi, 2x Karismax koko 1, Karismax koko 2. 

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Roismalanlahti 19.12

Vielä tuli tosiaan kolmantena päivänä peräkkäin pilkittyä samoilla vesillä. Tällä kertaa otin enemmänkin kaikki tai ei mitään taktiikan ja päätin yrittää "keskellä" selkää melkein koko ajan isompien ahventen toivossa. Tänään olin järvellä vasta 11 aikaan, sillä kahtena aiempanakin päivänä kala oli ollut todella huonolla syönnillä vielä aamusta. Lähtörannasta kokeilin aluksi muutaman reiän, ja sain yhden yli 100g ahvenen ja muutaman pienen - ei hyvä. Samoilla rei'illä oli kuitenkin edellisenä iltana ihan hyvää pikkuahvenen tuloa.

Suuntasin selälle samoille paikoille mistä eilen sain vähät ruokakalani, ja nyt niistä tulikin paremmin filekalaa kuin eilen. 7-8 reikää kairasin aluksi vähälumisimpiin kohtiin ja kaikista paitsi kahdesta sain vähintään yhden yli 100g ahvenen. Morritteluksi se tosin taas meni. Pystyllä ja tasurillakin toki kaloja sain, mutta morriin vaan otti niin paljon paremmin että päätin onkia sillä ainakin niin kauan kunnes parempaa syöntiä on havaittavissa. Kovin kauaa ei kalaa kuitenkaan tullut, ja vanhoista rei'istäkin sain ensi yrittämisen jälkeen vain pari hieman isompaa ahventa. Kairailin loppuun vielä joitakin uusia reikiä, mutta niistä tuli kalaa korkeintaan joka toisesta, eikä kaikista niistäkään tullut yli 100-grammaisia. Syönti tuntui yksinkertaisesti loppuneen, juuri päin vastoin kuin kahtena edellisenä päivänä. Sekä maanantaina että tiistaina syönti oli parhaimmillaan klo 14 aikoihin, mutta nyt se tuntui loppuvan jo puoli 2 aikaan päivällä.

Puoli kolmen jälkeen nousi päivän viimeinen yli 150g ahvenen, ja mokomasta onnistuin saamaan kiduskannenluusta melko syvän viiltohaavan peukalon päähän. Hetken annoin veren valua, mutta sitten tajusin että saattaahan jossain taskussa laastariakin olla, ja niin sieltä löytyi juuri sopivasti 2 laastaria. Kyllä laastariakin olisi hyvä olla mukana joka kerta, itsellä ainakin kerran tai pari talvessa sormenpää aukeaa kiduskannenluusta tulleesta osumasta.

Lähtörannasta kokeilin lopuksi vielä muutaman reiän, mutta vain pari pikkusinttiä ylös. Syönti yksinkertaisesti loppui tänään aiemmin kuin edellisinä päivinä. Pitää varmaan ensi kerralla olla koko päivä ettei jää mahdollinen syöntihetki sivu suun...mutta aika tasan 10 kiloa ahventa tänään kertyi, joista puolet tulivat klo 11.30-12.30. Ahvenista noin 6 kiloa oli 70-300g kokoluokkaa ja loput pääosin 20-60g. Alle 20g ahvenia ei juurikaan tullut.

Keskiviikon saalista, fileerauslaudalla olevista isoin 338g ja pienin n. 260g

Roismalanlahti 18.12

Tuli käytyä Roismalanlahdella vielä eilen ja tänäänkin hupipilkillä. Eilen oli odotukset melko korkealla, mutta jostain syystä kala ei syönyt maanantain tapaan. Vasta klo 13-14 aikaan ahven tuntui jonkun verran syövän ja sain pari kiloa yli 100g ahvenia. Yhteensä kertyi ahventa pienet mukaan lukien viitisen kiloa. Etenkin aamusta oli syönti aivan nollassa eikä tahtonut oikein nousta pientäkään ahventa.

Maanantain parhaalla paikalla kävin aamupäivällä myös, mutta siellä oli todella hiljaista, joitakin 50g ahvenia mutta ei yhtään 100g. Selällä oli pari tyyppiä hetken aikaa pilkillä jonkun verran rei'ittäen, mutta he lähtivät hyvin nopeasti pois, ilmeisesti huonon kalantulon vuoksi. Heidän vanhoista rei'istä sain melkein kaikki filekalani. Ahvenet olivat nirsolla otilla ja morri tuntui olevan ainoa vaihtoehto.

Lopuksi kun kokeilin vielä aamullisia reikiä rannan tuntumasta, sain vielä melko hyvin pientä ahventa, vaikka aamulla hiljaista pitelikin.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Hupipilkintää Roismalanlahdella

Tänään ensi kertaa tänä talvena Roismalanlahdelle, jota pidän yhtenä varmimmista pilkkipaikoista näillä seuduilla. Toki asiaan varmasti vaikuttaa suhteellisen suuri kokemuskin kyseisestä paikasta.

Heti lähtörannasta ensimmäinen reikä antoi pystypilkillä toistakymmentä ahventa, kuitenkin turhan pieniä ja lähdin kairailemaan tasaisin noin 30-40m välein kohti vastarantaa. Kaksi ensimmäistä reikää antoivat molemmat yhden noin 100g ahvenen, mutta sen jälkeen oli pitkään todella hiljaista. Liki vastarannalle asti piti kairailla, kunnes sain morriin lupaavan tärpin. Laitoin saman tien pystypilkin veteen, mutta eipä tullutkaan nypyäkään. Tein lähialueille lisää reikiä, mutta niistä vain pari pikkuahventa. Kokeilin pariin otteeseen uudestaan morrilla tästä reiästä mistä sen hyvän nypyn sain, ja onnistuin saamaan siitä kolme noin 200g ahventa ja kaksi noin 100g.

Tämän jälkeen kairailin kohti Roismalanlahden kaislikoita, mutta ihan sinne asti en päässyt. Tarkoitus oli mennä rantoihin tutkimaan olisiko siellä jossain pientä ahventa. Ensimmäinen reikä, minkä alle 3m kairasin alkoikin antamaan noin 30-70g ahvenia pystypilkillä. Vaihdoin Nils Masterin tasuriin ja eikös saman tien tullut tuplatärppi ja kaksi ahventa kerralla ylös. Jonkun aikaa pilkin tällä Nilsulla ja sain muutamia n. 150g ahveniakin sekaan. Kalantulotahti oli sen verran hyvää että vaihdoin väkäsettömään Viljasen tasapainoon. Alkuun nousikin hyvin kalaa, mutta tahti hiipui melko nopeasti. Päivän ainoa yli 250g ahven kuitenkin nousi vielä. Syönti alkoi melko nopeasti hiipua, ja vaihdoin mormyskaan. Sainkin sillä vielä toistakymmentä ahventa, mutta vain yksi niistä ylitti 100g painon. Alkoi olla melko hämärää, ja painelin takaisin kohti paikkaa josta jäälle tulinkin, tässä vaiheessa ahventa oli repussa ehkä vähän alle 7 kiloa.

Kokeilin kolme päivän ensimmäistä reikääni vielä uudestaan, ja kahdesta niistä sain kuin sainkin vielä jonkun verran kaloja, vaikka alkoi jo olla hämärä. Ensimmäisestä kalareistä nousi muutama 100-150g ahvenkin. Tuli siinä aamusella potkittua lunta pois näiden reikien ympäriltä ja kyllä se näköjään heti alkoi kaloja paikalle houkuttaa. Huomiseksi ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kun mennä aamulla siihen mistä tänään lopetin...

Ahventa oli siis yhteensä tänään hieman yli 8 kiloa, joten nyt kalojen määrä ilmoitetaan reissun jälkeen kiloissa eikä kappalemäärissä. Toivottavasti sama suuntaus jatkuu.

Suoramanjärven kisa, 16.12

Kangasalan Suoramanjärvelle tuli lähdettyä kaiken kalan kisoihin. Kaiken kalan kisoja en käynytkään viime talvena lainkaan, kun suurin osa niistä peruttiin huonon jäätilanteen vuoksi tai tärkeämpiä ahvenkisoja meni päällekkäin. Järvestä oli aikaisempaa kokemusta yhden kisan verran toissavuodelta, kun sijoituin samassa kisassa toiseksi isäni jälkeen. Kaiken kalan kisoissa yleensäkin olen ollut aina vahvoilla, ja alla oli kaksi peräkkäistä voittoa tämän tyylin kisoista. Särkipilkikseni on jostain syystä muotoutunut Tinka-pilkki, jonka alla noin 7-10cm tapsilla pieni ja pienikoukkuinen kevyt tapsimorri. Aiemmin tuli käytettyä myös Rutilus-nimistä pilkkiä särjelle, mutta sen pilkin menetin pari talvea sitten eikä ole uutta tullut hommattua.

Järvessä on todella paljon särkeä, eikä se ole edes kovin pienikokoista joten pidin itsestäänselvyytenä keskittyä särjen pyytämiseen mikäli sellaisia vain on löytyäkseen. Järvi oli kylläkin syvempi kuin muistin, toissatalvena taisin pilkkiä kalani pääosin noin 2 metrin vedestä, mutta nyt ei niin matalasta tuntunut löytyvän kuin vähän pienen pieniä ahvenia.

Tuli etsittyä jäältä aktiivisesti mahdollisimman vähälumisia tai kokonaan lumettomia paikkoja, mutta se ei meinannut tuottaa tulosta. Melkein puoli järveä tuli juoskenneltua läpi, kunnes järven itäpuolelta sain kain sainkin lopulta ensimmäisen särkeni. Aikaa oli kulunut varmasti yli puoli tuntia jo tässä vaiheessa ja sitä ennen pakin pohjalla lojui alle 10 pikkuahventa. Ei kuitenkaan tullut toista särkeä tästä reiästä, ja siirryin keskemmälle jonkun vanhalle reille, tosin en muutenkaan ollut moneen reikään pilkkinyt muista kuin vanhoista rei'istä. Kokemus on osoittanut, että vanhat reiät antavat usein paremmin särkeä kuin uudet joten en nähnyt järkeä uusien tekemisessä.

Tästä seuraavasta reiästä alkoi loppujen lopuksi tulla särkeä siihen tahtiin, että siinä tuli istuttua yhteen menoon ainakin tunti. Kisan puolivälissä pakissa oli ainakin 2 kiloa kalaa, mutta myös niihin aikoihin alkoi kalantulo hiipua selvästi. Syönti oli kylläkin alusta asti sellaista, että aina muutaman särjen jälkeen seurasi jopa 3 minuutin kalaton väli, jonka jälkeen jälleen tuli muutama kala peräkkäin. Kairasin lähialueelle pari uutta reikää ja lähdin kiertelemään vanhoja reikiä, sekä välillä palasin reiälle jossa yli tunnin olin jo istunut. Sieltä täältä sai aina muutaman särjen tai pieniä ahvenia, mutta ei yleensä sen kummempaa. Yhdestä reiästä tosin tuli kaksi 100g ahventa peräkkäin, mutta ei muuta. Kalaa riitti alueella kuitenkin loppuun asti, kun keskittyi pilkkimään noin 3,5m syvyyteen kairattuja reikiä.

Syönti oli alusta loppuun heikkoa, ja monesti toukat vietiin koukusta vaikka miten koitti ne koukkuun pujottaa. Arvelin kuitenkin kalantuloni olevan riittävää enkä lähtenyt tältä "särkipaikalta" haahuilemaan enää muualle parempien parvien toivossa. Ratkaisu oli oikea sillä saaliini riitti koko kisan selvään voittoon. Tulos 3567g ei tuntunut kovin kaksiselta toissavuotiseen 8,7kg nähden, mutta kyllä koko järvikin oli täysin erilainen kuin viimeksi. Seuraavaksi parhailla oli kalaa hieman yli 2 kilosta reiluun 2,8 kiloon. Omasta saaliistani noin 2,5 kiloa oli särkiä ja kilo ahvenia, vaikka ahvenia taisi olla kappalemäärältä enemmän. Niin se vaan yleensä menee, että järven perussärki on perusahventa niin paljon suurempaa että pärjätäkseen on siihen särkeen keskityttävä.

Särjen pilkinnästä vielä sen verran, että pyrin aina käyttämään syöttinä madon palasta, mikäli syönti on riittävän hyvää. Ennen puoltapäivää mato toimi joten kuten Suoraman kisassa, mutta koko loppuajan ongin puhtaasti surviaisilla

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Kisakausi avattu!

Tänä vuonna sentään pääsi kinkkupilkkeihin, kun oli jäätä sopivasti sellaisten järjestämiseen. Viime talvena moinen jäikin haaveeksi.

Kisakauteni aloituspaikkahan oli Lempäälän Ruotasjärvi. Kisa pidettiin lauantaina 15.12.

Odotukset kalantulon suhteen oli erittäin alhaalla, sillä kalantulo oli ainakin aiemmin tänä talvena ollut todella heikkoa joka puolella, ja kisaa ennen oli useita lumisateisia päiviä mikä varmasti pimensi Ruotasjärven ahventen näkökentän. Usein tuollainen sade saa syönnin heikkenemään suuremmillakin järvillä, joten pienillä järvillä vaikutus on vielä huomattavampi.

Huonojen valaistusolosuhteiden vuoksi ajattelin toimivimman taktiikan olevan etsiä kalaa aivan matalasta, noin metrin vedestä. Ajattelin myöskin syönnin olevan niin heikkoa että pelkkä mormyska olisi paras vaihtoehto. Varsinkin kun värikoukkuihin yms pikkupystyihin ei ole juuri luottoa noin pienillä järvillä.

Aloitin vakipaikastani mistä olen ennenkin kalaa tuolta kisoissa saanut, mutta alku oli melko katastrofaalinen. Muutama reikä tutuille ottipaikoille tuotti vain yhden pikkuahvenen. Tämän jälkeen muutamia reikiä muille hyville alueille missä olen ennen pilkkinyt, mutta vain kaksi ahventa lisää. Palasin tarkistamaan aloituspaikan ja varsinkin kokeilemaan vanhat reiät uudestaan, josko valo olisi houkutellut hieman kaloja paikalle tai kalat olisivat rauhoittuneet kairaamisen jäljiltä. Mutta eipä tullut vanhoista rei'istä nykyäkään. Muutama uusi reikä alueelle kuitenkin antoivat jonkun verran kaloja, parhaasta noin 5 ahventa ja parista reiästä 2 ahventa.

Kokeilin vielä pikaisesti vanhoja reikiä alueilta mistä 2 ahventa sain aamun ekojen minuuttien aikana, mutta näiltä alueilta sain enää yhden ahvenen ja totesin olevan turhaa enää kokeilla niiltä alueilta. Palasin kyttäilemään aamun ekoja reikiä ja niiden lähialuetta. Korkeintaan kahta ahventa sain rei'istä, pääosin kuitenkin aivan tyhjää. Ainakin 15 minuuttia nyhjäsin alueella vielä ilman nyppyäkään kunnes (onneksi) älysin lähteä alueelta pois ja vieläpä suuntaan jossa oli hieman kalaakin. Taisi olla toinen reikä kun sain morrilla peräkkäin pari ahventa. Vettä oli kuitenkin sen verran paljon, noin 2,5 metriä että päätin vaihtaa tapsipilkkiin. Toinen syy oli kova tuuli mikä noissa syvyyksissä jo hankaloitti mormyskointia.

Tapsi näytti kuitenkin toimivan eikä vaihtoa morriin ollut enää edessä, sain tästä samasta reiästä varmaan ainakin 15 ahventa, ja ympäriltäkin muutamia ahvenia. Kisasta oli noin 1,5 tuntia jäljellä ja aika lailla päätin että en tästä enää muualle lähde. Kalaa tuntui olevan joka tapauksessa paljon paremmin alla kuin päivän aikana kertaakaan. Syönti kyllä hiipui loppua kohden, mutta kyllä viimeisen 5 minuutin aikanakin vielä pari ahventa ylös tuli.

Kalaa tuntui kuitenkin olevan pakissa ihan säälittävän vähän, mutta eipä niitä sitten muillakaan hirveästi ollut, kuten tuloksistakin näkee:

Naiset ja NV:

1. Terttu Kota-Aho 238g
2. Helena Villenius 204g

Nuoret:

Olli Sinisalo (keskeytti kilpailun)

MV60:

1. Risto Mäenpää 700g (kisan isoin tulos)
2.Jorma Nyman 602g
3. Tauno Tammi 464g
4. Hannu Saarinen 389g
5. Harri Hietakangas 274g
6. Reijo Tammisalo 261g
7. Matti Helin 153g
8. Kauno Kota-Aho 135g
9. Heikki Villenius 25g

Yleinen:

1. Atte Mustalahti 693g
2. Seppo Pönni 574g
3. Jari Rämö 572g
4. Henri Merta 532g
5. Tapio Mustalahti 502g
6. Pentti Takaniemi 467g
7. Ville Lehtinen 406g
8. Pekka Kuusinen 378g
9. Pekka Välkki 312g
10. Pekka Rantala 311g
11. Mika Suhonen 202g
12. Jussi Leppikoski 111g
13. Jari Mäkelä -
Hannu Sinisalo (keskeytti kilpailun)

Isoin ahven: 66g Hannu Saarinen

Todellakin kalantulo oli reippaasti huonompaa kyseisessä paikassa kuin kertaakaan aiemmin, mutta ei se yllätyksenä tullut kun olosuhteet olivat mitä olivat. Pieni yllätys oli kuitenkin paikka mistä kalat lopulta sain ja vielä isompi yllätys paikat joista en saanut kalaa, sillä niissä oli joka kerta aiemmin ollut kalaa ainakin jonkun verran. Vaikka itse sain vähän kalani morrilla ja tapsilla, tuli kisan suurin saalis ja ainakin pari muutakin yli puolen kilon saalista värikoukulla. Saman havainnon olen Ruotaksella kyllä tehnyt aiemminkin: väline ei ole se pääasia vaan se missä pilkkii ja miten. Eri pilkkityypeillä saadaan tuolla hyvin samantasoisia tuloksia.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Pyhäjärven Liukuslahdella

Kotivesillä Liukuslahdella tuli käytyä ihan kokeilemassa josko kala söisi jo vähän paremmin. Jäällä olin klo 13.30-15.30. Tällä kertaa tuli ongittua pääasiassa morrilla kun surviaisia tuli käytyä nostamassa perjantaina.

Aloitin melkein keskeltä lahtea liki 5 metrin vedestä ja aloin kairailla kohti vastarantaa. Ekat reiät olivat tärpittömiä, mutta päästyäni noin 3 metrin veteen nappasi morriin välittömästi reilu 100g ahven ja perässä tuli vielä toinen noin 70g. Tosin ahvenia ennen tuli nostettua pieni lahnakin jäälle ja ahvenien jälkeen pari lahnaa lisää. Muutama tyhjä reikä tämän jälkeen, kunnes yhdestä reiästä tuli peräkkäin kolme pienehköä ahventa. Palasin ekalle reiälle mistä ahvenia sain ja siitä tuli vielä 2 pikkuahventa lisää.

Tuon jälkeen lähdin kokeilemaan 1,5-3m veteen alueelle, mistä on pari viime kevättä tullut aika tasaisesti ahventa yleensä noin 1-2 kiloa tunnissa. Kymmenkunta reikää tuotti vain yhden nypyn, eipä ole syöntiä matalassa tai sitten kalat on vain syvemmässä. Tosin kyllä noilta alueilta on yleensä jonkun verran kalaa noussut ensijäilläkin..

Palasin vielä alueelle mistä ekat kalat nousivat ja onnistuin yhdestä reiästä saamaan 5 ahventa lisää, joista yksi yli 100g. Tämän reiän lisäksi toistakymmentä tyhjää reikää ja yhdestä reiästä yksi pikkuahven. Tasapainoakin tuli hemputettua tuolla parhaalla reiällä, mutta tuloksena vain yksi tärppi joka paljastui melko varmaksi pikkuahveneksi, jonka sain morrilla kun laskin sen tasapainon "perään".

Huonoa kalantuloa on kyllä kuulunut ihan joka suunnalta tästä lähialueelta, mutta ainakin Liukuslahdella syönti oli ehdottomasti kehittynyt 6 päivässä, jolloin sain vain 3 ahventa, nyt siis 13.
Veikkaanpa että seuraavan viikon aikanakin syönnit paranee aika reippaasti.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Syönnit lähes nollassa

Auringon nousun aikaan pääsin jo pilkkipaikalleni, eräälle pienelle järvelle Vammalassa. Kyseisestä paikasta olin edellisillä pilkintäkerroilla saanut 13kg ja 15kg ahvensaaliit, mutta nämä saaliit tulivat kevätjäillä. Ensijäillä tuolla aikaisemmat saaliini ovat vaihdelleet muutamasta sadasta grammasta noin 5 kiloon.

Järvessä on vain yksi syvempi alue, jossa on 2-4m vettä. Muuten kaikkialla on alle 2m syvää. Tuosta syvimmästä montusta joskus tuli selvästi parhaiten ensijäillä, mutta nyt oli aivan eri meininki. Näkösyvyyttä oli vain 15-20cm, lunta jäällä pari senttiä ja jäätä 8-22cm. Sen verran huono näkyvyys oli veden alla että eipä tuosta montusta tullut nyt nyppyäkään. Tilanne ei tosin juuri parantunut siirryttäessä matalampaan veteen vaan 2,5 tunnin saldo oli 3 ahventa ja sain tarpeekseni. Tuossa vaiheessa oli pilkittyjä reikiä takana noin 70kpl. Kaksi ahventa oli 100-150g ja ne nousivat morrilla 1,5m vedestä, yksi noin 60g tuli vain puolen metrin vedestä kaislojen seasta. Pystypilkkiin en saanut kalahavaintoja.

Siirryin seuraavalle pikkujärvelle, josta olen aikaisemmin saanut ahventa joka kerta noin kilo/tunti vauhtia. Menin suoraan alueelle josta olen aiemmin parhaiten saanut ja tein siihen reiluin välein 5 reikää. Yhdestä reiästä pari pikkuahventa ja muuten ei mitään. Vähän turhan hiljaista. Tulin siihen tulokseen että vedet viilenivät aivan liikaa pikkujärvillä ennen jäätymistä; olihan nuo järvet ohuessa jäässä olleet jo kahdesti aiemmin. Aika lailla päätin että näille järville palaan aikaisintaan maaliskuun lopulla. Sama koskee muutenkin pikkujärviä ainakin jos niihin kertyy yli 5cm lumikerros parin viikon sisään.

Siirryin Nokian Pyhäjärven Riihilahdelle. Syönti ei kuitenkaan tästä juuri parantunut. Noin 20 reikää tuli koitettua ja saaliina 5 pikkuahventa 1-4m vedestä silmäpilkillä ja värikoukulla. Vakipaikoilta 5-6m vedestä ei sitten ainuttakaan ahventa eikä tärppiä. Normaalisti ensijäillä olisin samoilta paikoilta saanut samassa ajassa helposti yli 50 ahventa, mutta eipä ole näköjään vielä syöntejä isommallakaan järvellä. Kyllä vaan ikävä kyllä taisi vedet sekoittua ja kylmetä liikaa ennen jäätymistä. Saapa nähdä monenko viikon päästä ahven alkaa syömään.

Tällä viikolla taidan kokeilla ainoastaan Liukuslahdelta vielä uudestaan ja eri välineillä kuin eilen, ensi viikon viikonloppuna onkin sitten edessä kilpailut sekä Lempäälän Tervajärvellä että Riihimäen Paalijärvellä. Molempiin on tarkoitus osallistua.

Kovasti tulee viime talvi mieleen tästä ensijäiden "kalantulosta". Veikkaan kuitenkin, että vielä tässä kuussa alkaa nousta ihan kohtuullisiakin saaliita vielä.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Kauden ekat kalat

Pilkkikausi tuli periaatteessa aloitettua eilen Nokian Pyhäjärven Liukuslahdella, jota voisin kaikkein eniten sanoa myöskin kotivedekseni. Eilisellä pikakäynnillä en uskaltautunut kovin kauaksi rantaviivasta ja saaliskin jäi pyöreään nollaan. Jäätä oli kovin epätasaisesti, ja paikoitellen jään päällä oli loskaa ja jääkin kohvajään sekaista paikoitellen. Vähimmillään riitti 2 pyöräytystä reiän kairaamiseen, ja tylppäkärkinen jääsauva meni parhaimmillaan yhdellä lyönnillä jäästä läpi.

Tänään piti aamusta suunnata Vammalaan eräälle pikkujärvelle, mutta aamun lumisade ja tuuli muutti suunnitelmia etten viitsinyt sillä kelillä lähteä ohuille jäille haahuilemaan, kun ei jäätilanteesta ollut sen tarkempaa tietoa. Vähän ennen hämärän tuloa kävin kuitenkin Liukuslahdella katsomassa miten jäätilanne on kehittynyt ja yllättävän hyvinhän sitä jäätä oli lisää tullut. Ainoastaan yhdessä kohdassa jää oli edelleenkin vähän sohjoista ja alle 8-senttistä. Muuten ihan tukevaa jäätä oli kaikkialla 8-18cm joten ensi kerralla saakin pilkkiä jo melko huoletta jos Liukuslahdelle suuntaa.

Syönti tuntui olevan erittäin huonoa, tosin ajankohta (klo 14.30 ->) ei varmaankaan ollut ihan paras mahdollinen. Vain kolme ahventa (30-50g) löysi tuossa reilussa puolessa tunnissa tiensä ylös. Ahvenet tulivat värikoukulla, viimeiset 5-6 reikää pilkin silmäpilkillä tuloksetta. Värikoukkuun sain yhden paremmankin tärpin, joten eiköhän siellä isompaakin kalaa kuitenkin ollut, varmaan viikonloppuna kokeilen Liukuslahdelta paremmalla ajalla. Huomenna tarkoitus kokeilla Sastamalasta eräältä pikkujärveltä, jossa en ole ensijäillä käynytkään muutamaan vuoteen.

Suunnitelmissa oli myös avata kisakausi jo torstaina Lahden Joutjärvellä, mutta lumipeitteen vuoksi kyseinen järvi on jäätynyt sen verran heikosti että taidan suosiolla torstaina mennä nostamaan surviaisentoukkia, että saa niitä sitten käyttää myös. Matoja myös keräsin talteen ennen pakkasten tuloa ja huomenna varmaankin pilkin pääasiassa pelkällä morrilla matosyötillä.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Pohjakartoista

Tällaisesta ajankohtaisesta asiasta ajattelin kirjoitella. Viime talvenahan kansalaisen karttapaikasta poistuivat syvyysmerkinnät monilta järviltä ja on joutunut tutkimaan karttoja vaihtoehtoisista paikoista. Itsellänikin oli tapana lähinnä kansalaisen karttapaikasta tutkia "uusia ja vanhoja" vesistöjä, joten uusia sivustoja on joutunut opettelemaan käyttämään.

Syksyn aikana syvyyskartat sitten poistuivat myös retkikartasta, mutta tuli selvitettyä että retkikartta.fi/tuikki -osoitteesta kartat löytyvät silti edelleen vaikka ne eivät muutoin retkikartassa näy.

Syvyyskartat löytyvät myös Fonectan sivuilta (entinen eniro.fi), viemällä kursori vasemmassa yläkulmassa olevaan "kartta" -kohtaan, ja sieltä valitsemalla maastokartta.

Aika sitten näyttää, onko nämä syvyysmerkinnät poistumassa myös näistä paikoista.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Laituripilkillä

Voi olla että venepilkinnät ovat takana päin tälle vuodelle, tai ainakaan montaa kertaa ei enää ole luvassa.

Tänään tuli otettua askelia kohti talvisempaa pilkintämuotoa, kun tuli käytyä Liekoveden Kaalisaaressa laituripilkillä. Parin tunnin saldona oli reilu 30 ahventa, joista muutama ylitti hieman 50 gramman rajapyykin. Suurin osa ahvenista oli kyllä aivan sormen mittaisia. Lisäksi muutama särki, pari kiiskeä ja yksi pasuri löysi tiensä ylös. Keli oli muuten aurinkoinen, mutta hetken lumisateen aikana syönti oli monta kertaa parempaa kuin minään muuna hetkenä. Ennen sateen alkua olin saanut parhaimmillani vain 2 kalaa peräkkäin samasta kohdasta, kun sateen aikana sain vähintään 5 kalaa peräkkäin 2-3 eri paikasta, ja muutenkin ahven oli tuona aikana myös selvästi paremman kokoista. Jälleen nähtiin miten olosuhteiden muutokset voivat vaikuttaa syönteihin...

Välineet tuntuivat olevan aika suuressa osassa, sillä tapsipilkki ei tahtonut kelvata sitten millään ahvenille. Morriin ne sen sijaan tuntuivat nappaavan melko nopeasti jos vain paikalle osuivat.

Roismalanlahden perukalla on tällä hetkellä noin 3cm jäätä, joten pikkujärvet ovat siinä pisteessä, että pian niille olisi voinut mennä. Ensi viikolle kuitenkin on taas plussakeliä luvassa, joten eipä se talvi tälläkään kertaa taida ihan kerralla alkaa.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Talven ensimmäinen yritys

Ekat pakkaset osuivat tälle vuodelle aiemmin kuin aikoihin, ja pienimmät lammet taitavat aika lailla olla jo jäässä. Eipä tuosta kuitenkaan taida vielä kantavaa jääpeitettä syntyä.

Tällä hetkellä Ilmatieteen laitoksen 5vrk ennuste Tampereelle näyttää tältä: periaatteessa pienimmissä lammissa saattaisi maanantaina jää jo kestääkin, mutta enpä ainakaan itse lähde silloin vielä yrittämään.

Isoilla järvillä pintavedet ovat vielä sen verran selvästi plussan puolella, ettei jäätymistä tarvitse ihan heti odotella:(näin ainakin täällä Länsi/Etelä-Suomessa)

Joka tapauksessa tässä saa alkaa varautua jo siihen että kausi saattaa alkaa jo ensi viikolla, mikäli tuulet kääntyvät sopivasti pohjoisempaan suuntaan. Rehellisesti sanottuna en kyllä usko että kausi alkaa näin kerralla heti ensimmäisillä pakkasilla, vaan sitä joutunee odottelemaan vielä jonkun aikaa.

Tiistaina ainakin pitäisi olla vesisadepäivä. Varustepuolella on jonkun verran vielä tekemistä ennen kauden alkua. Matoja pitäisi ainakin jollain konstilla vielä haalia talteen talvea varten, mutta lumessa ja jäässähän tuo maa jo jossain määrin on. Täytyy joka tapauksessa huomenna katsoa lehtikasan alta mitä tuolta löytyy. Tässä on ollut jo monta vuotta tapana kerätä matoja talteen etenkin alkutalvea varten, kun surviaisen toukkia ei vielä oikein pysty nostamaan. Toki kärpäsentoukkia myydään ympäri vuoden, mutta pidän madon palasia yksinkertaisesti kestävämpinä ja parempina syötteinä. Kaikkein vahvimmillaan madon palaset ovat kaiken kalan kisoissa, mikäli sellaisiin tulee jossain välissä mentyä.

Harkinnassa on myös mormyskointikisoihin osallistuminen tulevana talvena, mikäli kisoja on kohtuullisen matkan päässä. Suoraan sanottuna mormyskointikisoissa kiinnostaa enemmänkin vain mahdollisuus maajoukkue-edustukseen ja pääsy MM-kisoihin. Ei sillä etteikö laji olisi mielenkiintoinen ja mukava, mutta kyllä normi ahvenkisat vaan vievät aina voiton. Todennäköisesti menen kyllä toukkia itse nostamaan sitten kun jäätä alkaa olemaan turvallisesti siihen touhuun, eli yli 10cm.



 

maanantai 22. lokakuuta 2012

Jälleen Kulovedellä

Samoja tuttuja paikkoja tuli jälleen pilkittyä ja jigattua, mutta kalat olivat vieläkin pahemmin hukassa kuin viimeksi. En tiedä sitten mistä on kyse kun ei näillä alueilla tunnu ahven enää parveutuvan syksyisin.

Ylös ainoastaan 9 ahventa, joista 5kpl perattavan kokoisia. Näiden lisäksi hauki ja 2 alamittaista kuhaa.

Yhden lenkin heitin uistellen haukea koittaen ja niitä nousi lenkin aikana 9kpl + alamittainen taimen.

Ei hirveästi tuonut lisäintoa käydä uudestaan koittamassa, mutta kaippa tuolla tulee silti kerran ainakin vielä käytyä, pikkujärvetkin vetävät pikku hiljaa jäähän. Tosin en kyllä ihan vielä usko että jäille ainakaan pariin viikkoon pääsee. Kulovedellä pintavesi on jossain 7 asteen paikkeilla. Matalissa lahdissa ilmeisesti vielä selvästi kylmempää ja ehkä siksi niistä ei oikein haukea nyt enää noussutkaan.

Pikku hiljaa saa alkaa viritteleen välineitä sen varalle että jäät tulevat...ja matoja olis tarkoitus saada vielä talteen ennen jäiden tuloa että saa alkutalven pilkkiä niillä surviaisten puuttuessa.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Venepilkillä ja jigaamassa

Päätetäänpä tämän blogin "kesähorros" tähän, kun pilkkikausi kuitenkin lähestyy päivä päivältä. Venepilkintä loka-marraskuussa on jo vuosia kuulunut "rituaaleihini" ennen varsinaisen pilkkikauden alkua. Sitä on tosin tullut tehtyä melkein pelkästään Kulovedellä Sarkolanlahdella, viime vuonna tuli koitettua myös Lempäälästä ja Nokialta Pyhäjärveltä sekä kerran Säkylän Pyhäjärveltä. Sen verran olen jigaamisesta innostunut, että tänä syksynä mukana kulkee joka kerta myös jigausvälineet.

Alkukesä meni vahvasti kuhan ja ahvenen jigaamiseen, keskikesä enemmänkin ahvenen parissa kun kuhia ei enää oikein näkynyt. Nyt pintavesi on jäähtynyt noin 9 asteeseen ja ahvenen pitäisi alkaa kerääntyä penkkojen reunoihin.

Pari viikkoa sitten alkoi sitten "varaslähtöni" pilkkikauteen kun kävin Kulovedellä Siurossa venepilkillä erittäin laihoin tuloksin. Tuulikin oli aivan liian kova ja pystyin pilkkimään vain yhdessä rannassa, sieltä yksi ahven saaliiksi. Ensimmäistä kertaa koskaan liikuin kyseisillä alueilla.

Eilen kävin sitten koittamassa tutumpia vesiä Sarkolassa, mistä muutama vuosi sitten tuli vielä ainakin 8 kiloon asti fileahvensaaliita. Tavallisesti pilkin isohkoilla tasapainoilla ja pystypilkeillä 4-8m vesistä. Yleensä ahvenet ovat olleet pienissä parvissa jyrkimmissä penkoissa ja kivikoiden reunoissa. Parina viime vuonna saaliit ovat olleet vain selvästi huonompia ja sama tahti jatkui eilen.

Pitkän päivän pilkin ja jigasinkin, mutta ahvenia kertyi vain 12kpl. Keskikoko tosin oli mukava, sillä vain 3 ahventa jäi alle 100g kokoon. Normi penkka-ahventa ei löytynyt ollenkaan, vaan kaikki yli 100g ahvenet nousivat vedenalaisien kivikoiden reunamilta 3,5-4m vedestä. Syvemmästä 6-7,5 metristä nousi kaksi alamittaista kuhaa, ja siirtymää tehdessä jigillä uistellen alamittainen taimen. 3-4 metristä nousi myös jigillä yksi hauki ja kaksi kertaa hauet katkoivat siimat.

Huonosta saaliista huolimatta venepilkinnät eivät todellakaan tähän loppuneet, vaan lisää on tiedossa oikeastaan heti kuin tuulet antavat siihen touhuun myöten. Ankkuria en käytä, eli ajopilkin koko ajan. Ankkurin kanssa touhu olisi ihan liian hidasta noissa syvyyksissä.


tiistai 8. toukokuuta 2012

Yhteenvetoa kaudesta

Laitetaanpa vähän yhteenvetoa menneestä pilkkikaudesta omasta näkökulmastani.

Pilkillä tuli käytyä vähiten sitten armeijavuoden 2009, ja muutenkin toiseksi vähiten ainakin vuodesta 2004 lähtien. Laiskuuden ja kiireiden vuoksi en pitänyt oikestaan mitään muuta pilkkipäiväkirjaa kuin tätä blogia. Aiempina vuosina olen tehnyt paljon perusteellisempia muistiinpanoja jopa ilmanpaineeseen, kuun asentoon ja tuulten suuntiin yms asti. Tarkoitus ei suinkaan kyllä ole hylätä näiden muistiinpanojen tekemistä, sillä niistä saa kyllä ihan mielenkiintoista dataa ja ne auttaa muistamaan asioita...

Niin, arviolta 62 pilkkikertaa kertyi tälle talvelle, mikä oli reilut 30 kertaa vähemmän kuin viime talvena. Pilkkikerroista 10-15kpl oli lyhyitä alle 3 tunnin käväisyitä, pitkiä 10h+ päiviä tuli tehtyä kutakuinkin yhtä paljon. Kausi alkoi ennätysmyöhään, vasta 3.1. Muistaakseni entinen ennätys oli 26.12 vuodelta 2009. Mainittakoon tähän vielä, että yhden kerran olen kauteni avannut lokakuussa, vuonna 2002. Kausi päättyi viime vuosille tyypilliseen aikaan 22.4. Vielä odottaa se talvi, että toukokuussa pääsisin jäältä pilkkimään.

Pilkkikilpailuita kertyi tälle kaudelle ainoastaan 15 kappaletta, mikä oli varmasti vähiten sitten talven 2001-2002, joihin aikoihin aloittelin aktiivisemmin tätä lajia. Suurimpana syynä vähäiseen kisailuun oli yksinkertaisesti todella vähäinen kisatarjonta. Alkukauden kisoja varsinkin peruttiin todella pitkälle tammikuuhun jään puutteen vuoksi. Helmikuussa kun vihdoin oli jäätä, niin kisajärjestäjiä ei juuri ollut näköpiirissä. Kausi meni ihan tasaisen hyvin verrattuna edellisiinkin vuosiin, mutta Pohjanmaalla käydyt kisat (paras sijoitus 8.) laski kyllä kauden kokonaistasoa. Kaikkiaan taisin olla kahdeksassa kisassa viidestätoista viiden parhaan joukossa. Kilpailuja tuli kyllä käytyä etukäteen oudoilla/melko oudoilla vesillä aiempaa enemmän, mikä ei ainakaan helpottanut pärjäämistä. Monet hyvin tuntemillani vesillä olevat kilpailut jouduttiin perumaan sekä alku, että loppukaudesta. Olen myös tavallisesti pärjännyt hyvin kaiken kalan kisoissa (viime talvena sijoitukset 2x1 ja 2x2), mutta tänä talvena en osallistunut kaiken kalan kisoihin kertaakaan.

Kisaennätystä onnistuin vihdoin menneellä kaudella parantamaan ja tuli parannettua sen verran kerralla, (17,44kg -> 24,39kg) että uudelleen parantaminen on edellistä vaikeampaa. Tai ehkäpä se riippuu enemmän siitä missä kisailee...

Kauden ensimmäisen pilkkikerran ensimmäinen ahven ja kauden ensimmäinen kala jäi samalla kauden isoimmaksi ahveneksi. Painoa en saa koskaan tietää, mutta arvioit pyörivät 550g tietämillä (34cm ja pulska). Seuraavaksi isompia olivat 530g, 480gx2, 450gx3 jne jos oikein muistan. Kilpailuissa isoimmat ahvenet taisivat tulla samassa kisassa kuin missä tuli 24,39kg saaliskin, arviolta 350g-400g oli useampia.

Hupipilkillä tuli viimeisellä meripilkintäkerralla paranneltua myöskin hupipilkintäennätystä (n. 35-36kg). Tuohon ei kyllä kyseisestä paikasta paljoa vaadita ja sitä voi parantaa melkein milloin tahansa jos vain viitsii tehdä pitkää päivää. Noidenkin pilkkimiseen meni yli 12 tuntia.

Suurin asia, tai suurin muutos omassa pilkinnässä menneellä kaudella oli ehdottomasti diagonaalivavan käytön aloittaminen kilpailuissa. Tosin silloin kun en kehimällä pilki, on kala saatava yhdellä vedolla ylös asti. Eli mieluiten vettäkin tulisi olla alla alle se 1,5 metriä. Tämä oli ehdottomasti ensimmäinen kausi koskaan, kun kehityin siimasta vetäjänä sen verran että koin sen käyttämisen kilpailuissa hyödylliseksi. Tuli hupipilkillä tehtyä niin paljon toistoja, että lopulta homma alkoi sujua. Viime talvena tuli oikeastaan vain Kuhamajan kilpailussa koitettua siimasta vetoa, kun vettä oli alla vain metri. Siitä huolimatta touhusta ei tahtonut tulla yhtään mitään ja vaihdoin kehimiseen muutaman kilon jälkeen ja homma alkoi toimia.

Piikkareiden käytön lopettaminen ja siirtyminen nastoitettuihin goretex-tossuihin oli myös täysin oikea ratkaisu eikä takaisin ole varmasti paluuta. Omat jalat ei vain yksinkertaisesti kestä juostessa kovapohjaisilla piikkareilla vaan jalkapohjat kipeytyvät. Viime keväänä meni kauden jälkeen monta viikkoa, että pystyin käymään lenkillä kauden jälkeen.

Ennen kauden alkua tuli liimattua myös pehmuste pilkkirepun sisäastian selän puoleiselle alareunalle, eikä selkä kipeytynyt talven aikana kertaakaan tuon ansiosta. Viime talvena alaselkä tuli välillä kovinkin kipeäksi kun pehmustetta ei ollut.

Lopuksi sanon vielä pilkkikaudesta yleisesti näin Etelä-Suomessa, että isompaa ahventa nousi talven aikana todella paljon huonommin kuin edellisinä talvina. Suurinpana syynä pidän tuota järvien myöhään jäätymistä, siitä seurannutta vesien sekoittumista ja kylmenemistä hyvin lähelle nollaa astetta. Odotuksiin nähden kuitenkin isompaa ahventa nousi yllättävänkin paljon. Keskimääräistä vähemmän sitä kuitenkin nousi ja valtaosa kisasaaliista oli kyllä tänä talvena aika surkean kokoista ahventa. Kisasaaliit jäivät useimmissa paikoissa keskimääräistä pienemmiksi, ja varsinkin ensijäillä saaliit olivat monessa paikassa aivan onnettomia. Yksittäisissä kisoissa kala kuitenkin söi ja saaliit olivat sen mukaisia.


sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Kausi sittenkin paketissa

Ei tullut enää lähdettyä pohjoisempaa jäitä etsimään kun löytäminen tuntuisi turhan epätoivoiselta. Pyhäjärven Liukuslahtikin pääasiassa jo lainehtii joten ei sitä mistään lähietäisyyksiltä varmaan kovin tukevaa jäätä enää löydä.

Tämä blogi jossain määrin hiljenee nyt kesätauon ajaksi, mutta koitan jotain laittaa kesälläkin ja perustin kesäblogin mihin tulee kyllä kesäkalastusjuttuja ja tarkoitus on siellä pitää myös treenipäiväkirjaa jos on aikaa.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Kuusamon pilkkiviikko 2012

Tuonne olisi joskus mielenkiintoista itsekin päästä, ehkäpä jo lähivuosina. Suht tuttuja nimiä näyttäisi olevan kärkipäässä joka sarjassa. Tulokset löytyy täältä.

Saaliskaloinahan tuolla on kaikki paitsi harjus.

Olisi hieman myöhemmin tuo pilkkiviikko niin osallistujia saisi ehkä vieläkin enemmän, tuohon aikaan kun tänäkin vuonna kisa oli pääsi aika etelässäkin vielä pilkille. Toki kaikkina vuosina ei ole enää esim. Hämeessä päässyt noihin aikoihin jäälle. Järvet tuolla näyttäisi olevan melko kalaisia tuloksia päätellen, mutta jokunen heikompikin paikka saattaa osua kohdalle jos jokaisen osakilpailun käy...

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Kausi vetelee viimeisiään

Pyhäjärvellä tuli käytyä värikoukkua uittamassa välillä Riihilahti-Lamminlahti. Jäätä oli erittäin niukasti jos sitä sellaiseksi voi edes kutsua. Ensimmäistäkään kalaa ei ylös tullut, kyllä tuo pilkkiminen tuppaa olemaan yleensä vaikeaa viime jäillä näillä isommilla järvillä. Olisi saanut käydä vaan pikkujärvillä mielummin. Pois lähtiessä tuli vielä mentyä jäästä läpi ja jalat kasteltua. Kausi alkaa tosiaan olla lopussa mutta josko sitä vähän pohjosempaan menisi vielä ensi viikonloppuna kokeilemaan.

Yksi hauki sentään oli kiinni tänään mutta sekin sai irroitettua värikoukun pois perholukosta.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Raippaluodossa vielä kerran

Rasmus halusi aloittaa (ja samalla lopettaa?) pilkkikautensa ja lähti eilen vielä mukaan Raippaluotoon. Kohteena jälleen Pikku-Vistan, tarkemmin sanottuna Spovrevetin pohjoispuoli, sillä eteläpuolelta ei tahdo enää kantavaa jäätä löytää.

Rantoja pitkin käveltiin viitisen kilometriä niin päästiin pilkkipaikalle. Käveleen lähdettiin neljän maissa ja viiden aikoihin oltiin rannassa. Hämmästys oli melko suuri, kun alueelta ei tahtonutkaan löytää vanhoja reikiä, ja kairat jätettiin pois siihen luottaen että reikiä olisi. Aivan aavistuksenomaisesti muutama vanha reikä erottui, mutta nekin olivat sekoittuneet lumeen ja jäätyneet niin paljon, että oli suuria vaikeuksia saada lyöntisauvoilla avattua niitä. Sitten kun ne sai avattua, ne olivat aivan täynnä sohjoa ja jäälohkareita. Eipä tullut sohjokauhaakaan mukaan otettua, joten ei muuta kuin käsin sohjoja lappaamaan pois. Aamulla se tuntui vähän vilpoiselta kun ilma oli viitisen astetta pakkasen puolella.

Ensimmäiset reiät olivat täysin tyhjiä, mutta muutaman reiän jälkeen alkoi tapahtua, varsinkin Rasmuksen vavan päässä. Kymmenisen kiloa hän 1,5 tuntiin nosteli samasta reiästä, itse pilkin kahta reikää vuorotellen saaden samassa ajassa pari kolme kiloa. Tämän jälkeen etsittiin uusia reikiä, mutta niitä ei oikein tahtonut löytää. Muutama niitä kuitenkin löydettiin ja melkein kaikki antoivat kalaa - osa hyvinkin. Morrilla ongittiin, ja kokeilin välillä tasurilla ja värikoukullakin laihoin tuloksin - vain yksi pikkuahven. Syönti oli kyllä varsin heikkoa ja suurin osa kaloista tuli läheltä pohjaa ja tärpitkään eivät kovimmasta päästä olleet.

En tahtonut itse löytää oikein minkäänlaisia reikiä, vaan sain parhaiten Rasmuksen vanhoja reikiä kiertelemällä.
Syönti oli kyllä ihan hyvää taas näin aurinkoisella kelillä 10-11 asti, kunnes se alkoi selvästi hiipua. Iltasyöntiä vain ei ollut havaittavissa vaan syönti väheni melko tasaisesti klo 18.30 asti kun jäällä olimme. Tosin kaveri sai vikaan tuntiin yhden 5kg reiän, että josko se syönti olisi siitä vielä parantunut.

Tuli ekaa kertaa koskaan fileerattua ahvenia jäällä ja lokithan siitä riemastuivat ja sai koko päivän olla tarkkana ettei ne vieneet kaloja. Kaverin muutama filekala kyllä lähti yhdessä vaiheessa lokkien matkaan kun selkänsä käänsi. Merikotkakin alueelle tuli myöhemmin pyörimään. 8,5kg vetelin ahvenia nahkafileiksi jäällä, joten ihan tarkkaa en osaa sanoa paljonko filekalaa tuli, mutta 32-35kg haarukkaan kuitenkin. Pienimpiä tuli heitettyä lokeille/takaisin avantoonkin pari kolme kiloa. Tuli saatua pari vain noin 15g ahventakin ja alle 40g ahveniakin tuli toistakymmentä. Eipä ole ennen tuolta tullut noin pieniä. Eipä tullut isojakaan sillä kumpikaan ei saanut 500g rikki eikä ehkä edes 450g. Keskipaino kyllä varmasti yli 150g taas, mutta eipä se tuolla varmaan koskaan sen alle olekaan. Kaverille tuli yli 100g ahvenia noin 24 kiloa.

Jäistä sanon sen verran vielä, että aamulla kun oli pakkasta niin jää kesti erittäin hyvin puoleen päivään asti, mutta sitten alkoi vauhdilla heiketä, ja kokeilusauva meni monin paikoin jäästä läpi. Yli 95% alueista oli kyllä edelleen sellaista ettei sauvaa saanut mitenkään lyömällä läpi. Viime keväänä kun tuli 22.4 käytyä samalla paikalla, niin sauva meni läpi melkein kaikkialla ja jää muitenkin taipui ja vettä nousi jäälle. Nyt ei sellaista ilmiötä ollut, mutta jää olikin jotenkin erilaista rakenteeltaan kuin viime keväänä. Nyt jää vaikutti olevan enemmän kerroksissa kun viime keväänä oli vain se 10cm pinta. Samoin rannat olivat kaikkialta edelleen jäässä, ja vesi huomattavasti alempana kuin viime keväänä.

Meripilkintäkauteni sai nyt päätöksen, mutta järville pitää vielä ainakin pari kertaa yrittää. Saapa nähdä vieläkö löytää kaloja tai jäätä.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Raippaluodossa myrskysäässä

Kohteenamme (minä, isä ja Eero) ja jälleen Pikku-Vistan.

Eipä tässäkään ollut taas mitään järkeä. Ennuste lupaili 15m/s keskituulia Raippaluotoon ja sadetta noin 15-30mm, jonka olomuodosta ei oikein tiennyt onko vettä vai lunta.

Pieni ihme kuitenkin tapahtui, ja kerkesin pilkkimään pari ekaa reikää ennen vesisateen alkua. Loppupäivä olikin sitten sekä sadetta että tuulta yltyvän suuntaisesti ja lumeksi muuttuen. Kala söi todella surkeasti, mutta sitä sentään tuli koko ajan jonkun verran näin pilvisellä säällä. Ei ole koskaan ennen tullut oltua Raippaluodossa näin huonoa syönnillä.

Reilu 9 tuntia vietettiin jäällä, kunnes tuli pudottua ekaa kertaa koskaan jäihin ja vieläpä kaksi kertaa. Ensin putosi jalka, sitten muutama askel ja plumps, taas muutama askel ja plumps uudestaan. Ylöstulo oli yhtä helppoa kuin arvelinkin, hieman kun sai nojattua jäätä vasten ja pari uintipotkua niin nousi helposti takaisin jäälle. Vettä oli alla kyllä ihan riittävästi n. 1,5m eikä siinä jalat kerenneet pohjaan osua. Ihan kaulaa myöten en pudonnut, sillä sain jään reunoista kiinni käsillä ja putosin vain rintaa myöten.

Putoamisien jälkeen oli sen verran kylmä olo tuossa kelissä, että tuli lähdettyä pois, oltaisiin kuitenkin kyllä lähdetty muutenkin. Keli oli yksinkertaisesti niin jäätävä kaikessa tuulisuudessaan ja sateessa. Punnitus näytti omaksi saaliiksi 16,5kg filekalaa, isälle 16kg ja Eerolle 13,5kg. Isoimmat ahvenetkin loistivat poissaolollaan, eikä 400g ylityksiä tapahtunut.