tiistai 17. tammikuuta 2017

Suurahvenpilkki, Messilä 14.1.

Kilpailuaika oli siis 10-14, ja siirtymäajat tunti molempiin suuntiin. Kilpailussa oli kaikuluotaimen ja gps:n käyttö sallittua, joten käytin molempia. Kisassa kilpailtiin 3 pisimmästä ahvenesta. Ahvenen alamitta oli 22 senttiä. Viikkoa aikaisemmin kun kävin tekemässä muutamia reikiä oletetulle isomman ahvenen paikalle, oli tuloksena 94 senttiä kolmen ahvenen pituus. Saman suuntaista tulosta lähdin kisasta hakemaan.

Taktiikkanani oli joka reikä aloittaa ensin joko tasapainopilkillä tai vertikaalijigillä. Olen todennut, että nuo välineet houkuttavat kalat paikalle huomattavasti morria tehokkaammin. Kalojen käyttäytymisestä sitten aina päätteli, kannattiko reikää jatkaa morrilla vai kenties siirtyä toiselle reiälle. Tarkoituksena oli myös aloittaa pilkkimään jokaista reikää noin 2m pohjan yläpuolelta, ja välillä ylempääkin. Uskoin, että kalat tulevat kyllä pilkin alle, kun tuolla korkeudella pilkkiä heiluttelee.

Päivän ensimmäinen reikä osui noin 6m veteen, ja siinä oli heti lupaksia antavasti kaloja liikenteessä. Muutama ahven morrilla ylös asti, mutta isoin jäi vähän alle 100 grammaan. Melko pian alkoi käydä selväksi, että kala ei ole syönnillä alkuunkaan ja vaikea päivä oli tulossa. Seuraavista rei'istä en saanut mitään ylös asti. Noin puolen tunnin jälkeen sain kuitenkin yksittäisen paremman kokoisen 27-senttisen ahvenen morrilla.

Tästä noin puolisen tuntia eteenpäin sain väliveteen nousemaan tasurin perässä lupaavamman kokoista kalaa, mutta ruskeaselkäinen Karismaxin tasuri ei tuntunut kaloille kelpaavan. Vaihdoin pienempään kuoreväriseen Karismaxiin ja hetken päästä "pam". Raskaan oloinen kala kiinni, mutta sain sen toheloitua avannon reunaan irti. Varovainen arvio kalan koosta noin 500-600g. Ilmeisesti oli vain hieman vatsakoukusta kiinni, kun noin heppoisesti irtosi. Leveähkö kylki vain vilahti kun kala painui takaisin syvyyksiin...kyllä oli mieli maassa tuon jälkeen, mutta jatkoin yrittämistä vielä samalla reiällä. Parvi kuitenkin katosi jäljettömiin eikä enää palannut.

Muutaman reiän jälkeen morrittelin yhden nippanappa yli 22cm ahvenen, ja aloin sentään uskoa siihen, että saan sen kolme mitta-ahventa täyteen. Pitkään siinä kuitenkin meni, ja vasta puoli 1 aikaan sainkin samasta reiästä 3kpl selvästi yli 22cm ahvenia peräkkäin morrilla, 2-3m irti pohjasta. Suurimmat ahvenet 29cm ja 26cm tältä kohtaa. Syönnin hiivuttua nappasin kuvat kaloista ja lähetin järjestäjälle s-postilla. Sääntönä kun oli, että tasatilanteessa ensimmäisenä kuvat lähettänyt voittaa...pieniä oli tämän kisan "suurahvenet", olikohan edes 300g suurin.




Uutta intoa sain joksikin aikaa näistä vähän isommista ahvenista, mutta koko loppuajan syönti oli erittäin aneemista. Tein runsaasti uusia reikiä ja hain kalaa, mutta ylös asti niitä ei tuntunut tulevan. Kalaa oli kyllä monella reiällä alla - isojakin, mutta ne eivät vain kelpuuttaneet mitään. Sain itse asiassa viimeiseen tuntiin vain kaksi pikkuahventa morrilla, vaikka pilkin ainakin 15 reikää.

En uskonut saaliini riittävän kisassa mihinkään, joten melkoinen yllätys oli viides sija tällaisilla kaloilla. Ei tainnut tosiaan olla syöntipäivä. Isoimman karkuuttaminen vei paikan 3:n kärjestä, mutta varmaan joku muukin niitä karkuutteli. Tämä oli muistaakseni ensimmäinen ison ahvenen kisani yli 10 vuoteen, joten voin todeta, että ihan tyytyväinen saa olla kun valtaosa pilkkimisestäni on pikkukalojen perässä juoksemista.

En tosiaan saanut koko kilpailussa kuin noin 20 ahventa, joista noin puolet oli yli 100g. Kaksi ahventa tasurilla, yksi vertikaalijigillä ja kaikki loput hopean värisellä morrilla. En tällä kertaa lähtenyt vaihtorumbaan morrin värissä, vaikka olisi ehkä kannattanut. Koukussa pidin pohjalla kärpäsentoukkaa ja nokkaan reilusti surviaisia.

Tuloksia kun katsoo, niin kisassa kyllä korostui paikallistuntemus ja ilmeisesti kärkipäästä myös ainakin melkein kaikki käyttivät kaikuluotainta. Mielestäni siitä on suuri etu, mutta ilmankin voi pärjätä.

Tässä tulokset! Nimen perässä siis järjestyksessä 3 pisintä ahventa ja oikeassa reunassa näiden yhteismitta.



Vesijärvellä 13.1.

Suurahvenpilkkiä edeltävänä päivänä kävin vielä pilkillä Enonselällä. Tarkoitus oli lähinnä testailla välineitä ja harjoitella lisää kaikuluotaimen käyttöä. Lisäksi kokeilin vähän aikaa uusia värikoukkuvapoja, joilla oli tarkoitus pilkkiä sunnuntain seuraottelussa.

Kairasin siis aamusta kolme reikää Messilän rantaan ja kokeilin nousisiko siitä jo pikkuahvenia. Vähän viiveellä kalat heräilivät, mutta loppujen lopuksi taisin saada yli 10 ahventa jokaisesta reiästä, kun pilkin reiät useampaan kertaan. Sen verran tuntumaa sain värikoukkuvapoihin, että totesin vavat erittäin tunnokkaiksi. Kärjet näissä vavoissa ovat selvästi notkeammat kuin mihin olin tottunut, mutta ihan hyvin touhu tuntui onnistuvan.

Seuraavaksi painelin selkävesille kohti Häyhtöä, ja jo toisesta reiästä alkoi nousemaan filekoon ahventa. Sama toistui parilla muullakin reiällä. Kala vaan tuntui olevan turhan pientä, eikä kaiun mukaan isompia alla ollutkaan. Morriin sain aikaan jonkunlaista syöntiä, ja parhaimmillaan ahvenen sain 9m vedestä vain 2m jään alta. Käytin kahta eri morria, 5mm mustaa morria ja 5mm kultaista. Suurta eroa en huomannut kalantulossa, mutta kulta vaikutti hieman paremmalta. Tasuria en viitsinyt kauheasti uittaa, kun isompaa kalaa ei alueella edes näyttänyt olevan.

Lähdin parilta alueelta etsimään isompia ahvenia, mutta niitä ei löytynyt. Yhdessä jyrkässä penkassa oli paljon ahventa, mutta sekin söi tosi huonosti ja oli pientä. Pikkuhiljaa "luovutin" ja menin takaisin nostelemaan kalaa siitä mistä aiemminkin sain. Muutaman reiän pilkin ja kalaa tuli samaan tahtiin kuin alueelta aiemminkin. Yhteissaldo oli noin 5-6 kiloa ahvenia, mutta isoin vain 210g.

Keli oli vaihteeksi aika synkkä
Tästä penkasta ei noussut kuin pikkuahvenia ja särkiä

Ihan sopivan verran filekalaa tuollakin onkimisella nousi